Seela Sella: ”Joka päivä tapahtuu jotain jännää ja kivaa”
Näyttelijän arki on täynnä, mutta stressaamaan hän ei suostu.
Aamulla herätessäni katson lattialla telkkarin alla nukkuvaa koiraani silmiin: ”Joko lähdetään aamupissalle?” Nasu ilmoittaa, että ei vielä. Sitten mietin, mikä viikonpäivä tänään on ja mitä lääkkeitä pitää ottaa. Minulla on kaikki maailman taudit paitsi ei diabetesta
Aamupalaksi paistan kaksi kananmunaa. Miniäni opetti, että vanhan ihmisen pitää syödä kaksi kananmunaa aamulla. Välillä ne palavat pilalle, mutta ne ovat sitten minun näköisiäni. En huoli stressiä. Se ei tee hyvää terveydelle
Pakastimessani on yleensä tyttäreni Ilanan tekemiä ihania kastikkeita. Saan niistä nopeasti aterian, kun keitän vain oheen pastaa.
Arkeani pitää kasassa työni. Koen, että sillä on merkitystä ihmisille. Lisäksi haluan, että aivoillani on koko ajan töitä. Ei tästä voi jäädä koskaan eläkkeelle. Joka päivä tapahtuu jotain jännää ja kivaa: tapaan vaikka uuden ihmisen. Elän tässä ja nyt ja pysyn hereillä sille, mitä tapahtuu ja mihin hetki voi johtaa.
Rescue-koira Nasussa on eniten vinttikoiraa ja saksanpaimenkoiraa. Oikealla kuva Sellan työpöydästä, joka on täynnä työpapereita.
Keikkamatkoilla minulla on usein mukana välipalapatukoita. Osaan myös ottaa lepohetken missä vain, nukkua vartin vaikka junamatkalla. Ei näin kovaa tahtia muuten jaksaisi.
Olen koko ajan menossa. Minun pitäisi pitää parempaa huolta itsestäni, mutta en ehdi. Arjen luksusta on se, kun minulla on tunti aikaa leikkiä koirani kanssa. Paijaan, pussaan, silittelen ja harjaan. Nasu on jo 13-vuotias ja isoksi koiraksi vanha koira. Se ei enää kuule kunnolla – niin kuin en minäkään. Olemme kaksi hönttöröötä. Kun minulla on reissuja, Nasu on tyttäreni luona Espoossa. Meillä on Nasun yhteishuoltajuus.
Kunpa oppisin vielä paljon uusia asioita! Haluaisin opiskella ranskaa, koska minulla on ranskalainen miniä, ja vanhin lapsenlapseni asuu Pariisissa. Haluaisin myös oppia uimaan oikein pitkiä matkoja ja ottaa laulutunteja. Ja olisi ihanaa opiskella eläintenhoitajaksi! Pitäisi vain ottaa itseä niskasta kiinni, mutta – ei stressiä.
Ostoskorissani on aina vichyvettä, hunajaa ja kananmunia – jos muistan ostaa niitä. En tee ostoslistoja. Lähikauppaani on matkaa ehkä 50 metriä, mutta reissu kestää kauan, koska tapaan matkalla ainakin 50 tuttua.
Hifistelen kahvissa. Sen pitää olla tummapaahtoista ja vahvaa. Laitan kahvin sekaan hunajaa ja juon sen pienestä kupista. Joskus menee kaksikin kupillista. Hifistelen myös ostamalla pullovettä. Mutta jos sitä ei ole, hanastakin tulee hyvää vettä.
Lempiruokani on talkkunapöperö. Mummuni teki sitä, kun olin pieni. Siihen tulee hämäläistä talkkunaa, täyspiimää ja puolukkasurvosta. Oi, se on ihanaa ja terveellistä!
Kodin siivoamisessa olen epämääräinen. Pöydät ovat täynnä työpapereita, ja kaikkialla on koirankarvaa. Minun on vaikeaa pyytää apua, koska ammattitavaroihini ei saa koskea, ja jokainen koirankarvakin on rakas. Hätätilassa soitan ihanalle tytölle, joka tietää, mistä voi siivota.
Tavallisena koti-iltana istun Nasun kanssa sohvalla ja katson telkkarista dekkareita. Kaikki Midsomerin murhat on ehdottomasti nähtävä. Iltapalaksi juon teetä ja syön leipää. Jos takana on rankka työviikko tai -keikka, otan yhden konjakin. Se rentouttaa.
Oma Pirkka-niksini on lisätä liian laihaan kahviin lusikallinen vahvaa pikakahvia. Ei kahvinkeitossa voi aina onnistua
SEELA SELLA
on 88-vuotias näyttelijä. Perheeseen kaksi aikuista lasta ja kolme lastenlasta.
Sella näyttelee joulukuussa ensi-iltansa saaneessa elokuvassa Teräsleidit – kuin viimeistä päivää (kuvassa oikealla mukana myös Leena Uotila ja Sanna-Kaisa Palo). Seela Sellan voi nähdä muun muassa Rakkauskirjeitä-näytelmässä eri puolilla Suomea Esko Roineen kanssa.
Kiertävässä Ihan Seelana -teatteritapahtumassa Kari Paukkunen haastattelee Sellaa, joka tarinoinnin lomassa lausuu monologipätkiä ja runoja. Sella kiertää myös puhumassa teatterista ja vanhuudesta. Viime keväänä hänestä ilmestyi elämäkertateos Sellasta – Seela Sellan tarina (Otava).
