Omannäköinen työelämä – kolme erilaista tarinaa
Millaisia asioita suomalaiset arvostavat työssään, ja miten omannäköinen työelämä luodaan? Uransa aloittanut nuori, maahanmuuttaja ja eläkeläinen kertovat omasta työelämäpolustaan.
Valitsisitko toisin, jos nyt voisit päättää tulevan ammattisi? Jos vastasit kyllä, miksi et vielä kokeilisi sitä?
– On yhä tavallisempaa, että ihmisillä on enemmän kuin yksi ammatti elämänsä aikana, sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakanen.
Muun muassa yrittäjämäiset työsuhteet ja osa-aikatyö ovat lisääntyneet viimeisen vuosikymmenen aikana. Toimeentulo on yhä yksi tärkeimmistä syistä tehdä töitä, mutta työn halutaan myös antavan merkitystä elämään. Siksi se saa myös muuttua elämän mukana.
– Etenkin nuoret näkevät työelämän monipuolisempana polkuna kuin vain suorana yhdelle alalle sijoittuvana janana, Hakanen sanoo. Hakanen itse on aloittanut tutkijauransa vasta 36-vuotiaana ja luennoinut työelämästä ja työhyvinvoinnista viimeiset 25 vuotta. Hän sanoo, että vaikka nykyinen työelämä on monin tavoin epävarmempaa kuin ennen, se koetaan myös vapaammaksi.
– Ei ole pakko sitoutua samaan ikuisiksi ajoiksi. Tämä haastaa myös työnantajia: kuinka pidetään työntekijät tyytyväisinä?
TYÖSSÄ KEHITTYMINEN TÄRKEÄÄ
Työllisyysaste nousi Suomessa viime vuonna Tilastokeskuksen mukaan korkeimmilleen sitten 1990-luvun lama-ajan. Kaupan ala on suuri työllistäjä Suomessa, alalla työskentelee lähes 300 000 suomalaista. Kauppa on myös nuorten suurin työnantaja: joka viides alle 25-vuotias työssäkäyvä nuori on töissä kaupan alalla.
– Nuorten ensimmäisillä työkokemuksilla on suuri merkitys. Niiden kautta he saattavat löytää, mistä syttyvät tai mitä eivät ainakaan halua, sanoo Jari Hakanen.
Hakasen mukaan ihmiset arvostavat entistä enemmän riittävän palkan lisäksi sitä, että voivat kehittyä ja vaikuttaa työhönsä.
– Kehittyminen ei tarkoita enää vain hierarkista etenemistä, vaan esimerkiksi oman osaamisen syventämistä ja vahvuuksien hyödyntämistä aiempaa laajemmin. Uuden oppiminen avaa myös mahdollisuuksia kokeilla työtä jollain itselleen uudella alalla.
Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta suomalaisesta työntekijästä kaikilla aloilla ja kaikissa ammateissa kokee työssään työn imua eli energisyyttä, omistautumista ja uppoutumista vähintään kerran viikossa.
– Bussikuski, kaupan kassa tai sairaanhoitaja eivät voi vaikuttaa siihen, millaisia tilanteita kohtaavat. Mutta jos he pystyvät tekemään työtään omannäköisesti, he todennäköisesti ovat myös onnellisempia työssään ja elämässään muutenkin, Hakanen sanoo.
”Nimikyltissäni on lukenut Yleismies Jantunen"
Julius Luomala, 21
”YSILUOKKALAISENA EN ollut koskaan käynyt rautakaupassa. Kun piti löytää TET-harjoittelupaikka, sain ajatuksen hakea Kauhajoen K-Rautaan. Harjoittelu meni niin mallikkaasti, että minua pyydettiin jatkamaan kesä- ja viikonlopputöissä.
En ollut suunnitellut uraa kaupassa, vaan peruskoulun jälkeen opiskelin turvallisuusalaa. Huomasin kuitenkin, että viihdyn kaupassa töissä ja olen hyvä ihmisten kanssa. Tuntui hienolta, kun pystyin auttamaan asiakasta asiassa, joka oli ollut itsellenikin ihan uusi vielä hetki sitten.
Kauppias houkutteli minua vaihtamaan kokonaan kaupan alalle, ja parin vuoden pohdinnan jälkeen päätin lopulta vaihtaa. Siitä lähtien olen työskennellyt K-Rauta Ylöjärvellä oppisopimuksella. Valmistuin merkonomiksi keväällä.
HALUAN OPPIA koko ajan uutta kaupan alasta, ja aionkin kouluttautua lisää. Haaveilen, että minustakin tulee jonain päivänä rautakauppias. Uskon, että olisin aika hyvä siinä.
Kaupassa jokainen päivä on erilainen. Vastuullani on nyt yritysmyynnin asiakkaat, mutta aikoinaan nimikyltissäni luki Yleismies Jantunen. Olen työporukassamme nuorin kaikista. Jotkut työkavereistani ovat olleet 30 vuotta töissä rautakaupassa. Saa nähdä, olenko minäkin!”
Julius Luomala harrastaa moottoripyöräilyä ja pelaa padelia työkavereiden kanssa viikoittain. Työ rautakaupassa on saanut hänet haaveilemaan oman talon rakentamisesta.
”Kun tulin Suomeen, tiesin, että haluan kauppaan töihin”
Smita Tibrewal, 39
”KAIKILLA KOLMELLA isoveljelläni on Nepalissa oma kauppa. Minäkin sanoin aina, että ammattini on myyjä, vaikka vain istuskelin heidän kaupoissaan. Nepalissa harva nainen on töissä, toisin kuin täällä Suomessa.
Kun tulin Suomeen vuonna 2015, tiesin, että haluan kauppaan töihin. Aloin opiskella suomen kieltä, ja olin monessa eri kaupassa harjoittelussa. Kaksi vuotta sitten aloitin liiketoiminnan perustutkinnon Careerian ja K-Citymarketin yhteistyökoulutuksessa. Tein asiakaspalveluharjoitteluni K-Citymarket Koivukylässä, jossa olen nykyään vakituisesti töissä.
RAKASTAN OLLA kassatyöntekijä. Tykkään olla ihmisten kanssa, ja asiakkaat kaupassa ovat mukavia. Myös työkaverini ja esimieheni ovat aina olleet tosi kivoja ja auttavaisia.
Teen välillä myös osastovuoroja, jolloin hyllytän tavaroita ruokaosastolla ja kodintarvikkeissa. Teen lähes kaikkia vuoroja ja eri pituisia päiviä, se sopii minulle hyvin. Ainoastaan aikaisia aamuvuoroja en tee, sillä silloin minua tarvitsee juuri koulun aloittanut 7-vuotias poikani.
Minulla on merkonomin tutkinnosta suorittamatta vielä logistiikan sekä myynnin ja markkinoinnin opinnot ja harjoittelut. Mutta en kiirehdi niiden kanssa, sillä en halua tehdä samaan aikaan töitä ja opiskella. Nautin kaupassa työskentelemisestä, ja minun on vaikea kuvitella olevani missään muualla töissä.”
Smita Tibrewal muutti vuonna 2015 Nepa-lista Suomeen, sillä hänen miehensä asuu täällä. Smita puhuu kuutta eri kieltä. Suomen kieltä hän halusi alkaa opiskella heti tänne muutettuaan.
”Eläkeläisenä keikkatyöläisenä näen työn uudesta vinkkelistä”
Tapio Lehtoaho, 66
”50 VUOTTA sitten kesällä menin varastotyöntekijäksi K-Citymarket Kupittaalle Turkuun. Vuosi sitten jäin sieltä eläkkeelle juomaosaston osastopäällikön tehtävästä.
Eläkkeelle jäädessä tuntui ihan hullulta ajatukselta lopettaa työt kokonaan, sillä viihdyin edelleen töissä ja tiesin, että siellä tarvitaan etenkin kiireapulaisia. Olenkin jatkanut töitä muutaman vuoron viikossa. On hauskaa, että nyt näen koko homman eri vinkkelistä, kun vastuita on paljon vähemmän.
TYÖ KAUPASSA oli ensimmäisestä päivästä alkaen minun juttuni. 50 vuodessa työt ovat muuttuneet paljon, ja monilta osin digitaalisiksi. Koulutusta olen saanut aina tarvittaessa, ja töitä olen voinut valita oman kiinnostuksen mukaan. Tietokonehommat eivät ole minun vahvuuksiani, mutta työparini Hermanni hoiti niitä mielellään. Täydensimme toisiamme hienosti.
Työ juomaosastollakin sai uutta virtaa, kun valikoima kasvoi alkoholilakiuudistuksen jälkeen. Minusta tuli suorastaan erikoisoluiden ekspertti.
KEIKKATYÖLLÄ SAAN vähän lisätienestejä eläkkeen päälle. Se on hyvä, sillä tykkäämme vaimon kanssa matkustella nyt, kun siihen on aikaa.”
Tapio Lehtoaho käy joka viikko kävelyllä Ruissalossa vaimonsa kanssa. He tapasivat vuonna 1973 työpaikallaan K-Citymarket Kupittaalla, jossa kumpikin työskenteli koko työuransa ajan.
KAUPASSA ON HYVÄ OLLA TÖISSÄ
- K-ryhmä on yksi Suomen suurimmista työllistäjistä: Kesko ja K-kauppiaat yhdessä työllistävät noin 33 000 ihmistä Suomessa.
- Vuosittain K-ryhmässä työskentelee noin 6 000 kesätyöntekijää, heistä puolet alle 18-vuotiaita.
- K-ryhmä työllistää paljon myös muita kuin suomea äidinkielenään puhuvia ja tukee maahanmuuttajataustaisten työllistymistä oppilaitos-yhteistöillä.
- K-ruokakauppojen vuoden 2023 henkilöstötutkimuksen mukaan työntekijät viihtyvät K-kaupoissa hyvin. Neljä viidestä suhtautuu työhönsä innostuneesti ja kokee työnsä merkitykselliseksi ja pystyvänsä vaikuttamaan työhönsä. Kaksi kolmasosaa kokee, että voi kehittää osaamistaan.
- Työtyytyväisyyttä tuetaan K-ryhmässä panostamalla muun muassa hyvään johtamiseen, yhteishenkeen ja koulutukseen sekä elämäntilanteiden mukaan joustaviin työvuoroihin.
