Timo Parvela: Saaren ehdoilla
"Itselleni merkittävin ekologinen teko on ollut opetella käyttämään fileerausveistä", sanoo kirjailija Timo Parvela.
Minun ekotekoni
”Hommasimme parikymmentä vuotta sitten mökin saaresta keskellä Etelä-Konnevettä. Keskisuomalainen järvi on karu ja puhdasvetinen, ja siellä on pohjoisen lintulajeja, kuten riekkoja. Paikka itsessään herättää tunteen, että sitä haluaa tehdä kaikkensa, jotta se pysyisi luonnonmukaisena ja sellaisena kuin se on.
Emme vie saareen mitään ylimääräistä ja harkitsematonta, ja pyrimme siihen, että kaiken saa siellä kierrätettyä, lajiteltua ja kompostoitua. Juomavesi tulee suoraan järvestä. Hankimme viime kesänä käänteisosmoosilaitteen, joka puhdistaa veden. Harmaat vedet johdetaan suodatettuina maahan. Laite toimii aurinkosähköllä, kuten kaikki muukin saaressa sähköllä toimiva. Hankimme aurinkosähkön mökille jo silloin, kun sen ostimme, ja vasta viime kesänä paneelit piti uusia ensimmäisen kerran.
Itselleni ehkä merkittävin ekologinen teko on ollut opetella käyttämään fileerausveistä. Kun aloitimme mökkeilyn, en tiennyt kalastuksesta mitään. Ensimmäisen ahvensaaliin fileoiminen lähinnä itketti, niin rumaa jälkeä tuli, mutta siitä se sitten lähti. Nyt osaan fileoida arviolta 17 eri kalalajia. Yhdestä kalasta voi käyttää lähes kaiken. Asumme vaimon kanssa mökillä aina kesäkuusta elokuuhun ja syömme luonnonkalaa läpi koko kesän. Järvestä saa ahventen lisäksi muikkuja, siikaa, kuhaa ja taimenta, säläkalaa tulee vähemmän.
Pyrimme tekemään venematkoja mantereelle kauppaan harkitusti ja laitamme pakastimeen hätävararuokaa. Fileerausveitsen käsittelytaito on avartanut ekologista ajatteluani laajemminkin. Se on johtanut siihen, että olemme siirtyneet pääasiassa kala-kasvisruokavalioon myös arkena Kirkkonummen kotonamme.”
Kuka
Timo Parvela, 58, kirjailija.
Mistä tunnetaan?
Kirjoittanut yli 100 kirjaa. Tuorein Ella ja kaverit autiosaarella K-Citymarketeissa.
Tämän opin kantapään kautta...
”Myrskyt saaressa ovat opettaneet, että apua saa kun sitä pyytää. Mantereen väki on raivannut puita ja pelastanut kanootteja.”
Juttu julkaistu Pirkka-lehdessä 8/2022
