Mikä ruoassa maksaa?

KEVÄÄN AIKANAMONEN ruokakauppalaskun loppusumma nousi. Pysyimme kotona, joten ruokaa tuli ostettua ja laitettua enemmän kuin aiemmin. Varsinkin lapsiperheissä tehtiin koulu- ja päiväkotiruokakin kotona. Moni saattoi ostaa vähän enemmän, vaikkapa herkkuja tai kotimaisia pientuottajien erikoistuotteita. Ylipäätään korona-aika herätti suomalaisissa halun ostaa ennemmin kotimaista, vaikka se maksaisikin hieman enemmän.

Hyvästä ruoasta maksaa mielellään. Uskon, että kotimainen ruoka on laadukasta. Haluan tukea sitä. – Niina

Samalla kun ruokakauppalaskun summa on noussut, on kuittejakin ehkä tullut tarkasteltua huolellisemmin. Silloin mieleen nousee kysymys hinnan ja laadun suhteesta: onko se ollut kohdallaan? Suomessa ruokaa on yleisesti totuttu pitämään kalliina, mutta tarkemmin tarkasteltuna asia ei ole niin yksinkertainen.

Ruoka on halvempaa kuin ennen

Suomalainen maksaa ruoasta vähemmän kuin koskaan suhteessa tuloihinsa. Suurimman menoerän tavallisen suomalaisen tuloihin muodostaa asuminen, johon menee noin kolmannes. Ruokaan menee puolestaan noin 12,4 prosenttia, mikä on vähemmän kuin aiemmin. 120 vuotta sitten ihmiset käyttivät ruokaan jopa 60 prosenttia ja 80-luvun alussa vielä viidenneksen tuloistaan. Yksi selittävä tekijä on elintarvikeketjun tehostuminen: se on halventanut ruokaa.

Suomeen verrattuna monissa maissa ruoka on paljon kalliimpaa suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin. Yleensä kyseessä ovat kehittyvät maat, ja ilmiö näkyy myös EU:n sisällä. Esimerkiksi Liettuassa ruokaan menee keskimäärin 23,4 prosenttia tuloista ja Virossakin 20,7 prosenttia tuloista.

Onhan ruoan hintataso Suomessa korkea, mutta niin on monissa muissakin maissa. Asuin muutama vuosi sitten Roomassa ja huomasin, että siellä ruoan hinta oli samalla tasolla. – Pasi

Myös globalisaatio on alentanut ruoan hintaa. Elintarvikkeiden tuonti on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Eniten ruokaa tuodaan Saksasta. Monet ulkomaiset elintarvikkeet saattavat olla halvempia kuin suomalaiset vastaavat, koska niitä voidaan tuottaa alhaisemmilla tuotantokustannuksilla, eikä kuljetus tehokkaasti tehtynä ole välttämättä niin kallista.

Sää ja olosuhteet vaikuttavat myös ruoan hintaan: Suomessa ruoka halpeni vuosien 2015 ja 2017 välillä, koska energiahinnat olivat alhaalla ja tuli hyviä satoja. Kun kesä 2018 oli puolestaan kuiva ja satokausi huono, hinnat lähtivät nousuun.

Edullisuus on aina myös suhteellista. Omilla valinnoilla ostoskorin loppusummaan voi vaikuttaa paljon, jos seuraa tarkasti yksikkö- ja kilohintoja ja suosii tarjoustuotteita.

– Hinnalla on tärkeä rooli valintakriteerinä. Monella ihmisellä on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa asumisen hintaan, ja he joutuvat hakemaan joustoa arjen kuluihin ruoasta. Tämä ei ole helppo yhtälö, K-ryhmän päivittäistavarakaupan toimialajohtaja Ari Akseli sanoo.

Verot nostavat ruoan hintaa

Vaikka suomalaisten tuloihin suhteutettuna ruoka on edullista, on ruoan hintataso Suomessa EU-maihin verrattuna korkea. Suurimpana selittäjänä on maamme korkea verotus.

– Suomen kokonaisveroaste on Euroopan korkeimpia. Ei ole yllättävää, että se välittyy myös ruoan hintaan, sanoo ekonomisti Janne Kalluinen Veronmaksajilta.

Päivittäistavarakauppa ry:n mukaan 45 prosenttia ruoan hinnasta on veroja.

– Ruoan arvonlisävero on Suomessa 14 prosenttia eli kaksi kertaa enemmän kuin Saksassa. Myös polttoaineiden, työn ja energian verotus on kireää, Ari Akseli K-ryhmästä sanoo.

Vanhoissa EU-maissa ruoan arvonlisävero on keskimäärin viisi prosenttia. Kun mukaan lasketaan kaikki EU-maat, arvonlisävero on Suomessa keskitasoa.

Olen opiskelija, ja rahat ovat tiukilla. Siksi edullisuus on minulle tärkeä valintakriteeri. Haaveilen siitä, että voisin paljon enemmän kiinnittää huomiota eettisyyteen ja kotimaisuuteen. – Aada

Suomessa ruoan hintaa korottavat myös korkeat tuotantokustannukset ja pitkät etäisyydet: pohjoinen sijainti, korkea palkkataso, ruoan laatukriteerit ja logistiikkakulut. Maatalouden työvoima maksaa Suomessa neljänneksi eniten Euroopan maista. Olemme myös maailman pohjoisin maatalousmaa.

– Kotieläintilojen rakennuksissa eristysten ja lämmityksen pitää olla eri tavalla kunnossa kuin Itämeren toisella puolella. Baltian maat, Tanska ja Puola pärjäävät pienemmillä investointikuluilla kuin me, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Csaba Jansik toteaa.

Suomalaiset tilat eivät ole keskimäärin kannattavia. Tilanomistajat tinkivät palkoistaan ja saavat sijoituksilleen matalampaa tuottoa kuin espanjalainen maanviljelijä. Toisaalta täällä on vaikeinakin aikoina ollut kannattavia tiloja.

– Koneistaminen, keskittyminen ja digitalisaatio pienentävät kustannuksia. Meillä Suomessa on tässä suhteessa vielä paljon parannettavaa. Tilan kokoa tärkeämpää on se, miten sitä johdetaan,  Jansik pohtii.

Kallis ruokalasku liittyy toki myös omiin valintoihin. Jos ostoksissa painottaa eettisyyttä, kotimaisuutta ja lähituotantoa, ovat tuotteet myös suhteessa arvokkaampia. Useimmiten ihmiset tasapainottelevat sekä hinnan että muiden kulutusta ohjaavien arvojen välillä.

Seuraan yksikköhintoja  ja tarkkailen tuotteiden hinta-laatusuhdetta. Kotimaisuus on etenkin tuoretuotteiden laadun kannalta tärkeää. Kotimaisen alkutuotannon ylläpitämisen ohella toteutuu todennäköisimmin myös vastuullisuuskulma. – Pasi

– Hybridikuluttajia on yhä enemmän. Yhdessä tuotteessa kotimaisuus, laatu ja eettisyys painavat eniten, toisen kohdalla puolestaan katsotaan hintaa, Ari Akseli K-ryhmästä sanoo.

Jotkut kuluttajat myös maksavat mielellään lisähintaa, jos saavat sitä kautta varmuuden tuotteen alkuperästä ja siitä, että tuotanto työllistää vastuullisesti suomalaisia. K-ryhmällä on oma Tuottajalle kiitos -toimintamalli, jonka kautta kuluttaja voi tukea suomalaisia tuottajia maksamalla tietyistä elintarvikkeista hieman tavallista enemmän. K-ryhmä tilittää lisäsumman suoraan tuottajille ja maksaa päälle oman panoksensa. Malli on tuonut alkutuottajille vuodesta 2015 alkaen lähes neljän miljoonan euron lisätulot, joista yli puolet kertyi viime vuonna.

Suomalaisessa ruoassa maksetaan myös puhtaudesta

Suomessa elintarvikkeiden puhtauskriteerit ovat korkeat. Se on myös syy siihen, että ruoka voi olla arvokkaampaa.

– Maaperän, ilman ja veden laatu ovat erinomaisella tasolla. Pohjaveden nitraattipitoisuus  on maailman alhaisin. Salmonellaa ei ole, koska rehussa käytetään kotimaista viljaa ja ulkomailta tuleva valkuainen kuumennetaan,  sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Csaba Jansik.

Eläimille ei Suomessa anneta juuri lainkaan antibiootteja, sillä eläinten kunto on hyvä. Siitä kertovat esimerkiksi sikojen ehjät saparot. Stressaantuneet siat purevat toistensa saparoita, mikä lisää tulehdusriskiä. Myös broilerien jalkapohjien terveys on meillä maailman parasta, mikä johtuu muun muassa kanaloiden hyvin kosteutta imevästä turvepohjasta.

Suosin kotimaisuutta vihanneksissa, hedelmissä ja lihassa, mikäli mahdollista. Minulle on tärkeää, missä olosuhteissa eläimet on kasvatettu. – Merja

Jansikin mukaan kuluttajien olisi hyvä tiedostaa, miten paljon kotimaisen lihan puhtauteen kiinnitetään huomiota.

– Minua häiritsee, jos suomalainen ja ulkomainen kana laitetaan samalle viivalle. Kyseessä ei ole sama tuote. Kuluttajien pitäisi arvostaa sitä, että Suomessa turvallisuusasioista pidetään huolta, Jansik sanoo.

Kotimaisen lihan puhtauteen vaikuttaa ehkä monelle hieman yllättäen myös syrjäinen sijainti. Se suojaa meitä esimerkiksi taudeilta. Muun muassa Itä-Euroopassa afrikkalainen sikarutto on iso ongelma. Se on levinnyt Belgiaan asti. Myös Saksa on vaaravyöhykkeellä. Kiinalaisen koronaviruksen taas arvellaan levinneen torilta, jossa myytiin laittomasti villieläimiä.

Suomessa lääkkeet tehoavat ruoantuotannossa löydettyihin bakteereihin erittäin hyvin. Muissa EU-maissa eläimille annetaan ihmisten antibiootteja. Kun bakteerit tulevat niille vastustuskykyisiksi, ne eivät lopulta välttämättä enää tehoa ihmisiin. Silloin tulehduksiin voi kuolla yhä useammin.

–Suomi on malliesimerkki siitä, mihin maailman ruoantuotannon pitäisi siirtyä. Tästä kaikkien suomalaisten pitäisi olla  ylpeitä, Jansik sanoo. Juttu julkaistu Pirkka-lehdessä 08/2020