Pirkka0619 pamelatola viivihuuska-4

Pamela Tola: Herkkä & vahva

Pamela Tola suhtautui vanhenemiseen ennen pelokkaasti. Nyt hän on oppinut löytämään vanhenemisesta sen kauniit puolet.

KUN PAMELA TOLA oli 18-vuotias, hän kirjoitti itselleen kirjeen, jonka hän saa avata vasta vanhana. Kirje on vieläkin tallessa jossakin päiväkirjojen joukossa odottamassa uudelleen lukemista.

– Muistaakseni siinä sanotaan, että älä muutu katkeraksi ja muuta sellaista.

Vanhuus ja vanheneminen ovat mietityttäneet nyt 37-vuotiasta Pamelaa koko aikuisiän. Erityisesti aihe on ollut hänellä mielessä tänä vuonna, kun hän on ohjannut elokuvaa Teräsleidit. Se on musta komedia kolmesta yli 75-vuotiaasta sisaruksesta. Hän on käsikirjoittanut elokuvan yhdessä Aleksi Bardyn kanssa, ja alkuperäisidea on Pamelan oma. Pääosissa näyttelevät Seela Sella, Leena Uotila ja Saara Pakkasvirta.

Eläkeikäiset naiset elokuvan pääosissa eivät ole mikään itsestäänselvä valinta.

– On hienoa päästä työskentelemään tällaisten kokeneiden näyttelijöiden kanssa ja tuomaan esiin heidän valovoimaisuuttaan, kokemustaan ja ammattitaitoaan.

Pirkka0619 pamelatola viivihuuska-3

Elokuvan idea on kehittynyt Pamelan omista, vanhenemiseen liittyvistä peloista ja pohdinnoista. Nuorempana vanheneminen näyttäytyi hänelle hieman surullisena.

– Omat vanhempani kuolivat, kun olin nuori, ja siksi käsitykseni vanhenemisesta oli vääristynyt tai puutteellinen. Kun ei voi seurata läheltä, miten esimerkiksi oma vanhempi ikääntyy, vanhuus ja vanheneminen ovat jääneet minulle etäisiksi ja vähän pelottaviksi asioiksi.

Elokuvan teon myötä Pamela on päässyt pohtimaan pelkojaan, elämän kulkua ja jossakin tulevaisuudessa häämöttäviä vanhuuden päiviä. Hän on viettänyt aikaa iäkkäiden ihmisten kanssa ja vieraillut esimerkiksi vanhainkodeissa.

– On ollut kiinnostava kuulla heiltä, miten elämä on mennyt, millaisia unelmia on ollut tai on. Samalla olen oppinut olemaan vähän armollisempi itselle ja ajalle, joka on edessä.

Nyt hän ajattelee, että on itse kaikkein eniten vastuussa tulevaisuudestaan. Siksi on syytä huolehtia, että elää omannäköistä elämää ja hyväksyy tekemänsä valinnat. Aiemmin hän harrasti liikuntaa lähinnä ulkonäön takia. Nykyisin hän liikkuu, jotta pysyisi terveenä ja liikuntakykyisenä.

– Ilman terveyttä ei jaksa ja pysty, vaikka kuinka olisi tahtoa tehdä asioita.

Pirkka0619 pamelatola viivihuuska-6

Pamela toivoo, että pääsee elokuvan avulla nostamaan esiin iäkkäiden ihmisten elämänviisautta. Hän haluaisi, että Suomessa vanhuksilla ja lapsilla olisi enemmän mahdollisuuksia tehdä asioita yhdessä. Se toisi varmasti iloa monelle. Hän uskoo, että elokuvan teemoihin voivat samaistua kaikenikäiset ihmiset, sillä vanheneminen koskettaa kaikkia.

Teräsleidit-elokuvassa vanhenemisesta puhutaan reilusti, mutta ei kuitenkaan olla haudanvakavia. Elokuvan ohjaaja toivoo, että ihmisille välittyisi ajatus, että vanheneminen voi olla kaunis tie.

PAMELA MENETTI VANHEMPANSA jo varhain. Isä kuoli, kun hän oli 9-vuotias. Sen jälkeen Pamela sisaruksineen otettiin huostaan lastenkotiin ja myöhemmin perhekotiin. Äiti kuoli, kun Pamela oli 13.

Kuuluisa näyttelijä puhuu lapsuudestaan siksi, että voisi olla tukena niille lapsille ja nuorille, jotka nyt kamppailevat samanlaisten vaikeuksien kanssa. Hän toivoo, että hän olisi esimerkkinä siitä, että lapsuuden lähtökohdat eivät ole este unelmien toteutumiselle.

Elämässä voi päästä pitkälle, vaikka olisikin asunut lastenkodissa tai otettu huostaan. Lapsena Pamela sai paljon voimaa näyttelemisestä. Se auttoi jaksamaan silloinkin, kun kaikki muu oli elämässä pielessä.

– Kun sain kiinni näyttelemisestä, siitä tuli minulle intohimo.

Pamelasta olisi tärkeää, että harrastaminen ei ole vain rikkaiden lasten ja nuorten erityisoikeus. Kaikilla pitäisi olla siihen mahdollisuus. Harrastaminen voi olla yksi tapa löytää iloa ja jaksaa vaikeassa tilanteessa eteenpäin.

Myös koulut ovat lasten tukemisessa tärkeässä roolissa.

– Lapset viettävät koulussa paljon aikaa, joten olisi tärkeää, että siellä pystyttäisiin antamaan riittävästi tukea näille lapsille.

Pamela on toiminut jo kymmenen vuoden ajan Lasten ja nuorten säätiössä, joka auttaa lapsia löytämään omaa paikkaansa ja tukee heitä kohti opintoja ja työelämää. Hän kokee säätiön työn tärkeänä, ja haluaa osallistua siihen itsekin mahdollisuuksien mukaan.

Äänestäminen on yksi tapa toimia. Taiteilijana Pamela pyrkii vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin myös työnsä kautta. Se on hänelle luontevin tapa nostaa tärkeitä aihepiirejä ihmisten mieleen.

– Minusta taiteen tärkein tehtävä on antaa toivoa eläville ihmisille. Tietenkin myös herätellä.

Hän ei halua tehdä elokuvaa, joka ainoastaan lietsoo ahdistusta ja pelkoa.

– Nuoret tarvitsevat toivoa ja turvaa, jotta voivat kasvaa. Vaikka maailmassa on ilmastonmuutos ja terrorismia, vastapainoksi täytyy varsinkin nuorille luoda toivoa paremmasta. Muuten nuoret helposti lamaantuvat. Haluan ajatella, että niin pitkään kun on elämää, on toivoa.

NÄYTTELIJÄ, OHJAAJA, KÄSIKIRJOITTAJA. Näitä kaikkia Pamela on nykyisin. Hänet tunnetaan esimerkiksi elokuvista Tyttö sinä olet tähti (2005), Napapiirin sankarit (2010, 2015 ja 2017) sekä Leijonasydän (2013).

Tänä vuonna elokuvateattereissa on pyörinyt Pamelan ensimmäinen elokuvaohjaus Swingers. Teräsleidit on tulossa valkokankaille ensi vuonna.

Monella ihmisellä arkipäivät muistuttavat toisiaan. Pamela voi vain haaveilla siitä. Hänen arkirytmiään määrittelevät freelancertyön muuttuvat aikataulut, joita hän sovittelee yhteen perhe-elämän vaatimusten kanssa. Ruuhkavuosiin kuuluu paljon kaikkea: töitä, lapsia, yllätyksiä ja poikkeustilanteita.

Pamelalla on kolme lasta, joista nuorimmainen on hänen nykyisestä avioliitostaan näyttelijä Lauri Tilkasen kanssa. Heillä molemmilla kalenterit ovat täynnä, ja usein työt osuvat päällekkäin. Arkea pyöritellään päivä kerrallaan.

– Olisi ihanaa, jos arki olisi ennustettavampaa ja järjestelmällisempää. Pidän esimerkiksi siitä, että kotona on siistiä, mutta siivoaminen ei ole tehtävälistallani kärjessä. On paljon muita tärkeämpiä asioita, lapset ja kaikkea.

Ruoanlaitto ei ole Pamelan intohimon kohde, vaikka hän sitä jatkuvasti tekeekin.

– Yritän selviytyä siitä. En ole mikään uusien reseptien kokeilija. Arjessa kasvissosekeitto toimii usein.

Vauhdin keskellä Pamela yrittää pitää huolta itsestään ja terveellisistä elämäntavoista. Välillä kuntoiluun, terveellisestä ruoasta huolehtimiseen ja hierojalla käymiseen on hyvin aikaa. Toisinaan taas hyvät aikomukset jäävät töiden jalkoihin.

– En harrasta oikeastaan mitään liikuntaa kovin määrätietoisesti, lukuun ottamatta koiran kanssa lenkkeilyä. Säännöllisyys ja jatkuvuus ovat haasteeni.

Pamela suosii lähiruokaa, kierrättää ja on ollut kaksikymppisestä asti kasvissyöjä. Hän käy mielellään kirpputoreilla. Lasten vaatteet ja tarvikkeet ovat usein kierrätettyjä.

Pirkka0619 pamelatola viivihuuska

– Ilahdun aina, kun löydän jotain käytettynä. En ole kaikessa täydellinen, mutta yritän elää niin, että arjen pienet valinnat sujuisivat mahdollisimman jouhevasti ja rutiininomaisesti, eivätkä aiheuttaisi hirveää syyllisyyttä.

Aina silloin tällöin Pamela kaipaa maadoitusta vastapainoksi luovalle työlleen. Sitä hänelle antavat parhaiten lapset, eläimet, luonto ja matkustelu.

– Töistä on välillä tärkeää päästä kunnolla irti. Jos työputki on oikein hektinen, niin pitkä viikonloppu ei vielä auta siitä palautumiseen.

Tänä kesänä Pamela pääsee pitkästä aikaa nauttimaan ylellisestä kuukauden kesälomasta. Silloin hän aikoo keskittyä perheen kanssa mökkeilyyn ja rauhoittumiseen. Hän ei halua tehdä tarkkoja lomasuunnitemia etukäteen. On ihanaa, kun voi miettiä, mitä tänään tekisi ja nauttia vapaudesta.

– Silloin voi elää hetkessä ja tehdä mitä huvittaa. On ikävää, jos on sopinut ohjelman lukkoon jo etukäteen, kun ei tiedä, onko silloin sellainen fiilis.

Pamela joutuu usein miettimään, miten voi nollata, kun moottori pään sisällä surraa koko ajan ja syttyy pienestäkin asiasta: mitä kirjoja voin lukea ja mitä sarjoja katsoa, jotta työvaihde ei käynnistyisi.

– Kun on intensiivinen työrupeama päällä, aivot työstävät juttuja koko ajan. Joku oivallus saattaa naksahtaa päälle ihan missä tahansa.

Kun edessä on kiperä tilanne, hän käyttää alitajuntaansa. Hän lähettää pulman alitajunnalle työstettäväksi ja luottaa siihen, että vastaus löytyy. Ratkaisu voi tulla milloin vain, vaikka unessa.

– Alitajunta on mielettömän suuri voimavara. Sen vapaampaa laukkaa voi oppia erilaisten harjoitusten kautta.

JOS PAMELAN PITÄISI kuvailla itseään, hän käyttäisi ehkä sanoja vahva ja herkkä. Hän on usein voimakas, inspiroitunut ja aktiivinen, vaikka elämässä tulisikin ovia ja seiniä vastaan. Vastapainona tulee äärimmäinen herkkyys.

– Olen kärsinyt herkkyydestäni paljon ja kokenut erilaisuutta. Nyt kun ymmärrän itseäni paremmin, osaan arvostaa itseäni enemmän ja valjastaa eri puolia käyttöön. Yritän saada myös toisissa ihmisissä heidän parhaita puoliaan esiin.

Viime vuonna elokuva-alalla nousi kohu epäasiallisista ohjausmetodeista ja tasa-arvon ongelmista. Tässä yhteydessä myös Pamela kertoi traumaattisista kokemuksistaan työelämässä.

Hän itse pyrkii ohjaajana saamaan näyttelijöistä esiin parhaan mahdollisen. Se onnistuu hänen mielestään parhaiten reilulla kohtelulla.

– Kun liikkumavaraa on enemmän, jokaisella voi olla oma juttunsa eikä ketään sorreta tai kohdella huonosti.

Pamela kuvaa elokuvan tekoa jatkuvaksi luomisprosessiksi, johon vaikuttaa moni asia ja ihminen. Usein se on myös ongelmien ratkaisua ja kriisityöskentelyä.

– Jonain päivänä saamme aikaiseksi enemmän kuin toivoin, joskus taas vähemmän, joskus emme mitään. On tehtävä työtä niistä aineksista, jotka on, ja luotettava, että kaikki onnistuu.

Ohjaajana Pamela on havainnut, että hyvän, kannustavan ja positiivisen palautteen kautta saa paljon enemmän.

– Ruoskiminen ja piinaaminen ei ole koskaan minun kohdallani toiminut. Se on vastuullisuutta, että viestii ohjaajana turvallisuutta. Näyttelijöiden pitää pystyä luottamaan siihen, että asiat hoituvat.

Onneksi on sallittua olla toisinaan myös hyvin herkkä, heikko ja haavoittuvainen.

– Vahvuutta on osata olla heikko ja pyytää apua, kaikessa ei tarvitse pärjätä yksin. Kaikki me olemme vaillinaisia.

5.6.2019TEKSTI   Eeva LauronenKUVAT   Viivi Huuska