Ystävysten kirjakerho lukee, syö ja matkustaa yhdessä
Kulttuurityttöjen lukupiirissä ja reissuilla nauru raikaa ja ruoka maistuu. Ryhmä sai alkunsa kahdeksan vuotta sitten, kun yksi ryhmän jäsenistä halusi lukea enemmän kirjoja, mutta aloittaminen tuntui vaikealta.
Kirsikkasima pirskahtelee laseissa naurun helinän keskellä. Pöytä on katettu pihaterassille pieteetillä: lautasliinat on taiteltu, ruoat ovat kauniisti tarjoiluastioissa ja kukat maljakossa. Lämmin tuuli hulmuttaa pöytäliinaa, kun viisi naista nostaa maljat. On alkamassa Kulttuuritytöiksi nimetyn lukupiirin tapaaminen. Tämä on neljäs kerta tänä vuonna ja kaikkiaan kahdeksas vuosi, kun Elisa Ojala, Anna Bollmann, Sirpa Tuovinen, Tiina Laine-Fellman ja Helena Ilsley kokoontuvat viettämään naisten iltaa: syömään hyvää ruokaa, siemailemaan viiniä ja juttelemaan elämästä ja tietysti myös luetusta kirjasta.
– Joskus meinaa itse kirja kyllä unohtua, kun on niin paljon muuta juteltavaa. Mutta kyllä kirjakin joka kerta käsitellään, Anna sanoo nauraen.
Illan järjestelyvuoro kiertää porukassa, ja yleensä emäntänä toimii hän, joka on valinnut tapaamiseen luettavan kirjan. Tällä kertaa naiset viettävät iltaa Annan kotona Espoossa.
Lukupiirin porukka hitsautui yhteen jo heti ensimmäisessä tapaamisessa.
Illan tarjoiluista sovitaan viestiryhmässä, ja yleensä menu on selvillä jo muutaman viestin jälkeen – niin tälläkin kertaa. Anna illan emäntänä kokosi juustotarjottimen leikkeleineen, Elisa leipoi omenapiirakan, Helena toi päärynä-vuohenjuustosalaatin ainekset, Tiina leipää ja Sirpa kirsikkasimaa ja viiniä.
– Usein pidämme nyyttärit, ellei emäntä ehdottomasti halua tehdä kaikkea. Joku tuo jälkkärin, toinen viinin, kolmas juustot ja neljäs kukat tai vain rojahtaa valmiiseen pöytään, sekin on ok, Elisa kertoo.
Yhteinen sävel löytyi saman tien
Lukupiiri sai alkunsa kahdeksan vuotta sitten, kun Anna mietti, että haluaisi lukea enemmän kirjoja, mutta jotenkin oli aina vaikea valita, mitä lukea ja miten aloittaa. Hän keksi, että ehkä ryhmän avulla lukemisesta tulisi aktiivisempaa ja mielekkäämpää.
Anna pohti, ketkä hänen ystävistään voisivat jakaa samanlaisen kemian ja huumorin. Lukupiirin ei missään nimessä ollut tarkoitus olla ryppyotsainen ja vain kirjallisuuteen keskittyvä, vaan alusta alkaen ideassa olivat mukana myös hyvä ruoka ja yhdessäolo.
– Mieleeni tulivat nämä neljä naista, joista Tiina ja Sirpa ovat lapsuudenystäviäni, Helena on serkkuni ja Elisa oli aikoinaan kuopukseni lapsenvahti. Intuitioni osui oikeaan. Vaikka kaikki eivät tunteneet toisiaan entuudestaan, ensimmäisestä tapaamisesta lähtien kaikki jo nauraa käkättivät kuin olisivat olleet pitkään ystäviä.
Elisa on tutustunut Annaan, kun hän aikoinaan kävi hoitamassa Annan kuopusta.
Kun Anna pyysi mukaan Elisaa, porukan nuorinta, tämä epäröi. Tuolloin pienten lasten äitinä Elisa ajatteli, ettei aika riittäisi sitoutumaan lukupiiri-iltojen järjestelemiseen.
– Anna vakuutteli, ettei siitä kannata stressata, vaan välillä voidaan vaikka tilata pizzat, jos ei jakseta kokkailla. Niinpä päätin lähteä mukaan, ja onneksi, sillä olen saanut upeita ystäviä, Elisa sanoo.
Lasissa viiniä tai holittomia drinkkejä
Jokainen tapaaminen alkaa kuulumiskierroksella. Kaikki kertovat vuorollaan, mitä elämässä on meneillään ja mitä mielen päällä on. Siinä voi vierähtää parikin tuntia, sillä jos jollakulla on enemmän kerrottavaa, hänelle annetaan myös aikaa kertoa. Ei ole kiire mihinkään.
– Onhan meillä kaikilla ollut kahdeksan vuoden aikana erilaisia elämänvaiheita, myös raskaita. Tässä porukassa tuntuu turvalliselta jakaa niin ilon aiheet kuin murheetkin, Anna kertoo.
Jossain kohtaa iltaa muistetaan käsitellä myös luettu kirja. Tiina on usein tehnyt muistiinpanot kirjasta, muut lähinnä keskustelevat ja pohdiskelevat. Kerran he jäivät kummastelemaan erään kirjan loppua ja lähettivät sähköpostia kyseiselle hollantilaiselle kirjailijalle.
– Oli huikeaa, että hän jopa vastasi meille!
Ruokapöytään naiset tekevät useimmiten salaattia tai keittoa ja erilaisia piirakoita. Juomaksi on varattu tavallisesti muutama pullo viiniä, mutta myös alkoholittomia juomia ja drinkkejä testaillaan. Porukka kokoontuu arki-iltaisin, eikä silloin kukaan voi istua aamuun asti.
Ruokapöydässä istutaan usein tunteja, ja sen jälkeen katetaan kahvit sohvapöydän ääreen.
Aina on myös jotain pientä makeaa jälkiruoaksi kahvin kanssa. Silloin tällöin pöytään keksitään jotakin ihan uutta. Tämän illan uutuudet ovat alkumaljaksi tarjoiltu kirsikkasima, joka on kaikkien mielestä ”törkeän hyvää”, sekä Annan valmistama paahdettu ja ruskistettu voi. Kaikki ihastelevat, miten hyvää se on leivän kanssa.
– Tätä pitää saada ehdottomasti uudestaan! Elisa huokaa.
Ehdoton ei kertakäyttöastioille
Kulttuuritytöt eivät suinkaan tapaa vain kotinurkissa, vaan intoa ja ideoita löytyy vaikka mihin muuhunkin. Kotitalousopettajana työskentelevän Elisan emännöintivuoroilla porukka on toisinaan kokoontunut hänen työpaikalleen – toisin sanoen yläkoulun köksänluokkaan.
Vuosittain nähdään ravintolassa, ja toisinaan lähdetään retkelle, vaikkapa rannalle piknikille tai kauemmas autoilemaan. Ja joka syksy naiset viettävät yhteisen viikonlopun Sirpan saarimökillä Saimaalla, jossa järjestetään rapujuhlat, saunotaan, tehdään kasvohoitoja ja sienestetään.
Yksi asia, josta naiset eivät koskaan tapaamisissa tingi, on estetiikka. Ruoat katetaan aina kauniisti ja ruoka sekä juoma nautitaan oikeista astioista – myös silloin kun syödään pihalla hodareita, katetaan piknik omenapuun alle tai tilataan mökille pizzat. Kaikki tehdään tyylillä.
Kun porukka lähtee autoilemaan, kuskilla on aina kuljettajan koppalakki päässään, ja reissuissa on mukana muutakin rekvisiittaa kuohuviinilaseista kukallisiin posliinikuppeihin
– Me emme juo kahvia mistään kertismukeista! Anna huudahtaa
Viime keväänä porukka lähti Annan perheen ikivanhalla kunnostetulla Mersulla Taalintehtaalla sijaitsevaan antikvariaattiin tapaamaan kirjailija Juha Ruusuvuorta. Mukana autossa kulkivat kuohuviinilasien ja kahvikuppien lisäksi itse tehty rahkapiirakka. Sitä nautittiin antikvariaatin puutarhassa yhdessä kirjailijan kanssa.
Myös erilaiset teemapäivät ja tempaukset kuuluvat asiaan. Kun Helenasta tuli isoäiti, hänelle järjestettiin ”granny baby showerit”.
Kulttuurityttöjen ruokapöydässä hyvä ruoka ja kauniit astiat ovat tärkeitä.
– Olemme sen ikäisiä, ettei kenellekään ole järjestetty omia baby showereita, ja halusimme päästä sellaisiin. Meillä oli vaippakakut ja muut vaaleanpunaiset hörsötykset, Elisa kertoo.
Ja silloin, kun Marilyn Monroe liittyi luettavaan kirjaan, illan teemana oli 1950-luvun Hollywood. Naiset pukeutuivat kellohameisiin, punasivat huulensa ja siemailivat cocktaileja.
– Leikimme myös olevamme 50-luvun roadtripillä. Laitoimme telkkariin pyörimään vanhan Hollywood-elokuvan ja asetuimme kaikki sohvalle. Anna oli etukäteen hankkinut vanhan auton ratin, jolla vuorotellen mukamas ajoimme autoa, Elisa muistelee.
Joustava vuorosysteemi
Läheiseksi tullut ystäväporukka tapaa aina keskenään, eli ulkopuolisia ei ole mukana. Joskus käy niin, että joku porukasta ei pääse mukaan tapaamiseen, mutta sellaista elämä on. Kaikki tietävät, että jos joku puuttuu, siihen on painava syy. Joskus vaikea elämäntilanne voi verottaa voimia niin, että emännöinti tuntuu raskaalta. Silloin vuorosysteemi joustaa ja ystävät tukevat, totta kai.
– Yleensä kaikki haluavat priorisoida nämä tapaamiset, ja muut menot saavat mukautua näihin. Tapaamiset ovat meille jokaiselle niin hirmuisen tärkeitä, Anna tiivistää.
