Kirjailija Juha Itkonen: "Olen keskinkertainen ruoanlaittaja"
Juha Itkosen arki koostuu uimahallikäynneistä, sählyvuoroista ja puuron keittämisestä. Hän myös paljastaa, minkä salaisen paheen avulla huippuromaanit syntyvät.
Aamulla kun herään, raahaudun ensitöikseni alakertaan ja alan keittää kaurapuuroa koko perheelle. Valmistan puuron ilman desimittoja, joten vain noin yksi kymmenestä satsista onnistuu täydellisesti.
Ruoanlaittajana olen keskinkertainen: en täysin onneton mutten mikään huippukaan. Teen usein perusruokia, kuten erilaisia pastoja. Kaverini joskus totesi, että kirjailijan imagooni sopisi hifistely keittiössä pitkän kaavan mukaan – valitettavasti näin ei kuitenkaan ole.
Minulle arjen luksusta ovat uimahallikäynnit tiistai-iltaisin 8-vuotiaiden kaksoslasteni kanssa. Painimme ja leikimme altaissa muutaman tunnin ja kotimatkalla pysähdymme lähikaupalla. Lapset saavat silloin valita paistopisteeltä omat lempiherkkunsa.
Tavallinen koti-iltani päättyy aikaisin, sillä olenhan väsynyt 50-vuotias neljän lapsen isä. Yleensä luen kirjaa sängyssä viitisen minuuttia, kunnes alan nuokkua ja kirja mätkähtää rinnalleni. Silloin tiedän, että on aika sammuttaa yövalo ja mennä unten maille.
Ostoskorissani on aina banaaneja, leipää sekä maitoa ja kauramaitoa. Käyn ostamassa isot ostokset kerran viikossa ja täydennystä sitten tarpeen mukaan. Sisälläni asuva hamsteri saa tyydytystä, kun kaappien varastot ovat täynnä.
Ruokabravuurini ovat lihapullat. Vaikka emme arjessa muuten juuri syö lihaa, pyöräytän välillä pullat lapsillemme ja niiden kaveriksi lohkoperunat. Lihapullissa on jotain todella nostalgista, mummoni tapasi aina tehdä niitä minulle.
En vaihtaisi elämästäni pois viikoittaisia saunahetkiä. Sauna on minulle luova tila, jossa saan ajatukseni järjestykseen. Löylyjen lämmössä syntyy hyviä ideoita, ja esimerkiksi usein mieleen juolahtaa ihan kirjoihin asti päätyviä lauseita.
Paras säästövinkkini on viedä omat eväät työpaikalle lounaaksi. Yksi suosikeistani on Happy Soup -linssikeitto, jossa on lämmin ja lohdullinen maku. Välillä käyn työhuoneeni lähellä lounasravintoloissa ja kuuntelen hieman kateellisena työporukoiden jutustelua. Silloin tunnen itseni yksinäiseksi intiaaniksi.
Kunpa oppisin paremmat kädentaidot: haluaisin olla sellainen käsistään kätevä mies, jolta remppahommat sujuvat käden käänteessä.
Arjessani en luovu liikunnasta, enkä varsinkaan viikoittaisista sählyvuoroista kavereiden kanssa. Liikkuminen on muuttunut yhä tärkeämmäksi iän myötä: selkään alkaa sattua, ellei salilla käy jumppaamassa lihaksia.
Tänä jouluna aion lukea Monika Fagerholmin Eristystilan. Se on ollut lukulistallani jo tovin. Luen noin 2–3 kirjaa kuukaudessa, eivätkä loma-aikojen lukemiset juurikaan poikkea normaalista.
Salainen paheeni ovat erilaiset kurkkupastillit. Ne eivät tee hyvää hampaille. Kun kirjoitan, minun on kuitenkin pakko imeskellä jotakin: pastillit toimittavat tavallaan tutin virkaa.
Oma Pirkka-niksini liittyy kahvinkeittimen suodatinpusseihin. Jos kokkailet kotona burgereita, sujauta hampurilainen suodatinpussin sisään. Paljon kätevämpi ratkaisu kuin talouspaperi!
Pihistelen appelsiinimehussa. Huomasin jossain vaiheessa, että mehun hinta on noussut, joten sen ostaminen on jäänyt vähemmälle.
Hifistelen kananmunissa, ostan ne aina luomuna. Tämä tapa on tullut vaimoltani, ja hän on sen suhteen ehdoton.
JUHA ITKONEN
on 50-vuotias kirjailija. Perheeseen kuuluu vaimo Maija Itkonen sekä pariskunnan neljä lasta.
Itkosen uusin romaani Huomenna kerron kaiken ilmestyi keväällä. Kirjaan perustuva elokuva sai ensi-iltansa lokakuussa.
