Yhdessä läpi vuosien
K-ryhmä on kulkenut suomalaisten rinnalla vuosikymmenien ajan. Yhteiselämä on ollut hyvää arkea ja kansallisia kuohuja, ja niin kriiseistä kuin juhlista on selvitty yhdessä.
Tässä myymälässä voitte aikaanne ja vaivojanne säästäen uudella miellyttävällä tavalla suorittaa ostoksenne, lupasi kauppias L. A. Koivujuuri Helsingin Kumpulan asukkaille tiedotuskirjeessään 1950.
Uusi miellyttävä tapa viittasi kaupan moderniin konseptiin. Koivujuuri kuvaili, kuinka uudessa pikaostosmyymälässä asiakas voi rauhassa poimia haluamansa tavarat hyllyiltä ja esittelytelineiltä.
Pyrimme K-kilven velvoittamalla tavalla – nyt entistä paremmin edellytyksin – palvelemaan Teitä päivittäisissä talousostoksissanne. Toivomme saavamme nauttia jatkuvaa luottamustanne, kauppias kirjoitti.
K-kilvet ilmestyivät kauppojen oville ympäri Suomen 1940-luvun loppupuolella. Ne olivat merkki uudesta itsenäisten kauppiaiden ketjusta, jonka ytimeksi oli lokakuussa 1940 perustettu neljän tukkukaupan yhteenliittymä Kesko.
Tukkukaupat yhdistivät voimansa
Miten Kesko sitten syntyi?
Maaliskuussa 1940 talvisodan päättänyt Moskovan rauhansopimus jätti kaiken muun ohella toista tuhatta suomalaista kauppaa rajan toiselle puolelle. Myös Savo-Karjalan Tukkuliikkeen toimipisteet Viipurissa ja Sortavalassa jäivät luovutettuun Karjalaan. Tukkuliikkeen pääkonttori evakuoitiin ensin Kangasniemelle ja sieltä edelleen Helsinkiin.
Tämä oli lopulta viimeinen sysäys Keski-Suomen Tukkukauppa Oy:n, Savo-Karjalan Tukkuliikkeen, Maakauppiaitten Oy:n ja Kauppiaitten Oy:n yhdistymiselle.
– Se, että tukkukaupat löivät hynttyynsä yhteen, sopi ajan henkeen paremmin kuin hyvin. Se on oikeastaan hyvin suomalainen tapa toimia, organisoitua näin, pohtii Helsingin yliopiston Euroopan historian professori Laura Kolbe.
Myös historioitsija Teemu Keskisarja näkee, että vaikeina sodan vuosina neljän alueellisen tukkukaupan yhteenliittymällä oli paremmat mahdollisuudet selvitä.
– Samanlaista liittoutumista näkyi laajalti yhteiskunnassa. Yhdistyminen ei ollut mikään helppo ratkaisu; sen ajan suomalaisilla oli melkoiset heimorajat, Keskisarja pohtii.
Keskonkin syntyvaiheista puhuttaessa viitataan ”talvisodan henkeen”. Liiketaloudellisten seikkojen lisäksi liittoutumisessa merkitsi tavoite kansallisesta yhtenäisyydestä. Tukkukaupat olivat yksinkertaisesti voimakkaampia yhdessä.
Keskon toiminta alkoi vuoden 1941 alussa, alle puoli vuotta ennen uuden sodan syttymistä. Läpi jatkosodan uusi tukkuliike joutui selviytymään niukkuuden ja tiukan sääntelytalouden keskellä. Kesko on siis syntynyt vastaamaan kriisiin – ja selviämään siitä.
– Nykyisin puhutaan, että verkkokauppa on kaupan alalla valtava murros. Onhan se, mutta sekin oli iso murros, kun 80 vuotta sitten tuonti lähestulkoon loppui ja kaikki meni kortille. Elintarvikkeita säännösteltiin 50-luvulle asti, kuvaa Teemu Keskisarja.
– Siinä on vähän perspektiiviä meille korona-aikaan. Siitäkin kriisistä selvittiin.
Paitatehtaasta kahvipaahtimoon
Sodan päättyessä Suomi oli itsenäisyytensä säilyttänyt, mutta köyhä maa. Osaltaan jälleenrakennuksen alkuun auttoi maailmalta virrannut humanitaarinen apu. 1940-luvun Suomi oli myös yhä maatalousyhteiskunta.
– Kaupungit olivat vielä aika pieniä ja nekin suhteellisen omavaraisia. Ihmisillä oli läheinen, suorastaan ekologinen suhde ruokaan, kuvailee Laura Kolbe.
Kaupungistuminen ja teollistuminen kiihtyivät 1950- ja 1960-lukujen edetessä. Kumpulan K-kaupan kaltaiset ”pikaostosmyymälät” osoittautuivat menestykseksi, ja yleistyivät. Samalla monet K-kaupat olivat edelleen palvelumyymälöitä valkotakkisine asiakaspalvelijoineen.
Helsinki isännöi kesäolympialaisia 1952, ja samana vuonna Armi Kuusela kruunattiin Miss Universumiksi. Ensimmäiset Coca-Cola-laatikot saapuivat Helsingin satamaan.
Suomen vaurastuminen ja ruokatrendien kehitys näkyi ostoskoreissa. Einekset, pakasteet ja tuoreet hedelmät tulivat myymälöihin. Banaaneja tuotiin aluksi maahan kypsinä, mutta merkittävä innovaatio olivat 1960-luvulla perustetut banaaninkypsyttämöt. Kun raakana maahan tuotuja hedelmiä ryhdyttiin kypsyttämään keinotekoisesti, alkoivat suomalaiset saada tuoreita banaaneja ympäri vuoden.
Kauppaverkoston tarpeisiin vastaamaan perustettiin ja ostettiin Keskon omia tuotantolaitoksia laidasta laitaan. Keskolla oli muun muassa oma paitatehdas, tulitikkutehdas, lihanjalostuslaitos, polkupyörätehdas ja omia kahvimerkkejä valmistanut kahvipaahtimo.
– Omista tuotantolaitoksista alettiin kuitenkin luopua jo 1960-luvun taitteessa yhtiön pääomatarpeen turvaamiseksi, sanoo Keskon konttorilla 21-vuotiaana vuonna 1966 työnsä aloittanut Matti Honkala.
Honkala työskenteli Keskolla koko uransa jääden lopulta eläkkeelle konsernin pääjohtajan tehtävästä vuonna 2005.
– Ulkopuolisen teollisuuden tarjonnan kasvaessa huomattiin, ettei kaikkea tarvitse itse tehdä. Vuonna 2003 myytiin kahvipaahtimo Gustav Paulig Oy:lle, ja 2017 luovuttiin viimeisestä teollisesta tuotantolaitoksesta – sohvatehtaasta Lahdessa – osana Indoor Groupin myyntiä, muistelee Honkala.
Osaltaan tilannetta muutti tuonnin monipuolistuminen ja Suomen kansainvälistyminen. Elintarvikkeiden tuontia maahan säännösteltiin tuontiluvilla vielä 1990-luvun alussa.
Lopullisesti rajat aukaisi Suomen EU-jäsenyys 1995. Ruokakaupan tarjonnan lisääntymisen myötä suomalaisen ostoskorin hinta laski.
Suomalaista on tuettu aina
K-kauppojen hyllyihin ovat kuitenkin aina kuuluneet kotimaiset tuotteet – maailmanmerkkien, banaanien ja sushiboksien rinnalla. K-ryhmän ruokakauppojen kaikista tuotteista on suomalaisia edelleen 80 prosenttia.
– Kesko on ollut keskeinen jakelukanava suurelle joukolle suomalaisia tuottajia, monelle ensimmäinen kanava myös ulkomaille, toteaa nykyinen pääjohtaja Mikko Helander.
K-ryhmän hankinnat kotimaiselta teollisuudelta ovat vuodessa lähes seitsemän miljardia. Kesko ja K-ryhmä työllistävät suoraan 43000 henkeä.
– K:n tarina on myös suomalaisen työn tarina, sanoo Helander.
1970-luvulla Kesko toi Suomeen hypermarketit – ensimmäinen Citymarket-tavaratalo perustettiin Lahteen 1971 – ja 1980-luvulla Pirkka-tuotteet.
Vaikka oli kuoppia ja sahalaitaa, kansantalouden kokonaiskäyrä nousi valtavasti aina 1990-luvun lamaan asti, Teemu Keskisarja toteaa. Maan vaurastuminen näkyi myös kuluttamisessa.
– Olen pohtinut 1980-luvun kulutusjuhlaa, että oliko se yksityisten ihmisten tasolla nyt niin kamalaa. Kun Suomi oli 1970-luvulla kuitenkin vielä mopojen ja parsittujen verkkareiden maa. Jos se nyt meni 1980-luvulla sitten vähän överiksi, ei sitä tarvitse hävetä.
Jopa 1990-luvun lamassa historioitsija Keskisarja näkee jotain hyvää.
– Kaupankin alalla tuhkasta nousi uutta ja elinvoimaista, tapahtui uudistumista tosi lyhyessä ajassa.
Suomi kävi hakemassa jääkiekon MM-kullan Tukholmasta 1995 ja Euroviisuvoiton Ateenasta 2006.
Professori Laura Kolbe kutsuu 1900-luvun jälkipuo- len kasvun vuosikymmeniä ”meidän sukupolvemme tarinaksi”.
– Maailma avautui, suomalaisiin ruokapöytiin saatiin pitsat, jugurtit ja oliiviöljyt. Kaikessa tässä on nimenomaan kauppakentällä ollut ratkaiseva merkitys, Laura Kolbe pohtii.
– Se on vaatinut innovatiivisuutta, uskallusta, riskinottokykyä. Nenää haistella uusia modernin maailman ilmiöitä. Että joku on jossakin pöydässä sanonut, että hei pojat tehdäänpäs banaaninkypsyttämö.
Verkkokauppaa ja sähkörekkoja
Ajan hengen ymmärtäminen ja uudistumiskyky ovat olleet myös K-kauppiaiden ja Keskon menestyksen salaisuus.
– Olemme osanneet nähdä ne muutokset, jotka on tehtävä, ja kyenneet uudistumaan, toteaa pääjohtaja Helander.
Nyt ajan ilmiöitä ovat globalisaatio ja digitalisaatio, vauhdilla yleistyvä ruuan verkkokauppa tai K-Ruoka-sovellus ja asiakkaan omista ostoksista kertova K-Ostokset-palvelu. Tätä aikaa leimaa myös panostus vastuullisuuteen, mikä näkyy niin hiilineutraalisuustavoitteena kuin kauppojen yhteydessä olevina sähköautojen latauspisteinä.
Ajan hengen haistamisesta kirjoitti historioitsija Kai Hoffman K-kaupan historia -teoksessa jo 1983: Usean tuhannen K-kauppiaan ryhmään kuuluu useita tuhansia yrittäjäpersoonallisuuksia, ja nimenomaan tämä on yksi K-kauppiaskunnan voimatekijöistä. Kauppiaat ovat perinteisesti olleet perheyrittäjiä, jotka ”sormituntumallaan”, toisin sanoen kokemuksen kautta hankitulla ammattitaidolla, ovat hallinneet liiketoimintansa muuttuvissa olosuhteissa.
Kolbe sanoo, että kauppias on suomalaisessa yhteiskunnassa ollut aina yhtä aikaa ihailtu ja tarkkailtu hahmo.
– Mitä pienempi paikkakunta, sitä tärkeämpi osa paikallisyhteisöä kauppias on ollut. Eteenpäin pyrkivää yrittelijäisyyttä on ihailtu, mutta kauppiaan perhettä on myös pidetty silmällä. Ja onhan kauppias edelleen tärkeä yhteisön jäsen: kun K-kauppa saa uuden kauppiaan, on se jutun arvoinen asia paikallislehdessä.
Juuri yrittäjyys on tehnyt K-kauppiaista ketteriä uudistumaan, pohtii Teemu Keskisarja.
– Kyllä kauppias, jolla on oman perheen leipä, työntekijöiden toimeentulo ja vastuu asiakkaista, lopulta keksii, miten pärjätään. Aina se elinvoima löytyy sieltä.
Nyt K-ryhmään kuuluu lähes 1100 itsenäistä K-kauppias- yrittäjää. Kaikkiaan Keskon ketjuihin kuuluu noin 1800 kauppaa kahdeksassa maassa. Kesko toimii päivittäistavarakaupas- sa, rakentamisen ja talotekniikan kaupassa ja autokaupassa.
Tulevaisuudessa jotain tuttua
Poikkeuksellisen ajan keskellä Kesko juhlii 80-vuotis- syntymäpäiviään työn merkeissä, yhdessä kaupan arjessa kaikkien suomalaisten kanssa.
Tulevaisuudessakin trendit näkyvät ostoskoreissa, ja kauppa keksii itsensä aina uudestaan. Ilmastonmuutoksen luomat haasteet edellyttävät nopeaa mukautumista, ja uusille dataan perustuville digipalveluille on yhä kasvava kysyntä.
Aina tämä ei tarkoita pyörän keksimistä uudestaan. Joissain palataan tuttuun: ruoan verkkokaupan kotiinkuljetukset muistuttavat meitä vanhan ajan kauppa-autoista. Meillä kun on monenlaisia tarpeita, ja niin monta erilaista suomalaista arkea.