Ikämiesjalkapallossa pelataan voitosta, mutta tärkeintä on yhdessä vietetty aika
Kun Ilveksen ikämiesten porukka kerääntyy kentälle, arjen murheet saavat väistyä. Vierailimme pelissä ja kysyimme, mikä joukkueessa on parasta.
Yhden kalenteri on täynnä kokouksia ja kiirettä. Toiselta se tyhjeni äkillisesti ja pyytämättä. Kolmannen almanakassa lukee: syöpäkontrolli.
– Kaikilla meillä on oma elämäntilanteemme, mutta jokainen mahtuu tähän joukkueeseen. Olemme erilaisia ja meillä kullakin on arkemme, mutta taustoilla ei ole merkitystä. Kentällä kaikki ovat samanarvoisia, Jari Alanen sanoo.
– Joka kerta, kun tulemme kentän laidalle ja alamme sitoa pelikenkiä, arjen asiat saavat väistyä, Jari Runsas jatkaa.
Jarit pelaavat jalkapalloa Ilveksen ikämiehissä Tampereella. Monen nykyisen ikämiessarjalaisen elämään jalkapallo on kuulunut jo vuosia – eikä missään puulakimielessä. Moni ikämiehissä pelaavista on taustaltaan SM-tason palloilijoita, ja SM-kisoissa käydään edelleenkin. Nyt 55–60+ -vuotiaina peleissä korostuvat mitalien tavoittelemisen sijaan kuitenkin muut asiat, kuten liikunnan ilo, yhteinen huumori ja tsemppi.
– Meillä ei hidastuksia tarvita, jos maalitilanteita katsotaan. Se olisi sitten jo pysäytyskuvaa, Jari Alanen vitsailee kysymykselle tahdin hidastumisesta.
– Ei tietenkään olla samassa kunnossa kuin nuorena, mutta ei tarvitsekaan olla. Haastamme itseämme ja toisiamme. Liike on lääkettä.
Virheellistä tosin olisi väittää, ettei vanha kunnon voitontahto edelleen näkyisi.
– Eivät kunnianhimo ja tavoitteellisuus katoa. Ainakin itse olen yhä yhtä tavoitteellinen kuin nuorempana. Kyllä joka peli lähdetään voittamaan ja tosissaan pelataan, sanoo Petri Tavilampi.
– Realistisemmaksi toki tulee eikä yritä liikoja.
Petri Tavilampi on työssään johtotehtävissä kuten moni ikämiehistä. Joukkueessa korostuu kuitenkin yhdenvertaisuus. Työrooleilla ja titteleillä ei ole kentällä merkitystä, eikä niillä saa erityiskohtelua.
– Se on rauhoittavaa. Ei tarvitse johtaa eikä tietää vastauksia kaikkiin kysymyksiin kuten arjessa yleensä. Kenenkään ei tarvitse miettiä, miltä kuulostan tai näytän. Voi toki johtaa, jos se luontevalta tuntuu, mutta sellaisen paikan voi kentällä ottaa kuka tahansa. Sekin on tasa-arvoa.
Pelit ja harjoittelu ovat tärkeitä muun muassa siksi, että kentällä jokainen voi yhä ylittää itsensä.
– Vaikka olo olisi kuinka raihnainen treeneihin tullessa, niin kolotukset tuntuvat yleensä jäävän kentän laidalle, miehet kuvaavat.
Yhä hyvässä vedossa
Ilveksen ikämiesten kesä on täyttynyt sarjapeleistä, ja SM-kisoissakin on pyörähdetty. Kun keskustellaan siitä, miksi tämä harrastus on tärkeä, palataan kuitenkin usein miesten henkilökohtaiseen elämään ja porukan merkitykseen, ei niinkään menestykseen.
– Jos kävisin vain yksin lenkillä, miettisin työasioita, mutta joukkueessa on keskityttävä vain peliin, Tavilampi sanoo.
Nuutti Vuorimies, yksi ikämiehistä, pelasi jalkapalloa aktiivisesti opiskeluvuosinaan Tampereella monen muun tapaan. Väliin tulivat kiireiset työvuodet ja hetken tauko harrastuksesta. Viimeisin tauko pelaamiseen tuli, kun Nuutti sai leukemiadiagnoosin.
– Olin vuoden verran poissa joukkueesta. Poissaollessani huomasin, miten suuri merkitys yhdessä liikkumisella on, hän sanoo.
– Pelaaminen osoittaa, että kykenen tähän yhä, että kroppani toimii ja voin fyysisesti haastaa itseäni. Vakavasta sairaudesta huolimatta voin olla urheilullinen. Kentällä en ole sairas. Olen tärkeä pelaaja.
Moni ikämiesjoukkueen jäsenistä sanoo, ettei voisi olla urheilematta. Pelirutiinit ovat tärkeä osa viikkoja ja kuukausia.
– Joukkueessa ei kilpailla paremmuudesta joukkuekavereita vastaan vaan pelataan yhdessä. Tarkoitus ei ole pelata hampaat irvessä eikä vertailla henkilökohtaisia hattutemppuja, vaan onnistua yhdessä, Jari Alanen kuvailee.
Tutut kasvot pysyvät
Nuutti Vuorimies muistuttaa pitkän yhteisen historian merkityksestä. Maailman muuttuessa on tärkeää huomata, että elämässä pysyy mukana ihmisiä, joiden kanssa on jaettu monenlaisia hetkiä.
– Muut asiat voivat muuttua, mutta kentällä kohdataan edelleen tuttuja kasvoja, Jari Runsas sanoo.
Huumori, erityisesti pukuhuonehuumori, on tärkeä yhdistävä voimavara. Myös kaikenlaiset vaivat saavat nousta huumorin kohteeksi.
– Naljailu ei ole koskaan ikävää. Se osoittaa, että kykenemme nauramaan itsellemme. Ettei elämää pidä ottaa niin vakavasti, Jari Alanen sanoo, ja korostaa, että leikkimielinen sanailu on myös merkki hyvästä joukkuehengestä.
Harrastusta arvostetaan myös kotijoukoissa, ja pelin parhaat palat saatetaan käydä läpi kotikeittiössä samaan kepeään sävyyn. Miehet kertovat, että pelistä ja treeneistä palataan aina hyvällä tuulella, ja juttua helposti riittää.
Kalenterimerkintä kirittää
Miesten on helppo listata ikämiespelaamisen parhaita puolia: sosiaaliset suhteet ja yhteishenki, rentoutuminen ja arkihuolista irrottautuminen, fyysinen kunto ja itsensä ylittäminen.
– Joukkuelaji pakottaa sitoutumaan. Kalenterissa on aina se peliaika. Et voi pettää porukkaa jäämällä pois sovituista ajankohdista, Petri Tavilampi luonnehtii.
Vaikka kalenteri ja joukkuevelvollisuudet ovat tiukat, ikä on tuonut armollisuutta, ymmärrystä ja suhteellisuudentajua toisia ihmisiä kohtaan.
– Tavallaan olemme muuttuneet, mutta toisaalta olemme samoja ihmisiä kuin nuorena. Ei korvien väli, se innostus tai luonne, sittenkään muutu. On mainiota huomata, että samoja tyyppejä ollaan, vaikka ähinää voi olla enemmän ja tahti verkkaisempaa, Tavilampi naurahtaa.
Banaaneista illalliseen
Kunnon hiilihydraattitankkaus ja proteiineista huolehtiminen kuuluvat ruokahuoltoaan vaalivan urheilijan muistilistalle. Ilveksen ikämiehet sanovat tosin tässäkin suhteessa olevansa askeleen rennompia kuin nuorena. Eväitä kyllä on mukana, mutta sen erityisempiin ruokakuureihin tai tankkauksiin he eivät ryhdy.
– Kyllä se taitaa perusbanaanilla peli läpi mennä, Jari Runsas hymyilee.
Otteluiden päätteeksi, jälkipelien aikaan, ruoka nousee omaan rooliinsa. Miehet saattavat mennä yhdessä esimerkiksi illalliselle ravintolaan.
Osa porukasta harrastaa myös pyöräilyä, mihin kuuluu pistäytyminen reittien varrella kunkin pyöräilijän luona vuoron perään.
– Siinä tulevat koditkin tutuiksi. Ovet ovat joukkuekavereille aina auki ja janojuomaa tarjolla, Jari Alanen sanoo.
Ilveksen ikämiehet
Petri Tavilampi, 60, Jari Alanen, 61, Jari Runsas, 61, ja Nuutti Vuorimies, 57, pelaavat jalkapalloa Ilveksen ikämiehet -joukkueessa 55-60+-vuotiaiden sarjassa.
Liikettä niveliin
Nuoruuden liikuntatottumukset vaikuttavat usein vielä aikuisenakin. Siksi esimerkiksi K-ryhmän ja sen kumppaneiden Liike on lääke -hanke haluaa innostaa lapsia ja nuoria liikkumaan matalalla kynnyksellä. Vain joka kolmas lapsi ja nuori liikkuu riittävästi.
Aikuisista suomalaisista alle puolet liikkuu terveyssuositusten mukaan, kertoo Terve Suomi -tutkimus. Nuorissa aikuisissa eli alle 40-vuotiaissa tilanne on parempi – heistä useampi yltää suosituksiin. Iäkkäimmät liikkuvat kaikkein vähiten: 75 vuotta täyttäneistä miehistä 31 prosenttia ja naisista 23 prosenttia liikkuu suosituksen mukaisesti.
