Joka päivä kentällä

Kotonani ikkunat ovat pesemättä ja koti on muutenkin mitä on, koska mieluummin pelaan jalkapalloa kuin siivoan. Tuskin vanhana kiikkustuolissa mietin, että olisinpa siivonnut enemmän. Muistelen ennemmin jalkapallokavereitani ja että olipas meillä kivaa.

Pelasin jalkapalloa aikoinaan yläkoulussa ja kolmekymppisenä parin vuoden ajan. Silloin kuitenkin kaksi poikaani olivat pieniä, joten pelaamiselle ei oikein ollut aikaa ja päätin pitää taukoa. Aloitin lajin uudelleen vajaa nelikymppisenä, ja nyt meno vain yltyy.

Viime vuonna perustimme muutaman samanhenkisen naisen kanssa oman joukkueen, FC Villi Kortin. Nyt meillä on 30 pelaajaa ja joukkueet kolmessa eri harrastesarjassa. Pelaan tietysti niissä kaikissa. Lisäksi pelaan eräässä toisessa joukkueessa, ja välillä tuurailen siellä täällä.

Minulla on jalkapalloon liittyvää tapahtumaa melkein joka päivä. Arki-iltaisin on pelejä ja treenejä sekä viikonloppuisin turnauksia.

Lisäksi 14-vuotias poikani pelaa futista tavoitteellisesti, ja haluan ehdottomasti päästä katsomaan hänen pelinsä. Ammennan peleistä inspiraatiota, koska pojat ovat niin hyviä.

Pariskuntana kentällä

Olen tottunut olemaan koko ajan menossa, joten minusta ei tunnu, että olisin erityisen puuhakas. Isäni kysyi minulta pari viikkoa sitten, kuinka ehdin tätä kaikkea, ja vastasin, että se on vain priorisointikysymys.

Pelit ovat yleensä illalla, joten ehdin hyvin töistä kotiin ja laittaa ruokaa teini-ikäisille pojilleni. Joka toinen viikko he ovat isällään.

Nykyinen mieheni nauttii yksinolosta, eikä häntä haittaa, että olen niin meneväinen. Alkuvuodesta hän ilmoitti, että voisi lähteä kanssani futikseen, vaikka on pelannut jalkapalloa vain koulun liikuntatunneilla. Hän taisi hoksata, että näin hän voi viettää aikaa kanssani.

Emme löytäneet Espoosta sekajoukkuetta, joten pääsin erityisluvalla miesten joukkueeseen. Olen huomannut pelaamisessa sen eron, että mielestäni miehet ovat vahvempia ja nopeampia kuin naiset – ja myös dramaattisempia. Heillä saattaa mennä kuppi nurin aika pienestä.

Kokenut varustevastaava

Joukkueessamme FC Villi Kortissa kaikilla on omat roolit asioiden hoitamisessa. Minun tehtävänäni on vastata pelivaatteista ja -varusteista, mikä onkin luonnollista, sillä olen työskennellyt urheilukaupan parissa 30 vuotta. Aloitin lukioiässä Intersportin myyjänä ja nykyisin olen Budget Sportin valikoimapäällikkö.

Siitä, että työni ja harrastukseni liittyvät yhteen, on hyötyä puolin ja toisin. Kun olen mukana urheilullisessa yhteisössä, pysyn perillä siitä, mistä urheilulliset naiset ja äidit eli asiakkaamme puhuvat, mitä vaatteita ja varusteita he suosivat ja mihin he käyttävät rahaa. Joskus saatan kysyä pelikavereilta mielipidettä jostain tuotteesta.

Kun elää ja harrastaa urheilua näin tiiviisti, työ ja vapaa-aika menevät välillä väkisinkin sekaisin. Esimerkiksi kerran jumpan jälkeen vilkuilin pukuhuoneessa, mitä urheiluliivejä eräs nainen puki päälleen, ja joku toinen katsoi minua paheksuvasti. Silloin tajusin, että hei anteeksi, en katsonut sillä silmällä!

Ystäviä ja yhteisöllisyyttä

Parasta tässä elämäntyylissä ovat yhteisöllisyys ja tietysti liikunta, joka tulee vähän kuin sivutuotteena. Ja onhan se itsensä ylittämistä, kun yrittää pelissä joka kerta parhaansa.

On ihan mieletön fiilis, jos tekee tai syöttää maalin tai jos on muuten vain pelannut hyvin.

Toisaalta näin 47-vuotiaana itsensä ylittämistä on jo se, että jaksaa vielä pelata. Harrastus on myös opettanut sen hyväksymistä, että keho ei pysty enää ihan kaikkeen – eikä sen tarvitsekaan. Annan kuitenkin palaa niin kauan kuin jaksan, koska sekin päivä tulee, kun en enää pysty.

Jalkapallo on opettanut minulle avoimuutta. Ennen olin todella ujo. Koulussa opettaja kysyi äidiltäni, mikä tuota tyttöä vaivaa, kun se ei hymyile eikä puhu. Pelaamisen kautta olen tutustunut satoihin ihmisiin ja saanut rohkeutta ja itsevarmuutta. Esimerkiksi viime turnauksessa melkein joka joukkueessa oli tuttu, jota kävin halaamassa ja moikkaamassa.

Osan harrastuskavereistani tunnen myös paremmin, ja olemme niin sanotusti oikeita ystäviä eli yhteyksissä ja tekemisissä muutenkin. Tiedämme vaikkapa, mitä toinen tekee työkseen. On jännittävää tutustua ja kuulla esimerkiksi, että aijaa sinä olet juristi, kun ei siitä kentällä saa mitään vihiä.

Jalkapalloystävien kanssa saatamme vapaa-ajalla käydä lenkillä tai oluella, ja vappuna vietimme yhdessä brunssia. Heiltä saa myös apua erilaisiin asioihin. Meillä on yli 40-vuotiaiden naisten sarjassa pelaava porukka, jossa vaihdoimme juuri vaihdevuosioireisiin liittyviä vinkkejä.

Kun teloin nilkkani, olin melkein vuoden pelaamatta. Silloin aloin neuloa, eli kyllä minä aikatauluun jääneet aukot jollain täytän, mutta yhteisöllisyys puuttui. Se on lopulta tärkeintä.”

---

Kuka? Anita Tuovinen, 47

Töissä? Budget Sportin valikoimapäällikkö

Harrastus alkanut 2015? Tärkein harrastusvarusteeni

Tärkein harrastusvälineeni? Hyvät urheiluliivit ja nappikset – ilman niitä ei pysty pelaamaan.

Mitä minulta kysytään useimmin harrastuksestani? ”Miten sinulla on aikaa?”

Sporttikaupan konkari

Crossfitia, joogaa, hiihtoa, kangoo jumps -keppihyppelyä… Anita Tuovinen on kokeillut vaikka mitä lajeja, jotta osaa palvella mahdollisimman monenlaisia asiakkaita työssään Budget Sportin valikoimapäällikkönä.

Sekä työssään että harrastuksessaan hän kokee tärkeänä, että saa toimia hyvinvoinnin lähettiläänä. Myös K-ryhmä haluaa tukea suomalaisten hyvinvointia Liike on lääke -hankkeellaan, joka kannustaa lapsia ja nuoria liikkumaan.