Rohkeasti uudelle uralle

Kun maailma muuttuu, pitääkö muuttua mukana? Ennakkoluuloton ajattelu ja kyky nähdä omat vahvuudet auttavat uuden alun edessä. Lue neljän uranvaihtajan tarinat!

KUN MAAILMA MUUTTUU, on parasta muuttua sen mukana. Niin teki Miia Myllylahti, 28, joka opiskeli itsensä vuosi sitten koodariksi 12 viikossa. Työt Fortumilla alkoivat heti valmistumisen jälkeen. Puoli vuotta myöhemmin hän sai toisen työtarjouksen.

– Mietin, että olenko minä oikeasti niin hyvä, kun minut halutaan töihin useampaan paikkaan. Tajusin tehneeni oikean ratkaisun lähtiessäni uudelle uralle, Myllylahti toteaa.

Vain vuotta ennen Myllylahti oli etsinyt tuloksetta koulutustaan vastaavaa työtä biologina. Hän päätti muuttaa kumppaninsa kanssa Oulusta Helsinkiin. Muuton jälkeen hän huomasi mainoksen koodarin intensiivikoulutuksesta, joka takaisi vakituisen työpaikan.

Pitkän, monivaiheisen  hakuprosessin jälkeen Myllylahti hyväksyttiin koulutukseen, ja hän suoritti ennakko-opinnot työn ohessa. Jo ennen varsinaisten opintojen alkamista hän kävi työhaastattelussa Fortumilla ja sai valmiiksi työpaikan koodarina.

– Opintojen aikana piti luottaa siihen, että asiat menevät perille, kunhan tarpeeksi harjoittelee. Onneksi kaikki opettajat ja oppilaat tukivat toisiaan, hän kiittelee.

Aloittaessaan syksyllä Fortumilla Myllylahden oli vaikea oppia olemaan aloittelija. Hän joutui kyselemään peruskäsitteitäkin, mutta myöhemmin hän tunsi ylpeyttä siitä, että oppi meni perille.

Myllylahti oli aiemmin kuvitellut, että koodari vääntää raportteja yksin komerossa, mutta hän onkin saanut tehdä töitä porukassa. Se on ollut myönteinen yllätys.

Hän uskoo, että moni muukin pärjäisi koodarina. Edes pitkää matematiikkaa ei tarvita.

– Mistä tahansa taustasta on hyötyä. Jokaisen koodarin pitää miettiä eettisyyttä ja käyttäjäkokemusta. Vaikka asiat tuntuisivat vaikeilta, ne oppii, kun on rohkea ja avoin.

Suomalainen pelaa varman päälle

Aluekehittämisen asiantuntija Timo Aro konsulttitoimisto MDI:stä on kuullut saman tarinan ennenkin. 20–30 vuotta sitten koodareiden ammattiryhmää ei ollut. Nyt osaajapula on valtava. Tarve nousee koko ajan.

Johtaja Suvi Eriksson Suomen Ekonomien urapalveluista pohtii työmarkkinoilla tarvittavaa osaamista T-mallin kautta. T-kirjaimen pystypuu edustaa oman alan osaamista, poikkipuu yleisiä valmiuksia, kuten viestintä- ja ryhmätyötaitoja. Nyt pystypuita olisi hyvä olla kaksi tai useampi. Esimerkiksi teknologian ymmärrys tukee kaikkien alojen osaamista. 

– Laaja-alainen osaaminen auttaa liikkumaan ketterästi uralta toiselle tai oman alan sisällä.

Suomalaiset ovat konservatiivisia alanvaihtajia. Ihmiset tuppaavat pysymään ammatissa, jonka pätevyyden ovat hankkineet. Yksi syy on koulutusjärjestelmä.

– Ajattelemme, että ammattiin pitää mennä tietyn koulutuspolun kautta, ja sillä mennään hamaan tappiin asti. Joskus haikailen toisenlaista kulttuuria. Meidän ajatusmallimme on aika kapea, Eriksson sanoo.

Aron mukaan nuoret ovat joustavampia uranvaihtajia. He muuttavat joustavasti vaikka ulkomaille.

Joskus vahvuuksien näkemiseen tarvitaan ulkopuolista, esimerkiksi uravalmentajaa.

Pohjoismaat ovat toistensa kaltaisia: työmarkkinoille meritoidutaan tutkinnon kautta.

– Anglosaksisessa kulttuurissa odotetaan, että yksilöt kantavat vastuun elämästään. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa, joka pitäisi huolta. Työuraan liittyvät ratkaisut ovat siksi vauhdikkaampia, Aro sanoo.

Suomessa jäädään herkästi kotiseudulle tai paikkakunnalle, josta ensimmäinen työpaikka on saatu.

– Turvaverkkojen ansiosta alan vaihtaminen on Suomessa helppoa. Esteet ovat pääkopan sisällä, Aro sanoo.

Erikssonin mukaan työn perässä muuttamiseen pitää olla riittävästi kannustimia.

– Pelkkä työn tarjoaminen ei riitä, ihminen kaipaa muutakin elämää, hän toteaa.

Ihmisillä on usein varsin kapea käsitys osaamisestaan. Erikssonin mukaan se muodostuu jo varhain, ja sitä on vaikea muuttaa. Koulutustaso ja urat periytyvät. Joskus vahvuuksien näkemiseen tarvitaan ulkopuolista, esimerkiksi uravalmentajaa.

Joustavampi uranvaihto on tärkeää yhteiskunnan kestävyyden kannalta. Se edellyttää myös työmarkkinoiden joustavuutta, esimerkiksi osa-aikatyön helpottamista.

Eriksson uskoo, että koronapandemian aiheuttama epävarmuus lisää ammatillista liikkuvuutta. Kriisin lopullisia vaikutuksia on vielä vaikea hahmottaa.

– Vallitseva tilanne tuo työllisyystavoitteeseen ihan uuden kierteen. Ihmisten pitäisi olla avoimia sille, mitä taitoja osaamisen päälle pitää rakentaa. Se voi tarkoittaa alan vaihtoa tai kehittymistä vanhassa ammatissa. Ajatus valmistumisesta ammattiin on hassu: pitäisi oppia jatkuvasti uutta. Olisi hyvä lähteä siitä, että itsensä kehittäminen on aina hyvä asia, hän painottaa.

Rahoitusalalta sairaanhoitajaksi

uranvaihtajat sirke muurimaki

Sirke Muurimäki, 57, edustaa juuri sitä ihmistyyppiä, josta Aro ja Eriksson puhuvat. Hän on kouluttautunut koko työuransa ajan ja löytänyt uuden ammatin viisikymppisenä.

Muurimäki sai osansa rahoitusalan viime vuosien yt-aalloista. Vuonna 2018 hän toimi konttorinjohtajana pankissa, kun yt-neuvottelut alkoivat. Muurimäki oli irtisanomisuhan alla. Kotona sairasti puoliso, jolla oli aivokasvain. Raskaassa elämäntilanteessa irtiotto tuntui hyvältä ajatukselta.

– En voinut ottaa riskiä, että jään pankkiin ja tulee uusia yt:itä. Olin jo vuosia suunnitellut sairaanhoitajan opintoja. Nyt oli viimeinen hetki. Otin tukipaketin ja hain kouluun.

Muurimäki jännitti vain yhtä asiaa: sitä, onko hän vanhin. Samalla luokalla oli kuitenkin kaksi ikätoveria, toimittaja ja ekonomi. Kolmikko sparraa toinen toistaan tiiviisti.

– Meistä on muodostunut tällainen DD eli Driftiga Damer, toimeliaat naiset. WhatsApp laulaa, kun ei nähdä.

Muurimäen vanhassa ja uudessa  työssä on paljon samaa.

– Tämä on samaa asiakaspalvelutyötä kuin pankissakin. Kaikki tehdään asiakkaan hyväksi.

Muurimäki ei haikaile vakituista työpaikkaa. Hän haluaa itse päättää lomistaan. Tulojen putoaminenkaan ei haittaa.

– Tätä työtä voi tehdä niin pitkään kuin jaksaa. En murehdi huomista. Elän hetkessä ja uskon, että kaikki järjestyy. Parasta on, että olen riippumaton. Olen saanut paljon uusia ystäviä ja koen tekeväni jotain merkityksellistä.

Viime keväänä Muurimäki opiskeli kotona ja oli miehensä tukena. Kesällä mies kuoli. Laaja ystäväpiiri ja luonto antoivat voimia. Myös aikuiset pojat ovat olleet äitinsä tukena.

Muurimäki rahoittaa opintojaan säästöillä ja opintolainalla. Myös puolison lainaturva antoi mielenrauhaa. Opiskelun vaativuus yllätti, vaikka Muurimäki oli jo lukenut itsensä tradenomiksi työn ohessa. Aloittelijalla ei vielä ole sairaanhoitajan silmää – taitoa nähdä heti, mikä potilasta vaivaa.

– Työ on tosi kokonaisvaltaista, sitä oppii pikkuhiljaa. Tuntuu, että nuoret hiffaavat asioita nopeammin, me vanhemmat tarvitsemme enemmän toistoja. Toisaalta ikä tuo uskottavuutta, ymmärrystä ja empatiaa. Meillä vanhemmilla ei mene pupu pöksyyn hankalissakaan tilanteissa.

Muurimäessä on aina elänyt kaipuu ulkomaille. Hän on työskennellyt Saksassa ja Ruotsissa. Parhaillaan hän tekee kesätöitä Tukholmassa ja palaa syksyllä Suomeen. Valmistujaisia vietetään vuonna 2021. Moni entinen työkaveri on kiinnostunut alanvaihdosta, mutta käytännössä se tuntuu vaikealta.

– Mielestäni kannattaa lähteä. Pitää olla rohkea. Kaikki asiat yleensä suttaantuvat. En ole katunut muutosta päivääkään. Olen niin onnellinen.

Laulajasta K-kauppiaaksi

uranvaihtajat antti raiski

Uudelle alalle hyppäsi myös Antti Raiski, vuoden 2000 Tangokuningas. Hän jätti pari vuotta sitten laulajan työt ja ryhtyi K-kauppiaaksi. Nyt hän toimii kauppiaana Nummelan K-Market Hiidenrannassa vaimonsa kanssa.

– Periaatteessa laulajan ja kauppiaan työ on samanlaista. Molemmissa ollaan tekemisissä ihmisten kanssa. Esiintymislava ja lihatiski eivät hirveästi eroa toisistaan: samalla tavalla siinä ollaan esillä, ja täytyy tietää, mitä tekee.

Menestys tangon parissa tuli Raiskille nopeasti. Voiton jälkeen 23-vuotias tangokuningas istui presidenttien kanssa Kultarannassa syömässä peuraa. Se oli iso hyppäys nuorelle

Ajatus omasta kaupasta syntyi ensi kerran, kun Raiski työskenteli 13-vuotiaana Nummelan linja-autoaseman kioskilla. Ajatus oli kuitenkin pitkään jäissä. Hän alkoi kiertää keikkalavoja ja perusti rakennusalan yrityksen.

Vuonna 2018 Antti Raiskin elämä pysähtyi, kun toinen jalka halvaantui. Syyksi havaittiin selän välilevypullistuma, joka leikattiin.

– Leikkaus onnistui, ja tajusin, ettei tässä ole aikaa tuhlattavaksi. Jos asioita siirtää loputtomasti, ne jäävät tekemättä.

Sairastumisen jälkeen rakennustyö oli fyysisesti liian raskasta. Raiski pani hakemuksen vetämään K-ruokakauppiasvalmennukseen ja luopui yrityksestään. Koulutus kesti vuoden. Opetus oli hyvää ja käytännönläheistä.

– Ei riitä, että saa kaupan avaimet ja avaa oven. Kauppiaan on hallittava elintarvikkeita, alkoholia ja tupakkatuotteita koskevat säädökset sekä aikamoinen lakiviidakko koskien työnantajan ja työntekijän asemaa. Kauppiaalla täytyy olla palava halu kehittyä ja kehittää kauppaa jatkuvasti – se  ei ole koskaan valmis!

Raiski on iloinen uranvaihtopäätöksestään – ylpeäkin. Hyppy tuntemattomaan vaati rohkeutta. Nuorempana Raiski jätti työnsä tehtaassa tangokuninkuusunelman tähden. Haave toteutui. Nyt on toteutunut uusi unelma: kauppiaan ammatti. Raiski  neuvoo muitakin seuraamaan haaveitaan:

– Työ, josta ei välitä yhtään, heikentää elämänlaatua. Aika monen asian pystyy itse muuttamaan, jos vain haluaa.

”Työ on ollut terapiaa”

uranvaihtajat osku kuusela

Kymmenen vuoden takainen sairastuminen muutti Osku Kuuselan elämän, ja sen seurauksena vaihtui myös ammatti. Entinen kirvesmies avustaa nykyään autistisia nuoria. 

Työviikko alkaa maanantaina lyhyellä aamupalaverilla Pornaisten Kepakodissa. Ryhmäkodissa asuu kehitysvammaisia ja autismin kirjoon kuuluvia nuoria. Palaverin jälkeen Kuusela lähtee avustamansa Pekka Kinnusen kanssa Järvenpään K-Rautaan, jossa tämä käy työtoiminnassa.

– Kun aloitimme, Pekka pysyi töissä puoli tuntia. Nyt hän hyllyttää tavaraa ihan tosissaan. Kehitys on ollut valtava, Kuusela kertoo.

Työtoiminnan jälkeen Kuusela ja Kinnunen lähtevät syömään ja usein uimaan.

– Ponnahduslaudalta hyppiminen on tällä hetkellä Pekalle ykköshommaa. Kesällä ollaan rannalla tai retkeillään. Pekalla on rajallinen sanavarasto, mutta meillä on oma kieli.

Sama kuvio toistuu perjantaina. Keskiviikkoisin Kuusela vie työtoimintaan toisen avustettavansa.

– Työ on ollut terapiaa alusta alkaen. Tykkään tästä niin paljon, että tulen töihin etuajassa ja kotiin lähtö tuppaa venymään.

Kymmenen vuotta sitten Kuusela oli kirvesmies. Kesäkuisena sunnuntaina rintaan alkoi koskea. Sairaalassa epäiltiin keuhkoveritulppaa, mutta testeissä ei havaittu mitään poikkeavaa. Talven yöt menivät istuen ja nitroja syöden. Myöhemmin diagnosoitiin mun muassa fibromyalgia ja valtimoiden kovettumatauti, eikä työnteko enää onnistunut. Vakuutusyhtiö alkoi miettiä hänelle uutta ammattia. Lopulta sellainen löytyi: nuoriso-ohjaaja.

Vakuutusyhtiö ja työnantaja tukivat Kuuselaa kuntoutumisessa uuteen ammattiin. Vuonna 2013 Kuusela aloitti opinnot Lahden Salpauksessa. Koulunpenkille palaaminen oli vaikeaa, mutta kokemuksesta oli hyötyä opinnoissa. Opintojen aikana hän sai töitä Kepakodista. Jo ensimmäinen kuukausi avasi silmiä.

– Ei minusta ennen ollut kiva mennä töihin. Rakennuksilla paras päivä oli palkkapäivä. Nyt se on huonoin! Opiskeluaikana Kuusela sai korotettua kuntoutustukea. Nyt jännittää, saako hän jatkaa osa-aikatyötä ensi vuonna. Hän toivoo saavansa osatyökyvyttömyyseläkkeen.

Kirvesmiehenä Kuuselalla oli usein hermo kireällä. Väsytti ja stressasi. Nyt hän on rauhallisempi.

– Tämä on hyvää duunia. En jätä tätä, jollei minua potkita pois.

Hän kannustaa muitakin uranvaihtoon, vaikka jännittäisi.

– Jos työmoraali kunnossa, on aina mahdollisuus pärjätä uusissa ammateissa. Kannattaa vain lähteä ja kokeilla.

Kun Sirke Muurimäki oli hakenut sairaanhoitajaopintoihin, kävi ilmi, että hänen poikansa oli hakenut samaan kouluun. Poika ehdotti, että mamma hakisi suomenkieliseen kouluun. Äiti ei suostunut. Lopulta he päätyivät samalle luokalle. Yhdessä opiskelu on sujunut vaivatta.

Joskus vahvuuksien näkemiseen tarvitaan ulkopuolista, esimerkiksi uravalmentajaa.

POHDITKO URANVAIHTOA?

1. Mieti, mitä osaat

Onko sinulla koulutusta tai taitoja, joista voisi olla hyötyä uudessa työssä? Aloita kirjoittamalla vahvuutesi ranskalaisin viivoin paperille. Voit pyytää apua läheisiltä.

2. Neuvottele

Jos sinulla on jo työ mutta kaipaat muutosta, juttele asiasta esimiehesi kanssa. Löytyisikö sinulle tehtävä eri osastolta tai voisiko nykyistä toimenkuvaasi laajentaa?

3. Selvitä vaatimukset

Aina ei tarvitse aloittaa nollasta – voit löytää uuden uran jopa lyhyen kurssin kautta. Työkokeilu voi olla hyvä vaihtoehto.

4. Kuuntele ihmisiä

Joskus ulkopuolinen näkee ihmisen kyvyt parhaiten. Hanki mentori tai hyödynnä TE-toimistoa ja liittojen urapalveluita.

5. Pohdi arvojasi

Mikä on sinulle tärkeää? Mistä voisit luopua työn vuoksi? Oletko varautunut tulojen putoamiseen?

6. Selvitä tuet

Kartoita, mihin tukiin olet opiskellessasi oikeutettu.

Lähteet: proliitto.fi, duunitori.fi ja Suvi Eriksson

27.7.2021TEKSTI   Tiina TuppurainenKUVAT   Kaisu Jouppi, Claudio Bresciani