Ali Jahangiri: Koomikosta kauppiaaksi

Iranista Suomeen lapsena muuttanut Ali Jahangiri ei ole koskaan pelännyt uusia alkuja. Mikä sai hänet innostumaan kauppiaan urasta?

Joulukuussa vuonna 2020 Ali Jahangiri, 40, istui kotisohvalla ja kirjoitti Googlen hakukenttään sanan K-kauppias. Kaupan ala oli kiinnostanut Alia ennenkin, mutta aihe palasi mieleen, kun kollega kertoi lähteneensä kauppiaskoulutukseen. Ali halusi tietää ammatista lisää.

– Vaikka nautin yhä komiikasta ja esiintymisestä, pandemia mahdollisti sen, että pystyin tekemään tämän siirron. Olen päässyt toteuttamaan hienoja juttuja radiossa, televisiossa ja livekeikoilla, mutta en voi tietää, mikä työtilanteeni on kuusikymppisenä. Haluanko edes nousta lavalle silloin? Nettihaku tuotti heti tulosta ja vei Alin K-ryhmän kaup-piaskoulutuksen sivulle. Sieltä hän bongasi rekrytointipäällikkö Janne Ojasen, jolle päätti kilauttaa samantien. Alia naurattaa vieläkin hämmentynyt vastaanotto toisessa päässä.

Haluan rakentaa kaupasta yhtä kiinnostavan kuin stand upista

– Janne kysyi ensimmäiseksi, että oletko tosissasi. Hän luuli, että pilailen. Ali ei olisi voinut olla varmempi päätöksestään. Kun muu perhe oli illalla mennyt nukkumaan, hän alkoi täyttää hakemusta kauppiaskoulutusta varten. Suunnitelmista tiesivät vain vaimo ja vanhemmat, joiden mielestä idea oli loistava. Pian Ali sai kutsun haastatteluihin ja psykologisiin testeihin. Kauppatieteen korkeakoulututkinnosta ja yrittäjyystaustasta oli hyötyä, vaikka ne eivät olekaan pakollisia. Kauppiaaksi voi tulla useampaa reittiä.

– Sen olen huomannut, että isojen päätösten tekeminen on iän myötä vaikeampaa. Kun on kiinnittynyt asuntolainaan ja perheeseen, alkaa vältellä riskejä. Minunkin olisi varmasti ollut helpompaa porskuttaa tutussa ja turvallisessa. Silti tuntui vahvasti siltä, että nyt on aika suunnata johonkin uuteen.

Taiteilija sai työvuorolistan

Ali on ollut kauppiaskoulutuksessa nyt viime vuoden huhtikuusta lähtien. Opinnot kestävät 1,5 vuotta, johon kuuluu teoriaa ja käytännön työharjoittelua ruokakaupassa.

– Tämä on ollut palkitsevaa, mutta myös henkisesti raskasta, sillä pelkästään teoriaosuuden suorittaminen vie aikaa ja energiaa. Eri toimialalle hyppääminen on vaatinut ajatusmaailman laajentamista.Uutta Alille ovat muun muassa työvuorolistat. Yrittäjänä hän on aiemmin tottunut järjestämään itse kaikki aikataulunsa, nyt kalenteria on koordinoitava yhdessä muiden kanssa.

Ali2

Kauppiaskoulutuksen ohessa Ali on jatkanut yhä stand upin tekemistä. Toisinaan hän on lähtenyt kaupan työvuoron jälkeen ajamaan keikalle toiselle puolelle Suomea.

– Tämä ei onnistuisi ilman loistavia tukiverkostoja. Perheeni, keikkamyyjäni ja esimieheni ovat joustaneet ja ymmärtäneet. Tälle vuodelle olen vähentänyt esiintymisiä reilusti, jottei elämä käy liian raskaaksi. Koronan vaikutuksista esiintymisiin ei vielä tiedä. Alin mentorina on ollut koko ajan kasvattajakauppias Pauli Jaakola, joka on opettanut ruokakaupan pyörittämisen alkeita kädestä pitäen. Ali pääsi heti ensimmäisenä työpäivänään tositoimiin: purkamaan kaupalle tulleita kuormia ja hyllyttämään tuotteita.

– Olen vasta työharjoittelussa ymmärtänyt, kuinka valtavia määriä ruokaa myydään kaupoissa päivittäin. Se vaatii tarkkaa suunnittelua kauppiaalta. Hänen pitää osata tilata tuotteita riittävästi mutta niin, että hävikki pysyy minimissä. Toki kauppiaalla on apuna monia työkaluja. Vaikka tuleva ammatti poikkeaa vanhasta työstä, hän näkee siinä yhtäläisyyksiä esiintyvän taiteilijan ammattiin.

– Stand upissa olen pohtinut paljon, miten ihmiset päätyvät keikoilleni ja kuinka saisin heidät palaamaan uudestaan. Kaupasta haluan rakentaa yhtä kiinnostavan niin, että asiakkaat löytävät haluamansa, mutta uskaltavat myös poikelta tutuilta ostosreiteiltä ja kokeilla jotain uutta.

Opintomatka kalatiskille

Kaupassa Alilla on ollut hauskoja kohtaamisia, kun asiakkaat ovat tunnistaneet mustapartaisen ja pitkän stand up -koomikon leipähyllyjä tai tomaattilaatikoita järjestelemässä.

– Tuntuu silti vapauttavalta, että ihmiset tulevat kauppaan ruokaa ostaakseen, eivät minun takiani. Asiakkaat ja työkaverit ovat suhtautuneet ymmärtäväisesti, jos en ole heti osannut ulkoa kalatiskin valikoimaa. Ali on uskaltanut heittäytyä tuntemattomaan ennenkin. Ensimmäisen työpaikkansa hän hankki kävelemällä sisään helsinkiläiseen urheiluliikkeeseen ja vakuuttamalla kauppiaalle, että tietää paljon ainakin koripallokengistä. Sen jälkeen Ali on pyörittänyt kahvilaa isänsä kanssa, myynyt smoothieta ruokakaupassa, perustanut autojen nettimyyntiportaalin Iraniin ja työskennellyt markkinointiyrityksessä.

Ali5

– Aina kaikki ei ole todellakaan mennyt putkeen. Kahvilan jouduimme lopettamaan jo parin vuoden päästä, eikä nettiautokauppa lähtenyt lentoon. Mutta sellaista yrittäminen on: pitää epäonnistua monta kertaa onnistuakseen. Epäonnistumiseen perustuu Alin mukaan stand up -komiikkakin, jota hän alkoi tehdä 18 vuotta sitten.

– Nauhoitan jokaisen keikkani ja kuuntelen sen jälkikäteen. Analysoin, mikä toimi tai missä kohtaa menetin yleisön. Välillä hävettää ja mietin, miksi tein tai sanoin noin. Huonoista kokemuksista jää pieni arpi sisälle, mutta sitä ei saa jäädä liikaa miettimään. Vaikka Ali muistaa jännittäneensä ensimmäisiä stand up -keikkojaan, hän on tuntenut olonsa lavalla aina kotoisaksi. Hän suojautui hauskuuttajan roolilla jo kouluvuosina.

– Koko stand up -urani pohjautuu hyväksynnän hakemiseen. Hauskuuttamalla muita sain huomiota ja koin kuuluvani joukkoon, vaikka opettaja joutuikin välillä huutamaan, että nyt Ali turpa kiinni.

Pieni poika pommisuojassa

Ali oli kymmenenvuotias, kun hän muutti pikkuveljensä ja vanhempiensa kanssa Iranin Teheranista ensin Saloon ja sitten Turun kautta Vantaalle. Teheraniin jäi perheen iso talo, sukulaiset, työpaikat sekä lasten koulut kavereineen. Kaikki oli valmiiksi rakennettu, mutta vuosia Iranin ja Irakin välillä jatkunut sota teki elämästä mahdotonta myös sodan jälkeen. Lähteminen oli ainoa vaihtoehto.

– Lapsuuteni Iranissa oli aika erilaista. Toki sielläkin leikittiin kavereiden kanssa, mutta tiesin varhain, mitä miinat ovat ja muistan, kuinka vietimme öitä pommisuojissa. Suomessa oli turvallista, muttei helppoa. Maahanmuuttajia oli 1990-luvulla vielä vähän ja työnsaanti kielitaidottomana oli vaikeaa. Ali muistaa, kuinka perhe sai sosiaalitoimistosta maksusitoumuksen ruokakauppaa varten.

– Kun äidille ei myyty tupakkaa, häntä ja isää hävetti niin paljon, että jätimme kaikki ostokset kauppaan ja isä repi kupongit suutuksissaan palasiksi. Seuraavat 1,5 viikkoa keräsimme tyhjiä pulloja, jotta saimme rahaa ruokaan. Opin tekemään pienestä pitäen töitä vuokraa ja muita kuluja varten. Köyhyys jätti jälkensä. Ali muistaa, että kun rahaa alkoi oman työuran alussa tulla, sitä myös kului.

Ali3

– Toisaalta olen myös luottanut siihen, että vaikka mitä tapahtuisi, minä pärjään. Opin tulemaan pienellä toimeen.Alin isä, Reza Jahangiri päätyi lopulta yrittäjäksi ja äiti, Zahra Momenhasirbaf teki Suomessa pitkän työuran sairaanhoitajana. Hänet palkittiin viime vuonna Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan mitalilla. Ali opiskeli kauppatieteiden maisteriksi ja pikkuveli Erfanista tuli lääkäri. Omia 3-, 8- ja 10-vuotiaita lapsiaan Ali haluaa rohkaista tavoittelemaan rohkeasti unelmiaan.

– Ei kaiken tarvitse olla täydellistä. Pääasia on, että ryhtyy toimeen ja tekee sen niin hyvin kuin osaa. Ja on meillä puhuttu paljon myös rahasta. Yritän muistuttaa, että kaikilla ihmisillä asiat eivät ole niin hyvin.

Alin unelmakauppa

Samoja arvoja Ali haluaisi tuoda esiin tulevassa kauppiastyössäänkin. Vaikka ruokakauppa on monelle suomalaiselle arkinen välipysäkki, jossa kipaistaan pikaisesti töiden jälkeen, hyllyjen väliin mahtuu monenlaisia kohtaamisia.

– Minusta kaupan pitää olla sellainen, johon kaikki ovat tervetulleita eikä ketään syrjitä. Kaikkein oleellisinta ei ole se, kuinka monta erilaista basilikalaatua heviosastolla on tarjolla, vaan se, että näkövammainen pystyy kulkemaan kaupassa helposti eikä romaninaisen tarvitse tuntea syyttäviä katseita selässään. Hyväksi esimerkiksi Ali nostaa tervakoskelaisen K-kauppiaan, Ville Kestilän, joka puuttui näkemäänsä lasten kiusaustapaukseen ja julisti kauppansa samalla kiusaamisvapaaksi vyöhykkeeksi. Muut K-Market-kauppiaat seurasivat pian perässä.

– Minusta on mahtavaa, että Ville uskalsi näyttää esimerkkiä ja lähteä ajamaan näin tärkeää asiaa.Kun Ali valmistuu kauppiaskoulutuksestaan lokakuussa, hän ei vielä tiedä, mistä ja milloin hänelle vapautuu oma kauppapaikka. Alin toiveena on, että kauppa on pääkaupunkiseudulla. Omaa kauppiasvuoroaan odotellessaan hän työskentelee muissa K-ruokakaupoissa.

– Se on vain hyvä, kokemus kasvaa. Minulle ei ole tässä matkan varrella tullut kertaakaan sellaista oloa, että täytyisi hypätä tyhjän päälle. Tiedän, että voin aina soittaa kasvattajakauppiaalleni Paulille ja kysyä neuvoa, jos jokin askarruttaa mieltä. Alilla on jo mielessä ideoita ja haaveita, joita hän haluaisi tulevassa kaupassaan toteuttaa.

Ali4

– Tykkään siitä, että isossa kauppaketjussakin jokainen kauppa on yksilönsä ja K-kauppias voi luotsata liikettään itse omien ja asiakkaiden toiveiden pohjalta. Tuo vapaus on varmaan yksi tärkeimmistä jutuista, jonka vuoksi lähdin tähän. Mutta onko tuleva kauppias pohtinut jo stand upin ja ruokaostosten yhdistämistä? Voisiko kaupan nurkkaan rakentaa pienen lavan, jossa komiikan mestari viihdyttäisi kotimatkalla olevia väsyneitä perheenäitejä ja -isiä perjantaisin?

– Sitä pitää ehkä vielä miettiä. Kerran teimme kaupasta jo Tiktokiin videoita, joissa roastasimme omia tuotteitamme, mutta kaikki työkaverit eivät olleet lopputuloksen hauskuudesta aivan samaa mieltä.

Kuka

Stand up -koomikko ja juontaja Ali Jahangiri, 40. Kotoisin Teheranista Iranista. Asuu Itä-Vantaalla vaimonsa sekä kolmen lapsensa kanssa.

Juuri nyt

Opiskelee K-ryhmän kauppiaaksi ja tekee matkastaan myös Ali Show 2.0 -podcastia.

30.3.2022TEKSTI   Sanna WalleniusKUVAT   Janita Autio