Ruoka on yhteinen asiamme
Toimivaan suomalaiseen ruokaketjuun tarvitaan kaikkia: maataloustuottajaa, valmistajaa, kauppaa ja sinua, asiakasta.
Sanni-Maiju Kantoniemi työskentelee sosionomina, mutta lehmien hoitaminen on hänestä tärkeää. Suvun maatila sijaitsee Ähtärin Peränteellä.
Löydänkö kaupasta jatkossakin hyvää leipää, maitoa ja kananmunia kohtuuhinnalla? Entä voivatko suosikkituotteeni loppua kokonaan hyllyiltä? Näitä kysymyksiä on moni suomalainen pohtinut tänä keväänä. Edellisen kerran ruoan saatavuuteen liittyvät kysymykset tulivat tutuiksi kaksi vuotta sitten, kun koronapandemia levisi maailmaan.
Nyt huoli johtuu Ukrainan sodasta, jonka Venäjä aloitti helmikuussa. Pandemia ei pahemmin vaikuttanut tuotteiden saatavuuteen Suomessa, ja myös nykyisessä maailman kriisitilanteessa ruokahuoltomme on varsin varmalla pohjalla. Mutta miksi näin on?
– Suomessa ruoan omavaraisuus on korkealla tasolla, sillä noin 80 prosenttia myydystä ruoasta on kotimaista, mikä on keskimääräisesti enemmän kuin Euroopan muissa maissa. Voimavaramme on myös se, että päivittäistavarakaupoista valtaosa on kotimaisessa omistuksessa, kertoo Aalto-yliopiston työelämäprofessori Lasse Mitronen, joka on tutkinut kaupan liiketoimintaa sekä Suomessa että globaalisti ja tuntee hyvin kotimaisen kaupan rakenteet.
Vahvat kotimaiset kauppaketjut ovat olennainen osa suomalaista varmuusvarastoa
Suomalaiset kotitaloudet käyttävät tuloistaan keskimäärin yksitoista prosenttia ruokaan. Kun ostat ruokakaupassa suomalaisia tuotteita, se hyödyttää ruokaketjun jokaista toimijaa alkutuotantoon saakka. Valintamme antavat arvokasta tietoa kaupalle siitä, mille tuotteille on kysyntää nyt ja tulevaisuudessa. Keräämänsä tiedon pohjalta kauppa neuvottelee ostoista elintarviketeollisuuden kanssa.
Teollisuus puolestaan tuottaa ja kehittää haluttuja tuotteita ja tekee sopimuksia kotimaisten raaka-aineiden tuottajien kanssa. Kotimaisella ruoalla on vahva asema Suomessa: K-ryhmän viime vuonna teettämän Arkibarometri-tutkimuksen mukaan yli 90 prosenttia suomalaisista haluaa suosia kotimaista ruokaa.
Kotimaisen ruoan suosio onkin yksi syy siihen, miksi suomalaisen ruokaketjun tuottama huoltovarmuus on Suomessa niin vankalla pohjalla.– Kotimaisen ruoan vahvuuksia ovat puhtaus, terveys ja vastuullisuus. Monille on tärkeää myös jäljitettävyys – se, että tiedät, mistä ruoka on peräisin. Kotimaisen ruoan suosiminen parantaa myös työllisyyttämme, sanoo Mitronen. Mitrosen mukaan suomalaisen ruokaketjun vahvuus kriiseissä on myös se, että pienessä maassa keskeiset toimijatt tuntevat toisensa ja ovat tottuneet tekemään yhteistyötä.
– Vahvojen kotimaisten kauppaketjujen ansiosta meillä on sisäänrakennetut suunnitelmat ja prosessit valikoiman sekä logistiikan toimivuuden takaamiseksi. Myös paikallisten tuottajien suuri määrä lisää joustavuutta esimerkiksi silloin, jos joissakin tuotteissa ilmenee saatavuusongelmia. Kotimaiset kauppaketjut ovatkin Mitrosen mukaan olennainen osa suomalaista varmuusvarastoa.
Valtio ja Huoltovarmuuskeskus koordinoivat eri alojen toimijoiden varautumisvelvoitteita ja ohjeistavat niitä ennakkoon ja kriisitilanteissa. Ne kartoittavat, mitä tarvitaan, mitä löytyy, mitä hankitaan ja sen, että hankintakanavat ovat kunnossa. Ruokakaupat varmistavat, että tuotteita on hyllyssä. Tarvittaessa ne noudattavat ohjeistuksia tuotteiden säännöstelystä.
Ruokakaupoissa valikoimat ovat suuria ja monet kaupat auki ympäri vuorokauden. Tämä voi Mitrosen mukaan hämärtää käsitystä, mikä on hädän hetkellä olennaista. – Tärkeintä on se, että kohtuuhintaisia perusruokatarvikkeita riittää jokaiselle suomalaiselle.
Omatoimisuus on voimavara
Meistä jokainen voi vaikuttaa huoltovarmuuteen myös varautumalla ruoan mahdollisiin saatavuusongelmiin. Suositus on, että kotitalouksissa olisi 72 tunnin kotivara, jonka avulla voi selviytyä omavaraisesti kolme vuorokautta. Se ei tarkoita vain ruokavarastoa eikä myöskään hamstraamista.
– Olennaista on se, osaavatko ihmiset toimia poikkeusolosuhteissa. Kaupallakin voi olla tässä iso rooli vaikkapa reseptien laatijana silloin, jos kaikkia tuttuja tuotteita ei yhtäkkiä olekaan saatavilla, sanoo Lasse Mitronen. Jos raaka-aineiden saatavuudessa on ongelmia, elintarvikkeiden valmistajat ja kauppa varmistavat, perustuotteiden tuotanto ja jakelu eivät kärsi. Hintojenkin tulisi pysyä kohtuullisina.
– Tämän mahdollistavat isot kotimaiset kauppaketjut ja niiden tekemät kotimaista ruoantuotantoa tukevat valinnat.Suomalaisilla on Mitrosen mukaan vahva omatoimisuuden kulttuuri, mikä on voimavara kriisitilanteissa.
– On myös hyvä muistaa, että metsissämme on 40 riista-eläinlajia sekä marjoja ja sieniä yllin kyllin!
"On iso juttu, että saan tuottaa ihmisille ruokaa"
”Maitotilan pyörittäminen siirtyi isältäni minulle 1980-luvulla, kun olin 17-vuotias. Olen toiveammatissani, nautin yrittämisen vapaudesta ja työnteosta luonnon parissa. Sitä tunnelmaa ei voi sanoin kuvata, kun kevätaurinko alkaa paistaa, multa tuoksuu ja päästään pellolle.
Ala ja oma työni ovat muuttuneet 40 vuodessa täysin. Kun aloitin, Suomi ei ollut vielä EU:n jäsen ja tilallamme oli 20 lehmää – nyt niitä on 340. Tekniikka ja viljelymenetelmät ovat nyt aivan toista kuin aikoinaan. Eläinten hyvinvoinnista on tullut entistä tärkeämpää. Meillä on nykyisin pihattonavetta, jossa lehmät saavat liikkua vapaasti.Eläinten hyvinvointi on myös oman hyvinvointini lähde: kun eläimistä pitää hyvää huolta, ongelmia on vähemmän ja työt sujuvat.
Olen kiitollinen siitä, että suomalaiset kuluttajat arvostavat kotimaista tuotantoa ja ostavat suomalaista. Tänä keväänä huoltovarmuus on puhututtanut ihmisiä, ja tuntuu toki mukavalta, että kotimaisen tuotannon arvostus on kasvanut entisestään. Olisi tärkeää, että tuotantoketju pysyisi alusta loppuun rajojemme sisällä, vaikka se saattaisikin vaikuttaa ruoan hintaan.
Epävarmassa maailmantilanteessa ei voi elää kädestä suuhun. Opimme jo koronapandemian aikana, että lannoitteita ja rehua kannattaa hankkia puskurivarastoon. Kotieläimet ovat tärkeä osa suomalaisten omavaraisuutta. Ne ovat myös puskuri huonon satokauden varalle. Sadonkorjuu on vain kerran vuodessa, eikä kaikki aina mene nappiin.”
Juha Kantoniemi ja Kirsi Kantoniemi, Kantoniemen Tila Oy
"Kriisissä tarvitaan uusia ratkaisuja"
”Olen toiminut liki 30 vuotta liike-elämän johtotehtävissä, ja nyt olen ensimmäistä kertaa tilanteessa, että yrityksen aktiivisella markkina-alueella, Ukrainassa, on sota. Sitä on vaikea sisäistää. Keskeytimme viennin Venäjälle maaliskuun alussa. Sodan vaikutukset leviävät uskomattoman laajalle, ja se on haastanut kaikki elintarvikealan toimijat.
Meillä on Suomessa onneksi vahva kotimaisen ruoan tuotantoketju, jossa alkutuotanto, teollisuus ja kauppa ovat yhtä tärkeässä roolissa − toista ei ole ilman toista. Uuden edessä tarvitsemme myös uudenlaisia ratkaisuja. Otimme Raisiolla tänä keväänä käyttöön uuden kauppatavan. Tarjoamme sopimusviljelijöillemme ennakkomaksua ensi syksyn sadosta, ja lyhensimme viljakuorman maksuaikaamme.
Toivomme rahoituksemme rohkaisevan viljelijöitä kylvämään epävarmuudesta huolimatta. Emme yksin ratkaise ongelmaa, mutta teemme parhaamme. Raision ostamasta viljasta 97 prosenttia on kotimaista, ja se tulee meille ilman välivarastointia lounaissuomalaisilta ja pirkanmaalaisilta tiloilta alle sadan kilometrin päästä.
Olemme investoineet hiilineutraaliin tuotantoon, emmekä ole riippuvaisia maakaasusta. Raision teollisuuspuistossa on jo pitkään toiminut biovoimala, ja Nokian myllyllä alettiin viime vuonna tuottaa lämpöenergiaa omista kauran sivuvirroista. Usein kriisit lisäävät arvopohjaista ajattelua. Suomalaiset arvostavat kotimaista ruokaa, ja tätä haluamme vahvistaa. Kun tuotamme terveellistä, vastuullista ja hyvää ruokaa, kannustamme valitsemaan kotimaista. Jokainen voi olla osa huoltovarmuutta.”
Pekka Kuusniemi, toimitusjohtaja, Raisio Oyj
"Kotimaisen ruoan suosiminen tukee huoltovarmuutta"
”Mitä voimme ruokakauppana tehdä sen eteen, että suomalaiset voivat luottaa ruoan saatavuuteen myös kriisiaikoina? Tietysti pitää huolta siitä, että meillä on jatkossakin kauppoja kattavasti Hangosta Nuorgamiin. Niiden logistiikan ja tilausjärjestelmien on toimittava häiriöttä.
Tärkeää on myös se, että tulevaisuudessakin valikoimamme pysyy ensisijaisesti kotimaisena. K-ruokakaupoissa myydystä ruoasta 80 prosenttia on kotimaista, ja myymme sitä viidellä miljardilla eurolla vuosittain. Kotimaisen ruoan suosiminen on meille arvovalinta ja osa vapaaehtoista huoltovarmuustyötämme.
Kun panostamme laatuun, paikallisuuteen ja monipuolisuuteen, tuemme suomalaista ruoantuotantoa. Ja kun ostamme tuotteet suomalaisilta valmistajilta, vahvistamme suomalaista elintarviketeollisuutta, joka taas tekee hankinnat suomalaisesta alkutuotannosta. Monessa Euroopan maassa ollaan vahvasti tuontiruoan varassa, ja myös Suomessa ruoantuonti muun muassa Saksasta on kasvanut merkittävästi vuodesta 2003 lähtien.
Halvimman mahdollisen ruoan tuottaminen ja myyminen ei kuitenkaan lopulta hyödytä ketään, sillä ruokaketjuun pitää tulla myös rahaa, jota jakaa ketjun toimijoiden kesken. Suomessa alkutuottajien tilanne on ollut jo pitkään tiukka kannattavuuteen liittyvien haasteiden vuoksi. Viime aikoina tilanne on edelleen kärjistynyt esimerkiksi lannoitteiden ja sähkön kallistumisen myötä.
Ruokakauppa käy koko ajan neuvotteluja elintarviketeollisuuden kanssa hinnan muutoksista ja siitä, miten kohonneita kustannuksia voidaan huomioida. Meitä kiinnostaa suuresti se, miten mahdolliset muutokset meidän ja teollisuuden sopimuksissa välittyvät tuottajille. On ymmärrettävää, että jos viljelijällä ei ole riittävää rahoitusta eikä tulevaisuudenuskoa, sato saattaa jäädä kylvämättä.
Ruokaketjun huoltovarmuudessa pitää kaikkien palasten toimia, ja siksi yhteistyö on tärkeää. Suomi on maailman pohjoisin maatalousmaa – saman mittakaavan maataloutta ei ole näin pohjoisessa missään muualla. Luonnollisesti se tarkoittaa samalla sitä, että Suomi on hyvin harvoin halvin paikka tuottaa ruokaa. Mutta ilman kotimaisia ja paikallisia tuotteita ja tuotantoa ei olisi huoltovarmuutta, eikä sitä hetkessä synnytetä.
Kriisitilanteissa jokainen maa pitää ensisijaisesti huolta omista kansalaisistaan. On tärkeää, että ruoan hankintaketju on mahdollisimman läpinäkyvä. Asiakkaan pitää nähdä pakkauksista tuotteen alkuperä, jotta hän voi perustaa valintansa todelliseen tietoon. Siksi kiinnitämme esimerkiksi omissa Pirkka-tuotteissamme paljon huomiota alkuperämerkintöihin.
Nyt jos koskaan on jokaisen suomalaisen valinnoilla suuri merkitys myös ruoan huoltovarmuudelle.”
Ari Akseli, päivittäistavarakaupan johtaja, Kesko Oyj
"Haluan aina tietää ruoan alkuperän"
”Isovanhempani ovat Karjalan evakoita, joille omavaraisuus oli itsestäänselvyys. Heillä oli 1940-luvulla rakennettu rintamamiestalo, jonka tontilla kasvoi perunaa, porkkanoita, yrttejä, omenapuita ja vattupensaita.
Kun kävin lapsena heille kaupassa, he eivät tarvinneet paljon muuta kuin maitotuotteita. Myös lasteni mummi viljelee perunaa, maa-artisokkaa ja salkopapuja. Itse olen tällainen kädentaidottomaksi laitostunut kaupunkilainen. Kotimaisen ruoantuotannon merkitys on nyt kasvanut, joten olen iloinen, että mummin taidot ovat siirtyneet sentään omille lapsilleni.
Suosin ruokaostoksilla kotimaista ruokaa, jos se on mahdollista. Ihan kaikkea ei tietystisaa kotimaisena eikä aina löydy lähikaupasta. Haluan aina tietää ruoan alkuperän ja syynään pakkauksista alkuperämaat, merkit ja sertifikaatit. Luotan suomalaisiin brändeihin ja niiden vastuullisuuteen. Tiedän, että valinnoillani on merkitystä myös isossa kuvassa. Ostamani tuotteet viestivät kaupalle, että näitä halutaan. Se on myös viesti tuottajalle, että heillä on hyvä tuote.
On kiehtovaa kuulla tarinoita tuottajien takana, ja siksi rakastan myös toreja. Ruokaa saa kaupasta 24/7, ja kaikkea on tarjolla vuoden ympäri. On ehkä hyvä joutua miettimään, ettei se aina olekaan itsestäänselvyys. Olisi hienoa, jos ruokaa ostettaisiin enemmän satokausien mukaan. Pandemian myötä myös kotivara tuli tutuksi.
Nykyään kaapissani on aina muun muassa jauhoja, kuivahiivaa ja kasvisproteiineja, kuten härkäpapuja ja hernerouhetta. Lapset tietävät, että jos varrasleivät on syöty välipalaksi, siitä pitää kertoa, jotta tiedän hankkia heti uudet.”
Katja Lahti, kirjailija, yrittäjä ja bloggaaja
