Marja Hintikka: Tavallinen elämä on kaunista

EN TIEDÄ, HALUANKO palata enää entiseen. Niin toimittaja, televisiojuontaja ja kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti Marja Hintikka kirjoitti sosiaaliseen mediaan maaliskuun lopulla.

Koronaepidemia muutti monen suomalaisperheen elämän nopeasti. Vanhemmat siirtyivät etätöihin ja lapset alkoivat käydä koulua kotoa. Monille se oli samalla pysähdyksen paikka.

– Kevät pakotti rauhoittumaan ja näkemään jotain, mitä en ollut ennen nähnyt. Se osoitti myös elämän arvaamattomuuden, Marja Hintikka sanoo.

Marja juonsi kevättalvella yhdessä Vappu Pimiän kanssa MTV3-kanavalla nähtyä Vappu ja Marja LIVE -ohjelmaa. Aviopuoliso Ile Uusivuori puolestaan veti saman kanavan Masked Singer Suomi -ohjelmaa. Marjan suora lähetys oli torstaisin, Ilen show tuli ulos lauantaisin.

Perheessä on kolme lasta: 7- ja 5-vuotiaat pojat ja 3-vuotias tytär. Lapset jäivät päiväkodista kotiin, ja vanhemmat yrittivät rytmittää omia töitään lomittain. Niin aikuisten kuin lastenkin harrastukset kodin ulkopuolella päättyivät.

”Mutta miten tajuttoman ohjelmoitua ja aikataulutettua viisihenkisen perheen arki onkaan! Se pysäyttää nyt, kun kierroksia on ollut pakko laskea”, Marja jatkoi maaliskuussa kirjoitustaan Instagram-tilillään.

– Aloin miettiä, ovatko kaikki perhe-elämämme palaset pakollisia. Omat ja lastemme harrastukset, sosiaalinen elämä ja tapaamiset? Mikä on rakentavaa, mikä sekoittavaa? Mikä vain robottina suorittamista ja mikä tuo oikeasti jotain hyvää elämään, hän sanoo.

Yhtäkkiä aikaa olikin käytössä toisella tavalla. Löytyi uusia juttuja, joita saattoi tehdä yhdessä perheen kanssa. Jumpata voi kotonakin, ja lapset saivat olla siinä mukana. Tanssitunteja löytyi virtuaalisina.

Joka päivä oli tilaa ja aikaa tehdä jotain spontaania ja keksiä uutta. Se tuntui hyvältä.

Koronakevät opetti senkin, ettei matkustaminen ole itsestäänselvyys. Ei edes oman maan sisällä liikkuminen. Nuorempana Marja haki maailmalta elämyksiä matkustelemalla. Oli hätä nähdä ja kokea koko ajan jotain sisuskaluja järisyttävää. Uusi matka oli varattuna jo ennen kuin oli ehtinyt palata edelliseltä.

Nyt hän ei lähtisi kotimaasta kesäisin minnekään. Viime ajat ovat entisestään opettaneet hakemaan rauhaa arjesta.

– Tavallinen elämä on kaunista. Pyrin syvään tyytyväisyyteen tässä ja nyt. Silloinkin, kun muuten tuntuisi vaikealta.

Aarrekartta vei mökille

Neljä vuotta sitten Marja Hintikka sommitteli ystäviensä kanssa aarrekarttaa. Karttaa, johon leikattaisiin ja liimattaisiin kuvia asioista, joista unelmoitiin.

Marjan kartassa oli kuva kesäpaikasta ja tekstinä ”mökki Hämeessä”. Hämeen hän tuli kirjoittaneeksi karttaan, koska ystävillä oli siellä seuduilla viihtyisä kesäpaikka.

Mökkiä oli etsitty jonkin aikaa, mutta yhtäkkiä löytyi toiveet täyttävä paikka. Se oli kohtuullisen ajomatkan päässä Helsingistä ja lapsiperheelle sopivin mukavuuksin varustettu. Ja vieläpä Hämeestä. Kahden viikon kuluttua aarrekartasta kauppakirjat oli allekirjoitettu ja unelmasta tullut totta. Juhannusta vietettiin jo maalla.

Nuorempana Marja vietti kesänsä ulkomailla. Sitten perhe alkoi kasvaa. Toinen lapsi kärsi vatsavaivoista ja koliikista, kesällä kaupunkiasunto oli kuuma kuin pätsi, ja olo tuntui tukalalta.

– Silloin voimistui tunne, että perheellemme tekisi tosi hyvää, jos meillä olisi mökki, jonne mennä, Marja sanoo.

Nyt kesiä vietetään kolmen lapsen kanssa maalla. Linnut laulavat, ja päivät alkavat aamu-uinnilla.

Kasvimaalla kasvaa perunoita, herneitä, yrttejä ja salaatteja. Pihalla viihtyvät raparperit, pensasmustikat ja jättimustaherukkapensas. Omenapuitakin on, vaikka peurat söivät kahden pienimmän puun latvat.

Marja sanoo hartioidensa aina laskeutuvan ja kiireiden hellittävän, kun perhe ajaa kaupungista mökille.

– Jo paikka rauhoittaa. Olen vähän yllättynytkin, miten hyvin mökkeily sopii meille. Ilestäkin tulee siellä oikein kunnon isäntä!

Hämeessä mökillä on pihatöitä ja pientä rakentamista. Marja pitää käsien työntämistä multaan terveellisenä.

– En koe paikkaa työleirinä. Kaunis ja hyvä elämä vaatii työtä, ja ponnisteleminen tuo merkityksellisyyttä elämään.

Mikään ei ollut niin justiinsa

Perheelleen Marja haluaa rakentaa omat yhteiset mökkiperinteet. Lasten kanssa ihmetellään kasvun ihmettä, ja joka päivä juodaan laiturikahvit.

– Järven tahtiin heilahteleva laituri on suosikkipaikkojani, ja laiturikahveista lapset puhuvat talvellakin kaupungissa. Kun kävelen alkukesästä paljain jaloin nurmikolla, samaistun laitumella kirmaavien lehmien iloon!

Tekemistä riittää. Kun lapset käyvät naapurissa syöttämässä heinää vasikoille,

Marja peilaa sitä omaan lapsuuteensa. Lapsuuden kesiään hän vietti maalaismaisemissa, useimmiten äidin sukulaisten luona Mäntyharjussa.

– Maitotilalla sain hoitaa lehmiä ja vasikoita. Itkin, kun jouduin kesän jälkeen lähtemään sieltä, enkä antanut kaupungissa pestä navetalle haisevia vaatteitani. Minulle se oli onnen tuoksua.

Niihin kesiin kuului hidasta elämää ja rauhallista oleilua mummon kanssa.

– Se oli leipomista, loputonta kukkien poimintaa ja kaikenlaista luovaa puuhastelua ilman aikatauluja. Mikään ei ollut silloin niin justiinsa.

Räpellys arjessa on huvittavaa

Valoisa silmiin heijastuva hymy. Positiivinen olemus. Televisiokatselijoille ne ovat tyypillisintä Marja Hintikkaa.

– Julkinen kuvani on aidosti minua. Olemukseni ei ole sen kanssa ristiriidassa. Jos olisi, elämä voisi käydä raskaaksi.

Marja Hintikalla on Instagramissa noin 60 000 seuraajaa, ja työkuulumisten ohella hän kertoo myös lapsiperheen arjesta. Usein lempeän huumorin höystämänä.

Seuraajiltaan hän kysäisee joskus, mikäs on heidän mörköytensä taso. Hänelle itselleen mörköpäiviä ovat perjantait, kun suoran lähetyksen jälkeen uni tulee vasta aamuyöllä, mutta lapset heräävät jo kukonlaulun aikaan.

– Tämä räpellys arjessa on huvittavaa ja humorististakin. En ottaisi sitä niin vakavasti.

Sen vuoksi Marja rakastaa myös viihdettä ja television viihdeohjelmien tekemistä.

– Voisin olla toimittajana asiapentti, mutta viihteen ja huumorin keinoin pääsee paremmin ihmisten suojamuurien läpi heidän inhimilliseen puoleensa.

Nuorena Marja tykkäsi matkustella usein myös yksin. Eri maissa liikkuessaan hän huomasi, miten samanlaisia ihmiset ovat ympäri maailmaa.

– Vaikka tapahtuu paljon pahoja asioita, uskon, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä. Ehkä siitä ajatuksesta kantautuu myös oma positiivisuuteni.

Kyydistä pudonneet lapset

Pandemian aikana ovat Marjan mielestä erottunut entistä kirkkaammin ne hyvät asiat, jotka ovat mallillaan. Terveydenhoito toimii, suomalaiset ovat – ainakin haastatteluhetkellä – käyttäytyneet kurinalaisesti. Suomi voi kansakuntana taputtaa itseään olkapäälle.

Päivähoidosta hän on erityisen kiitollinen. Koronaviruksen vuoksi lapsia on hoidettu osittain kotona, mutta normaalisti päiväkodit ovat lapsiperheen tärkeintä tukiverkkoa ja päiväkotien tädit Marjan idoleita.

– Sosiaalinen media perustuu valoisuuteen, mutta haluan tuoda siellä välillä esille senkin, ettei kaikki ole aina auvoista. Oman turhautumisensa ja väsymyksensä saa näyttää.

Vappu ja Marja LIVE -televisio-ohjelmassa kerättiin viikoittain rahaa Ensi- ja turvakotien liitolle, joka auttaa vaikeissa ja turvattomissa oloissa eläviä lapsia ja perheitä sekä tekee perheväkivaltaa ehkäisevää työtä.

– Halusimme tukea juuri heitä, jotka tekevät konkreettista työtä vaikeuksissa olevien perheiden parissa. On lapsia, joille koti on ehkä juuri se kaikkein vaarallisin paikka.

Kun koulut ovat olleet kiinni, kaikilla lapsilla ei ole ollut lähellään turvallista aikuista. Koronakevään kaikki sosiaaliset ongelmat tulevat näkyville vasta paljon myöhemmin.

– Ajatus arjesta pudonneista lapsista on ollut kurkkua kuristava ja ahdistava. Sanotaan, että koronaviruksesta voi parantua, mutta väkivaltaisesta lapsuudesta paraneminen on vaikeampaa.

Nelikymppinen Marja on itse 90-luvun lama-ajan lapsia. Hän muistaa edelleen sen häpeän, johon monissa taloudellisiin ongelmiin ajautuneessa perheessä jouduttiin.

– Silloin velkaloukkoon joutuneissa perheissä oli paljon epätoivoa. Toivottavasti ihmiset eivät nyt joutuisi samalla tavalla häpeään eivätkä menettäisi vaikeuksien takia kasvojaan. He ovat arvokkaita, vaikka firma ja ansiotulot menisivätkin alta.

Ruokahetkissä on luksusta

Talvella viisihenkinen perhe muutti kaupungissa uuteen kotiin. Marjalle oli tärkeää, että uudessa asunnossa olisi tilaa isolle ruokapöydälle.

Instagramissa hän jakaa seuraajiensa pyynnöstä rapsakan pannukakkunsa reseptiä, jossa ei säästellä voita ja sokeria. Tai vakuuttaa, että kaiken pastavalmistuksen salaisuus on riittävän iso köntti superhyvää parmesaania ja toimiva raastin. Mieluiten samanlainen kuin Jamie Oliverilla.

– Olen täysverinen kotiruokakokki. Äitini valmisti kaksi ateriaa päivässä ja leipoi. Osaan sen ansiosta tehdä perusruokaa, joka sopii lapsille, mutta jossa on twistiä aikuisillekin.

– Minulla on mies, joka kokkaa hyvää ruokaa. Senkään takia en tunne itseäni suurtalousorjaksi.

Pienellä kikalla Marja löytää netistä uusia, hyviä ohjeita. Kun google-kenttään lisää sanat ”maailman paras”, tuloksena on yleensä jotain hyvää, oli se sitten mokkapaloja tai bouillabaissea.

– Kukaan ei kehtaa väittää maailman parhaaksi reseptiä ja ruokaa, joka ei olisi herkullista.

Marja kuvailee ruokahetkiä arjen luksukseksi. Graavisiika, uudet perunat ja raikas salaatti juhannuksena mökkiterassilla. Siinä on kesäherkkujen parhaimmistoa.

Kuka?

Marja Hintikka, 41, on toimittaja ja tv-juontaja. Palkittiin Kultaisella Venlalla Marja Hintikka Live -ohjelmasta 2017.

Juuri nyt?

Syksyksi suunnitteilla kaksi uutta tv-ohjelmaa.

Marja Hintikka: Lapsilta opittua

LÄSNÄOLO Lapset eivät elä tulevassa eivätkä menneessä, vaan tässä hetkessä. Ei tarvitse lähteä Intiaan hakemaan gurulta oppia, vaan vilkaista lastenhuoneeseen.

HEITTÄYTYMINEN Improvisaatiokoulutuksissa opetellaan heittäytymistä. Lapsille heittäytyminen on luontaista ja merkitsee kivaa seikkailua.

IHMETTELY Miksi kellon pitää olla ranteessa, miksei nilkassa? Lapset ihmettelevät ja kyseenalaistavat jatkuvasti kaikkea. Heidän ajattelunsa on ”out-of-the-box”.

ENERGIA Olin energinen lapsi, mutta omilleni jään kakkoseksi. Joskus ihmettelen, mistä kaikki heidän energiansa oikein tulee. Yritän imeä sitä itseenikin.