Mokkapaloja, moppausta ja tiivis yhteisö – tällaista on korisvanhempien talkooarki

”Kun koneemme lopulta kesäkuussa laskeutui Alicanten kentälle, ajattelin, että hitsi vie, me teimme sen! Saimme kaikki pojat mukaan tälle hienolle reissulle.”

Joukkueenjohtaja Katri Ojalan ei ole vaikea palauttaa mieleen alkukesän hetkeä, jolloin Tampereen YMCA:n – tuttavallisemmin Namikan – 2013 syntyneiden poikien koripallojoukkue huoltojoukkoineen viimein oli perillä Espanjassa. Vanhemmat olivat koko talven pyörittäneet pelejä ja turnauksia, pitäneet pelikahviloita, järjestäneet arpajaisia, myyneet poikien kanssa lakritsia ja urheilutekstiilejä, huolehtineet, kuljettaneet, muonittaneet ja kannustaneet.

– Koneen laskeutumiseen tiivistyivät kaikki yhteiset talkootunnit. Talkoilla kerättyjen varojen ansiosta kaikilla pojilla oli yhtäläinen mahdollisuus lähteä, Katri sanoo.

Tänä syksyisenä lauantaiaamuna Katri on Namikan kisahallilla Tampereen Hämeenpuistossa junailemassa, että pelipäivänä kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.

Hän on jakanut poikien vanhemmille vastuuvuorot tavalliseen tapaan, ja hallista löytyy myös talkoolaisten tuttua ydinporukkaa: buffetvastaava Maria Heinäjärvi, kaikessa avuksi rientävä Jari Hirvi ja vastuuvalmentaja, yhden pelaajan isä Pekka Niemi. He pyörittävät yhdessä muiden vanhempien kanssa nyt melkein 60 pelaajan joukkuetta, kun mukaan ovat liittyneet myös Kangasalan Urheilijat sekä uusia pelaajia Tampereelta ja lähikunnista.

Korisvanhempi valmentaa aina

Hallin seinustalle on jo ilmestynyt tuttu kahvilapöytä, josta voi muutamalla eurolla napata aamukahvin ja kaikkien pelibuffettien legendaarisen herkun: mokkapalan. Maria Heinäjärven ura pöydän takana alkoi viisi vuotta sitten, kun poika aloitti koripallon. Maria halusi olla harrastuksessa mukana ja kysyi Katrilta, voisiko tehdä jotakin.

– Katri ehdotti, että ottaisin buffetin vastuulleni. En minä koripallossa osaa auttaa, mutta leipoa osaan kyllä, Maria sanoo.

– Marian mokkapaloissa on aina sellainen voin ja sokerin suhde, että ne myydään loppuun ennen kuin pelipäivä ehtii puoliväliin, vastuuvalmentaja Pekka Niemi virnistää.

Pekka toimi vuosia Korisliigan erotuomarina, mutta lopetti vihellykset, kun halusi vähentää omia menojaan ja keskittyä sen sijaan omien poikien harrastamiseen.

– Tosiasiassa kävi niin, että sain itse uusia menoja ja uuden harrastuksen – tämän porukan.

Valmentaminen ja joukkueen pyörittäminen vanhempien talkoovoimin sopii hyvin Pekan ajatukseen siitä, että nuoria valmennetaan yhdessä.

– Täällä ei osteta lapselle pelipaikkaa, vaan teemme sen yhdessä. Jokainen kahvinkeittäjä, arvanmyyjä ja pelimatkojen huoltaja on osa valmennusta, Pekka sanoo.

Pekan mukaan myös joukkueen menestys on pääosin seurausta jostain syvemmästä: siitä, että talkoovuoroihin tullaan hyvällä mielellä, kahvilapöydän takaa löytyy ystävälliset kasvot ja että myös vanhempien yhteisössä viihdytään.

– Se näkyy lasten tavassa pelata ja olla yhdessä. Olemme voittaneet jo ennen kuin ylösheitto nousee.

Nyt heiton on kuitenkin aika nousta, sillä alkaa vauhdikas vääntö hämeenlinnalaista Punaportin Bluesia vastaan.

Katto vuotaa, nyt mopataan

Kun vanhempien työvuorot ja niiden ohjeistukset ovat selkeitä, myös uusien vanhempien on helppo solahtaa talkoojoukkoon. Hyvästä suunnittelusta huolimatta aina voi tapahtua yllätyksiä – kuten vaikkapa rankkasade, jonka vuoksi pelikentälle alkaa tippua vettä. Näin kävi syyskuussa Pirkanmaan suurimmassa junioriturnauksessa, Stadium Tournamentissa, jonka YMCA järjesti. Kesken pelin tuomari tuli sanomaan Jari Hirvelle, että hallin katto vuotaa.

– Luulin sitä ensin vitsiksi. Sitten näin lammikon.

Märkä lattia on vaarallisen liukas, joten Jari hälytti Katrin paikalle, ja päätös syntyi nopeasti: kaikki näköpiirissä olevat vanhemmat piti pikana saada kuivaushommiin. Mopit lähtivät kiertämään yhtä lujaa kuin pallo. Kun peli vei pojat kentän kuivaan päähän, toisessa päässä mopattiin vimmatusti. Kun pallo siirtyi toiseen päähän, kuivurit juoksivat sinne. Moppausvuorot olivat ekstraa jo alunperin 250 työvuoroa sisältäneeseen Katrin talkoo-exceliin.

– Rivejä kertyi, sillä turnauksessa oli kolme kenttää, joilla pelattiin viikonloppuna täydet päivät. Vanhemmat toimivat toimitsijoina, kahvilassa, arpamyyjinä ja majoitusvalvojina, koska huolehdimme myös pelaajien majoituksesta lähikoululla, Katri sanoo.

Esko Kemppainen, joka liittyi porukkaan tällä kaudella uusien pelaajien yhtenä joukkueenjohtajana, lähti muitta mutkitta järjestelmään yli 200 nuoren majoitusta.

– Vastasimme majoituskoulun käytännöistä, ja meidän tehtävämme oli huolehtia turvallisuudesta ja tiloista niin, että pojilla on kivaa. Epäilemättä yöreissut ovat yksi talkoolaisuuden suola: ne antavat mahdollisuuden tutustua nuoriin ja seurata heidän kasvamistaan aitiopaikalta.

– Yksi yö koulun lattialla kertoo enemmän yhteishengestä kuin mikään pelitilanne, Jari Hirvi sanoo.

Illalla salissa raikuvat nuoret urheilijat ja heidän tuoreimmat vitsinsä, joille osa naureskelee vielä unissaankin. Unissakävelijät palautetaan lempeästi takaisin patjalle. Aamuun on pitkä aika.

– On turha miettiä, nukkuuko tänä yönä hyvin, kun valvojan on aika mahdotonta nukkua ollenkaan. Mutta minulle on selvää, että jos lapsi harrastaa, haluan olla mukana, Jari sanoo.

Talkookaverista pidetään huolta

Kun talkoolaisena saa viettää paljon aikaa nuorten kanssa, pääsee heistä tämän tästä olemaan myös ylpeä. Näin silloinkin, kun Facebookin paikallisryhmään alkoi kertyä kehuja ja kiitoksia lakritsimyyntiä hoitaneista pelaajista.

– Se palaute oli tärkeämpää kuin yksikään voitto, Katri sanoo, ja valmentaja nyökkää.

– Haluamme kasvattaa ensin hyviä ihmisiä, seuraavaksi urheilijoita ja sitten vasta koripalloilijoita. Siksi myös talkoolaisuus on tärkeää. Jos alamme ajatella, että joku muu hoitaa, menetämme ison osan siitä, mikä kasvattaa lapsia ja kantaa aikuisia, Pekka Niemi sanoo.

Niin, talkoolaisuus kannattelee myös aikuisia. Treenien ja pelien tiimellyksessä tutustutaan ja ystävystytään. Buffet-tarvikkeiden inventaario kestää helposti pari tuntia, kun yhdessä on niin kiva jutella. Toisesta pidetään huolta.

– Jos treenien jälkeen huokaisen käytävällä, Katri kysyy heti: ”No mikä nyt Jari?”, Jari sanoo.

Buffetpöydällä on jäljellä enää murusia. Kentällä pallo kimpoaa viimeiselle peliminuutille, ja pian talkoovanhemmat pääsevät pelipäivän purkuhommiin.

– Kun näen poikien pelaavan yhdessä ja vanhempien juttelevan kahviossa, tiedän, että kaikki työtunnit ovat olleet sen arvoisia, Katri sanoo.

3 × miksi talkoisiin

1. Löydät paikan kivassa porukassa. Talkootehtävät tarjoavat helpon tavan tulla mukaan ja liittyä osaksi yhteisöä.

2. Pääset seuraamaan toimintaa, esimerkiksi lasten joukkue-elämää läheltä. Kulissien taakse kurkistamalla oppii, näkee ja ymmärtää enemmän.

3. Saat olla mahdollistamassa isoja unelmia. Talkootyö palkitsee, sillä pienistä tehtävistä syntyy suuria hetkiä.

Vinkit antoivat YMCA Tampere / KU 68 U14 -joukkueen vanhemmat

Lue lisää:

• Katukorista ja liikkumisen iloa
• Haluan tarjota apua, jollaista olisin itsekin tarvinnut