Näin onnistuu elämänmuutos isosta kodista pienempiin neliöihin
Jarmo ja Kirsi Hutrille oli tärkeää toteuttaa muutto omakotitalosta kerrostalokotiin iässä, jossa siihen riittivät vielä omat voimat. Miten iso elämänmuutos onnistui?
”Muutimme vaimoni Kirsin kanssa muutama vuosi sitten isosta omakotitalosta puolet pienempään kerrostalokotiin. Rakensimme Tervakoskelle Janakkalaan 150 neliön talon vuonna 1991 ja asuimme siinä yli 30 vuotta. Siellä syntyivät ja kasvoivat kolme lastamme, jotka ovat nyt jo aikuisia. Viimeiset viisi vuotta asuimme talossa kahdestaan Kirsin kanssa.
Jossain vaiheessa Kirsi alkoi puhua, että pitäisikö meidän muuttaa kerrostaloon Riihimäelle. Emme edes miettineet muita vaihtoehtoja uuden kodin sijainnille. Riihimäellä olimme asuneet silloin, kun tapasimme, ja siellä olisimme lähellä iäkästä äitiäni ja sisaruksiani. Tiesimme, että lähellä asuva tuttu lapsiperhe oli kiinnostunut talostamme, jota olimme pitäneet hyvässä kunnossa. Ajatus muutosta sai silti muhia ainakin vuoden päivät.
Tavaroiden karsiminen oli iso urakka
Pikkuhiljaa aloimme käydä tavaroitamme läpi. Ja sitä tavaraa olikin kertynyt vuosikymmenten aikana aivan valtavasti. Onneksi aloitimme karsimisen ajoissa, sillä urakka oli hirveä. Kun kaupat lopulta tehtiin tutun perheen kanssa, meillä oli kolme kuukautta aikaa tyhjentää talo. Se ei olisi riittänyt mihinkään, jos emme olisi tehneet jo paljon pohjatyötä.
Moniin tavaroihin liittyy paljon muistoja, ja usean kohdalla piti hetki miettiä, säilytetäänkö se vai ei. Toisaalta se oli myös sellainen irtipäästämisen hetki, jolloin tehdään tilaa uudelle. Veimme laatikkokaupalla kierrätykseen, lahjoitimme muun muassa Ukrainasta sotaa pakoon tulleille perheille paljon taloustavaroita. Osan myimme, osa meni kaatopaikalle. Pakko tunnustaa, että useita läpikäymättömiä laatikoita on edelleen mökillämme.
Kätevää arkea ja sosiaalisuutta
Uusi koti ei löytynyt aivan hetkessä. Halusimme kerrostaloasunnon, joka olisi hyvässä kunnossa ja hyvin hoidetussa taloyhtiössä. Talossa piti olla myös hissi, sillä mietimme jo tulevaisuuden vanhuuspäiviä ja mahdollisia liikuntarajoitteita. Asunnossa tuli olla myös riittävästi tilaa, jotta yksi huoneista voisi olla työhuoneeni etätyöpäivinä.
Nykyinen 85 neliön asuntomme tuntui kodilta heti ensimmäisistä päivistä alkaen. Toimme tänne paljon huonekaluja vanhasta kodista, uusina hankimme pienemmän ruokapöydän, työpöydän ja joitain valaisimia. Parvekkeelta näkyy urheilupuisto ja kesäteatteri, ja lähellä on uimahalli kuntosaleineen ja hyvät ulkoilumaastot, jopa paremmat kuin ennen. Kaikki tarvittavat palvelut ovat keskustassa, jonne kävelee viidessä tai kymmenessä minuutissa, samoin juna-asemalle. Käyn Helsingissä töissä, enkä viitsi sinne ajella autolla, kun junalla voi kulkea niin kätevästi.
Riihimäen Lasin valmistamat Veturipullot ovat olleet kummallakin lapsuudesta asti. Kirsi vastaa kodin sisustamisesta. 1960-luvun tuoli on hänen lapsuudenkodistaan.
Meillä oli ennen kolme autoa, joista yksi oli 50 vuotta vanha kuplavolkkari. Siitäkin luovuin, kun muutimme, ja se sai jatkaa elämäänsä Hollannissa hyvässä kodissa. Nyt meillä on vain yksi auto, ja pärjäämme sillä mainiosti.
Koiravanhuksemme ehti elää kerrostalokodissa kanssamme vuoden ennen kuin kuoli 15-vuotiaana. Hän ei oikein tahtonut tottua uuteen, vaan kökötti aina eteisessä ja odotti, milloin lähdetään kotiin. Nykyään meillä on usein lastemme koiria hoidossa, mutta omaa tuskin enää hankimme.
Kaupungissa asuminen on tehnyt elämästämme sosiaalisempaa. Käymme tapaamassa ja auttamassa äitiäni, ja olen aktiivisesti mukana kuntapolitiikassa ja taloyhtiön hallituksessa. Kirsilläkin on täällä paljon vanhoja ystäviä ja tuttuja. Täältä on riittävän lyhyt matka Lahteen ja Helsinkiin, missä lapsemme asuvat perheineen.
Ikävä autotallia mutta ei pihaa
Emme ole katuneet muuttoa hetkeäkään. Isoa pihaakaan emme ikävöi, sillä viimeisinä vuosina siellä ei juuri muuta tehty kuin leikattiin nurmikkoa. Ainoa asia, jota kaipaan vanhassa kodissa, on autotalli. 60 neliön tallissa oli auton lisäksi tilaa nikkaroinnille ja työkaluilleni sekä kuntosalilaitteita. Nyt ne työkalut ovat mökillä suoraan sanottuna aika levällään.
Meistä on huojentavaa, että päätimme toteuttaa elämänmuutoksen tämän ikäisinä, kun olemme vielä täysissä voimissamme ja tolkuissamme. Olisi ikävä ajatus, että lapsemme joutuisivat tekemään puolestamme sen valtavan urakan, mikä vuosikymmeniä kerääntyneiden tavaroiden läpikäyminen ja karsiminen on.
Nyt olemme saaneet myös tehdä kaikki päätökset itse ja nauttia uudestaelämänvaiheesta siellä, missä haluamme olla. Toivomme, ettei meidän tarvitse enää koskaan muuttaa."
