”Urheilijaperheessä ruoassa ei pihistellä”
Kolme lämmintä ateriaa päivässä ja kasa välipaloja päälle. Cheerleading-edustusjoukkueessa urheilevan Iikka Ruottisen perheessä on kehitetty systeemi, jolla aika, voimat ja varat riittävät urheilijanuoren ruokahuollon pyörittämiseen.
Tortelliineja, banaaneja ja puuroa. Niitä löytyy tämän vantaalaisen perheen keittiöstä aina. Perheen kuopus, 19-vuotias Iikka, harrastaa tavoitteellisesti cheerleadingia, ja treenit ovat vähintään neljä kertaa viikossa, kaksi tuntia kerrallaan. Päälle tulevat omatoimiset lenkit, kuntosali ja kehonhuolto.
Aktiivinen treenaaminen vaatii säännölliset ja täyttävät ateriat.
– Lämmin ruoka pitää olla kolmesti päivässä: lounaalla, ennen treenejä ja niiden jälkeen. Maitoa Iikalla menee noin litra joka päivä, äiti Sirkka Jauhiainen luettelee.
Urheilijanuoren pitää liikkeellä tavallinen, itse tehty kotiruoka: kanaa ja riisiä, savulohta ja perunamuusia, makaronilaatikkoa. Toisinaan puolivalmiit ruoat, kuten porkkana- ja pinaattiletut tai täytetyt tuorepastat, ovat kiireessä pelastus.
– Monipuolisuus on tärkeää, jotta ruoasta saa tarvittavat ravintoaineet ilman, että niitä täytyy miettiä ja laskeskella. Lisäksi koitan ujuttaa ruokiin lisää proteiinia vaikka lisäämällä mukaan papuja ja linssejä, Sirkka kertoo.
Jotta kovaan kulutukseen saisi tarvittavat kalorit, Iikka syö usein lämpimän ruoan ohessa vielä moniviljapaahtoleipää kalkkunaleikkeen ja juuston kanssa.
Myös välipaloja kuluu runsaasti, ja kaapista löytyykin aina eri vaihtoehtoja pähkinöistä jogurtteihin ja hedelmiin.
– Syön päivittäin ainakin pari banaania, ja treenikassissa on aina varalla välipalakeksejä ja rusinoita, Iikka lisää.
Kahdessa vuodessa EM-pronssille
Iikka ihastui cheerleadingiin jo 9-vuotiaana. Hänen paras ystävänsä asui naapurissa Oulun Metsokankaalla ja harrasti lajia. Kaverukset viettivät paljon aikaa yhdessä, ja Iikka opetteli tytön kanssa lajiin kuuluvia liikkeitä.
Vielä tuolloin Oulussa cheerleading oli kuitenkin profiloitunut niin vahvasti tyttöjen lajiksi, ettei Iikka rohjennut hakea mukaan. Niinpä hän aloitti ensin baletin, ja myöhemmin päälajiksi valikoitui telinevoimistelu, jonka parissa hän viihtyi yli kymmenen vuotta.
Kun perhe muutti Oulusta pääkaupunkiseudulle Vantaalle syksyllä 2023, unelma cheerleading-harrastuksesta toteutui. Iikka liittyi keväällä 2024 helsinkiläiseen Golden Spiritiin, joka on yksi Suomen suurimmista ja menestyneimmistä cheerleading-seuroista.
Lajin suosio on kasvanut kymmenen viime vuoden aikana huimasti, ja suomalaiset ovat menestyneet cheerleadingissa kansainvälisesti. Joukkueet ovat voittaneet 2020-luvulla kymmenittäin MM- ja EM-mitaleita niin naistensarjassa, sekasarjassa kuin junioreissakin.
Kesällä 2026 Iikan joukkue Golden Spirit Dragons voitti EM-pronssia Prahassa järjestetyissä cheerleadingin Euroopan mestaruuskisoissa – vain kaksi vuotta sen jälkeen, kun Iikka oli aloittanut koko lajin.
– Olen aika kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen, ja se antaa minulle energiaa ja halua yrittää ja tehdä koko ajan paremmin, Iikka pohtii.
Ateria mukaan automatkalle
Viime vuodet ovat olleet urheilullisen Iikan elämässä hektisiä, ja aikataulu toisinaan tiukka. Samalla kun hän on treenannut tavoitteellisesti cheerleadingia, hän on opiskellut media-alan perustutkinnon.
Äiti Sirkka ja isä Pasi ovat halunneet panostaa sekä Iikan että hänen jo omillaan asuvan isosiskonsa Monan, 23, urheiluharrastuksiin. He ovat olleet aina valmiita kuskaamaan lapsia treeneihin, kulkemaan mukana kisamatkoilla sekä valmistamaan ruokaa ja huoltamaan varusteita. Se vaatii paljon suunnitelmallisuutta.
– Viikolla kokkaan iltaisin ja suunnittelen omat menoni siten, että Iikalle olisi lämmin ruoka valmiina treenien jälkeen. Lisäksi meillä on pakastimessa valmiina aina jotain, mitä saa helposti lämmitettyä, esimerkiksi kalapullia tai jauhelihapihvejä pastan kaveriksi, Sirkka kertoo.
Iikan kiireisen opiskelu- ja treeniaikataulun vuoksi vanhemmat vastaavat pääasiassa perheen ruokahuollosta ja poika saa useimmiten istua valmiiseen ruokapöytään. Tosin joskus ruoka pitää syödä matkalla treeneihin.
– Elokuva-alan opintoihin kuuluvat projektit aiheuttivat välillä haastetta, kun työpäivät venyivät aamusta pitkälle iltaan treenipäivinä. Silloin otin hänelle joskus autoon mukaan ruoan ja aterimet. Nykyään Iikalla on ajokortti ja hän kulkee treeneihin itse, Sirkka kertoo.
Jopa neljä kestokassillista ruokaa viikossa
Perhe ajoittaa isot kauppareissut viikonlopuille. Silloin on aikaa valmistella useita ruokia ja isoja määriä, jotka riittävät moneksi päiväksi. Viikolla haetaan täydennyksiä tarvittaessa. Viikoittain perhe kantaa kotiin ruokaa jopa neljän suuren kestokassillisen verran.
Hintatietoinen Sirkka seuraa tiiviisti ruokakauppojen tarjouksia K-Ruoka-sovelluksen avulla ja suunnittelee sitten ostoslistat. Punalapputuotteitakin tulee napattua kaupasta monesti mukaan.
– Ruokaan kuluu urheilijan perheessä silti melko paljon rahaa, mutta ravinto on asia, jossa emme kitsastele. Nipistämme mieluummin jostakin muusta, Sirkka sanoo.
Pasi Ruottinen ja Sirkka Jauhiainen ovat aina halunneet tukea lastensa urheiluharrastuksia. Iikka Ruottisen treenivälipaloihin kuuluu lähes aina banaani.
Lisää poikia lajin pariin
Cheerleadingistä tulee monille mieleen amerikkalaiset high school -elokuvat, mutta Iikka ja Sirkka sanovat, että laji on todellisuudessa aivan jotain muuta kuin kannatushuiskat käsissä kentän laidalla heilumista.
– Se on monipuolinen ja vaativa urheilulaji. Rakastan lajissa erityisesti akrobatiaa ja nostoja ja sitä, että koko ajan saa kehittyä. Ja meillä on tosi hyvä yhteishenki joukkueessa, kaikki ovat kavereita keskenään ja puskemme toisiamme eteenpäin, Iikka kehuu.
Tällä hetkellä Iikan aikuisten seurajoukkueessa Phoenixissa on enemmän poikia kuin tyttöjä. Nuorempien joukkueissa tilanne kuitenkin on usein toisinpäin.
– Olisi hienoa, että lastenkin harrastusryhmiin tulisi enemmän poikia mukaan, ettei se jäisi suotta lasten ja heidän vanhempiensa mielissä vain tyttöjen lajiksi, Sirkka sanoo.
Cheerleading on imaissut perheen täysillä mukaan, ja koko porukka siskoa myöten osallistuu myös joukkueen varainhankintaan milloin mitenkin, välillä paketoimalla joululahjoja, välillä pyörittämällä kahviota seuran näytöksissä.
Vanhemmat lähtevät Iikan kisamatkoille usein kannustusjoukoiksi.
– Ulkomaan kisoissa on uskomaton tunnelma! Sadat suomalaiset kokoontuvat samaan katsomolohkoon, jossa huuto on melkoinen ja lippumeri huikea. Kisojen jälkeen sitä leijuu itsekin aina koko viikon ihan taivaissa, kun se hyvä fiilis jää päälle, Sirkka tunnelmoi.
Elokuvailtoja ja irtokarkkeja
Aktiivisen harrastamisen ohella Iikalla ei juurikaan ole muuta vapaa-aikaa. Lajin kausi on pitkä ja kestää elokuun alusta kesä-heinäkuun vaihteeseen, joten kesälläkään ei yleensä ole kuin kuukausi harjoituksista vapaata aikaa.
Silloinkin Iikka treenailee omatoimisesti akrobatiaa hallilla.
Mutta toisinaan hän ehtii nähdä muitakin kuin treenikavereitaan, ja välillä pidetään perheen kesken elokuvailtoja.
Eikä elämä suinkaan ole pelkkää terveellisen kotiruoan tankkaamista, vaan myös herkuttelu sopii urheilijanuoren elämään silloin tällöin.
– Rakastan hampurilaisaterioita ja viikonloppuisin ostan irtokarkkeja – ja yksi lemppareista on itse leipomani porkkanapiirakka!
Perhe Jauhiainen-Ruottinen
Perheeseen kuuluvat Iikka Ruottinen, 19, sekä vanhemmat Sirkka Jauhiainen, 55, ja Pasi Ruottinen, 53, sekä 14-vuotias burmakissa Topi. Perhe asuu Vantaalla. Isosisko Mona, 23, asuu jo omillaan.
Kannustushuutoja ja liikunnan iloa
Suomen Cheerleadingliitto aloitti tänä keväänä yhteistyön K-ryhmän Liike on lääke -hankkeen kanssa. Valtakunnallinen hanke kannustaa lapsia ja nuoria liikkumaan ja löytämään liikunnan ilon. Liike on lääke -perheeseen kuuluu jo Suomen Koripalloliitto, Suomen Palloliitto ja Suomen Tennisliitto sekä juniorijääkiekkoseuroja ympäri maan.
Lue lisää:
Ilmiöt
