Maaret Kallio

”Tylsyys on tärkeää” – Maaret Kallio ylistää arkea ja rutiineja

”Toivoa luodaan jakamalla läheisen epätoivoa ja sietämällä sitä hänen kanssaan”, sanoo psykoterapeutti Maaret Kallio.

Idyllinen, ihana, aina tasapainoinen. Ah.

Salaa varmasti häijy akka.

Telkkarista, tietokirjoista ja huippusuosituista kolumneista tuttu psykoterapeutti Maaret Kallio, 42, tietää, että hänestä ollaan monta mieltä, vaikka valtaosa sähköpostilaatikon kapasiteetista täyttyykin fiksusta, kiittävästä palautteesta. Jotkut fanittavat, joitain ärsyttää.

Ajallemme tyypillisesti mielikuvat julkkisterapeutista sijoittuvat usein jompaankumpaan ääripäähän: joko hänen oletetaan olevan kellon ympäri lempeän hempeä tai siviilissä kaikkea muuta kuin maltillinen. ”Ne terapeutithan ovat hulluinta sakkia!” on yleinen väite netin keskustelupalstoilla.

Kallio sipaisee platinanvaalean tukkasuortuvan korvansa taakse, huljuttaa teepussia mukissa ja vetää henkeä. Kummatkin teoreetikot ovat tietysti ihan väärässä.

– En tunnista itseäni ollenkaan ihmisten oletuksista, hän huudahtaa.

– Itselleni tuleva palaute koskee 95-prosenttisesti kirjoituksiani ja sitä, miten olen osannut kuvata tai jäsentää jonkun mieleen, arkeen tai ihmissuhteeseen liittyvän pulmatilanteen. Sellainen tavallisen ihmisen helpottunut tai lohtua saanut palaute on minulle todella tärkeää.

– Olisi huolestuttavaa, jos loisin mielikuvaa itsestäni täydellisenä tyyppinä, jolla on koko ajan kaikki hallussa. Mutta yhtä vieraalta tuntuu, että piilottelisin jotakin kauheaa, pimeää puolta itsessäni.

Totuus on tietenkin moniulotteisempi, koska sellaisia ihmiset ja elämä ovat.

– Huonona päivänä olen totta kai kiukkuinen siinä missä kuka tahansa muukin, mutta tässä ammatissa saa tehdä väistämättä paljon töitä itsensä ja henkilöhistoriansa kanssa. Se on psykoterapeuttina toimimisen perusedellytys. Olen tietoinen haavoittuvuuksistani ja kielteisistä taipumuksistani. Se, että niistä pääsisi kokonaan irti, on ihan mahdotonta.

Toisin sanoen: inhimillisiä ihmisiä täällä kaikki ollaan. Maaret Kallion mukaan on tärkeää, että se riittää – niin omalla kuin jokaisen muunkin kohdalla. Heikkouksista irti pinnistelyä ei kannata nostaa kuristavaksi tavoitteeksi.

– Elämme armotonta aikaa, jona täysin epärealistinen täydellisyyden tavoittelu on voimissaan. Tämä vaatimus liittyy myös ihmismieleen: pitäisi olla koko ajan zen. Sen lisäksi tulisi olla virheetön vanhempi, upea rakastaja ja vaikka mitä. Vähemmästäkin herää epätoivo!

Maaret Kallio tahtookin liputtaa epätäydellisyyden puolesta. Kurjat tunteet ja kahnaukset kuuluvat elämään – aina.

– Hyvään parisuhteeseen ja turvalliseen vanhemmuuteen liittyy paljon vaikeaa. Kyse on siitä, onnistuuko niitä korjaamaan ja sisällyttämään huonon hyvään. Kaiken ei tarvitse olla ihanasti eikä äidin olla lehmänhermoinen, joka rakastaa arkea aamusta iltaan, tilulei.

Unohda tilulei.

– Elämää ei voi hallita. Kaikki ei ole kiinni vain omasta yrittämisestä, asenteesta tai tahdonvoimasta, vaikka tottakai moneen kohtaan voimme myös vaikuttaa. Mielen kannalta on hyvin tärkeää, että ymmärtää sekä vahvuuksiaan, mutta kantaa armollisesti vastuuta myös heikkouksistaan.

Maaret Kallio 4

Elämän puisevimpiakin peruspalikoita kannattaa arvostaa ennen kuin ne menettää.

Maaret Kallio kohtaa työssään jatkuvasti esimerkiksi vakavasti sairastuneita, joille ennen pakkopullamainen arki näyttäytyy nykyvinkkelistä autuaana ja kaivattuna. Tiskivuoroista rutina on oikeastaan ylellisyyttä. Oivallus ei vaadi edes vakavan sairauden kaltaista herätyskelloa.

– Yksi oksennustautipäivä sen todistaa: johan sitä haaveilee, että saisipa pestä taas ihan tavallista pyykkiä.

Maaret Kallion mukaan jopa suoranainen tylsyys on tärkeää kaiken ikäisille.

– Kotityöt eivät totisesti ole aina mukavia, mutta ei ole elämäkään. Siksi niitä pitää tehdä, vaikka ei huvittaisi. Tämän olen tahtonut opettaa lapsillenikin. Astiat eivät mene itsestään koneeseen, ja ohjelmatoimisto ei pyöritä heille viihdettä non-stop.

Se, miten arkeen suhtautuu, ei ole pikkuseikka, vaan onnellisuuden ja hyvän elämän avain.

– Arki on yhtä kuin elämä. Arki koostuu vuosittain tuhansista toistoista. Siinä mielessä on aika sama, onko meillä huippu kesäloma tai aivan huikea joulu. Kiva, jos on, mutta viikko tai pari ei kannattele koko vuotta. Mieti ennemmin, mitä tapahtuu joka arkiaamu tai tiistai-ilta. Small is all, pieni on suurta.

Toisaalta Kallio ei halua väittää, että pientä, suurta arkea jaksaisi arvostaa ihan joka hetki, niin kuin silloin kun taivaalta tulee kylmää räntää ja kukaan ei jaksaisi iltapissattaa koiraa.  Silloin heidänkin perheessään esitetään ne tavalliset kysymykset: miksi kengät on jätetty sikin sokin eteiseen? Eikö kukaan ei ole korjannut juustoa pöydästä?

Maaret Kallio 5

Maaret nauraa olevansa perheensä siistein ihminen. Hänestä sotkun voi ihan hyvin taltuttaa tunkemalla ylimääräisen roinan kaappeihin, kunhan tekee niin. Ympäristöllä on oikeasti merkitystä mielentilaan, ja toki se on esteettinenkin nautinto. Siisti koti tyynnyttää ja auttaa keskittymään kirjoitustyöhön, jota Maaret tekee usein kotona. Myös vastaanottotila Helsingin keskustassa on henkireikä.

– Siellä tavarani ovat aina paikallaan juuri kuten olen ne jättänyt, ja hallinnan tunne on ihana.

Oman työhuoneen funktio on myös henkinen. Maaret Kallio nauttii paljon yksinolosta eikä häpeile myöskään myöntää sitä.

– Sekä terapiatyöni että kirjoittaminen ovat emotionaalisesti vaativia lajeja, joista palautuminen vaatii aikaa. Minulla on läheisiä ystäviä, joiden kanssa jaan ajatuksia mielelläni, mutta olen lapsesta saakka kaivannut paljon yksinolemista. Pienten lasten äitinä se oli haaste, mutta nyt onnistuu jo helpommin.

– Sinänsä yksinolo ei vaadi kummoisia puitteita. Luksus- kasvohoidon sijasta hakeudun koiran kanssa metsään ja rannalle tai lähden pariksi päiväksi kirjoittamaan toiseen kaupunkiin. Onneksi puolisoni ymmärtää tätä tarvettani. Irtiotto oman pään kanssa on parasta. En kärsi yksin olemisesta, vaan ennemmin sen puutteesta.

Vaikka oman ajan tarve on yksilöllistä, Kallio suosittelee jokaista pohtimaan, miltä ajatus yksinolosta tuntuu. Jos se herättää hätää, tunnetta kannattaa tutkiskella tarkemmin.

Yksinolo vaatii sopuisuutta oman mielen moninaisuuden kanssa. Hiljaisuudessa esiin nousee väistämättä muutakin kuin kivoja asioita.

Hiljaisten hetkien lisäksi Maaret Kallion hyvinvoinnin kulmakiviä ovat rutiinit ja riittävä uni.

– Tässä ajassa korostetaan liikaa sitä, että arjessa pitäisi olla extremeä ja kaikkea ihmeellistä. Tutkitusti aivomme hyötyvät rutiineista. Se ei päde ainoastaan lapsiin, vaan myös meihin aikuisiin. Kroppa ja mieli lepäävät, kun osaamme ennakoida, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Mitä Maaretin kotona sitten tapahtuu joka päivä? Hän tahtoisi kovasti kertoa meditoivansa ensimmäisenä aamulla. Hän on kuitenkin aamuäreä. Silloin kauraleipä ja kahvimukillinen kiinnostavat enemmän kuin lootusasento. Sen sijaan yrittäjänä Maaret muovailee aamunsa vapaiksi aina kuin mahdollista. Hän saattelee kouluun lähtevät lapsensa ovelle. Rauhallisten aamujen lisäksi Kallion perheessä varjellaan unta. Tämä on ollut Maaretille tärkeää lasten vauva-ajasta saakka. Nyt lapset ovat vanhempia, mutta uni on yhä arvossaan, myös aikuisilla.

Maaret Kallio 2

– Uni on todella tärkeä mielenterveys- ja ihmissuhde- teko, johon jokainen voi vaikuttaa. Hyvän unen turvaaminen onnistuu välttämällä älylaitteita ja muuta kiihdyttävää nukkumaanmenoa edeltävinä tunteina. Myöhäiset treenit ja suhinat eivät ole hyvä juttu. Kroppa ja mieli on valmisteltava lepoon. Usein saunomme koko perhe iltaisin ja leikimme koiran kanssa – ei mitään ihmeellistä.

Väsyneenä Kallio muuttuu melankolisemmaksi. Silloin hänen on hakeuduttava peiton alle ja kuitattava univelat tiehensä. Kahdeksan tuntia riittää, mutta vähempi ei.

Täydellisyyden tavoittelu ulottuu uudella vuosituhannella myös keittiöön, mutta Maaret Kallio ei suostu suorittamaan sielläkään. Perheen arkiruokalista näyttää ihan samalta kuin monessa suomalaiskodissa: lohta, kasvissosekeittoa, makaronilaatikkoa.

– Haluaisin olla sellainen jättirapukasari-ihminen, mutta en vain ole. Kymmenen samaa safkaa pyörivät ympyrää viikosta toiseen, Maaret tunnustaa rennosti.

Eksoottista piiperrystä olennaisempaa ovat raamit ja yhdessäolo.

– Säännölliset ruoka-ajat, yhdessä syöminen ja tavallinen kotiruoka ovat meille tärkeitä juttuja. Isäni on maatalon lapsi, joten olen viettänyt lapsena paljon aikaa navetassa, sikalassa ja perunapellolla. Aamupala, lounas, päiväkahvit, illallinen, iltapala – se perinteinen rytmi elää minussa yhä, vaikka isovanhempien punainen maito onkin vaihtunut kevyempään.

Maalaisjärki sanelee Kallioiden ruokavaliota, ja kaupassa pyritään tekemään viisaita valintoja.

– Stressaan ruoan vastuullisuudesta kohtuullisessa määrin, mutta en koe, että ilmastonmuutos on kokonaan minun tai perheeni vastuulla. Eettisyyskeskustelu on osittain luksuspuhetta: kaikilla ei ole varaa valita luomulihaa. 

Kun fyysiset tai henkiset voimavarat ovat koetuksella, Kallio kehottaakin höllentämään armottomista vaatimuksista. Juuri liian täydellisyyshakuiset vaatimukset monella elämän osa-alueella uuvuttavat ihmisiä. Hyvään elämään tarvitaan lopulta aika vähän ja hyvin tavallisia arjen asioita. 

– On aivan ok lämmittää suosikkieineksensä eikä vääntää luomukasvisannosta pöytään, jos on kiire ja väsynyt. Olen käynyt työmatkoilla vähävaraisilla alueilla Kambodzassa ja Mosambikissa, ja reissut ovat tuoneet minulle paljon perspektiiviä. Meillä pyyhkii täällä joka tapauksessa aika hyvin.

Armollisesta asenteestaan huolimatta Kallio on yhdestä asiasta salaa vähän ylpeä: siinä missä pinaattiletut ovat monen perheen lempieines, hän paistaa ne itse.

– En yritä hifistellä, mutta ainekset niihin löytyvät aina kaapista – maitoa, munia, jauhoja ja pussi pinaattia pakastimesta. Teen taikinan joskus aamulla valmiiksi turpoamaan. Jos laiskottaa, taikinasta voi tehdä myös pannarin.

Maarettia naurattaa.

– En kai nyt vain kuulosta joltain superihmiseltä, joka viljelee omat luomupinaattinsa takapihalla?

Maaret Kallio 3

Superihminen tai ei, Maaret Kallio on tuottelias. Tänä keväänä hän julkaisee uuden kirjan Voimana toivo. Sen tiimoilta luvassa on myös uusi aluevaltaus, kun Kallio suuntaa teoksen teemoja syventävälle luentokiertueelle. Kiertue jännittää ja innostaa Kalliota , koska pyyntöjä päästä kuulemaan häntä on tullut paljon.

– Toivo voi kuulostaa terminä hähmäiseltä, halailevalta ja kliseiseltä: usko, toivo, rakkaus. Toivo on kuitenkin psykoterapeuttina perustyöni ytimessä ja kiinnostaa minua pohjattomasti. Kun ihminen hakee apua terapeutilta tai edes ystävältä, ajurina toimii juuri toivo. Oireistaan huolimatta ihminen toivoo, että oloon voisi vaikuttaa.

Kallio muistuttaa, että toivo ei ole lässynläätä: ei pelkkää valoa ja trendikästä good vibes only -löpinää. Pikemminkin se on kykyä tunnistaa ja tunnustaa myös epätoivo. Pahaa oloa ei voi tai tarvitse taikoa pois.

Toivoa luodaan jakamalla läheisen epätoivoa ja sietämällä sitä hänen kanssaan.

Vaikka läheinen ei näe ulospääsyä tukalasta tilanteesta, tukija näkee. Se ei tarkoita väkisin piristämistä. Siitä tulee mieleen hölmöläistarina, jossa kannetaan valoa pimeään pirttiin. Sellainen ei toimi.

Toivo ei ole kuitenkaan vain tahdotonta toivoon heittäytymistä. Jos toivoo kovasti parisuhdetta tai kakkoskotia Espanjasta, on myös toimittava. Toivossa on ytyä. Se on vaativa voima, joka laittaa parhaimmillaan liikkeelle.

Maaretille luentokiertue on toteutunut toive, joka laittaa hänet konkreettisesti liikkeelle ja kuljettaa Etelä-Suomesta Lappiin saakka. Luvassa on luentojen lisäksi keskusteluja ja kohtaamisia, joista Kallio on jo etukäteen kiitollinen.

Reissatessa pääsee myös vääjäämättä kartoittamaan suomalaista mielenmaisemaa. Kansalliset kipupisteet ovat samankaltaisia missä tahansa Suomessa.

– Meillä suomalaisilla on vielä paljon opeteltavaa läheisyydessä ja tunnetaidoissa. Onneksi nuorempi sukupolvi osaa jo hakea selkeästi paremmin apua ja ilmaista tarvitsevuuttaan. Vaikka jäätävä yksin pärjäämisen vaade on hiipumassa, suljemme vieläkin paljon sisäämme ja olemme turhankin kestäviä. Oikeata kestävyyttähän olisi uskaltaa osoittaa myös avuttomuutta, Maaret Kallio pohtii.

Kun mietitään Maaretin vielä toteutumattomia omia toiveita, hän innostuu ja muistuttaa, että haaveilu ei ole haihattelua, vaan tärkeää. Sen kertoo tutkimustietokin: näköalaton nuori, joka ei osaa haaveilla, on syrjäytymisvaarassa. Maaret itse unelmoi ammatillisesti televisio-ohjelmasta, jossa mielen kysymyksiä käsiteltäisiin hedelmällisellä tavalla. Vielä tärkeämpiä ovat kuitenkin yksityiset haaveet.

– On selvää, että elämä antaa kaikille turpaan, tulee sai- rauksia ja pulmia. Unelmoin ennen kaikkea siitä, että saisin pitää tätä, mitä minulla jo on: hyvä, läheinen perhe ja rakkaita ystäviä. Kunpa ne eivät rikkoutuisi.

Toivossa on hyvä elää.

5.5.2021TEKSTI   Laura FrimanKUVAT   Janita Autio