Lähiruokaa – miten omat herkut päätyivät kauppaan?

Niko Honkanen, Kotipellon puutarha

Näky on huumaava, samoin tuoksu. Versojen vihreää mattoa jatkuu Mynämäellä sijaitsevassa kasvihuoneessa silmänkantamattomiin. Joukkoon väriä tuovat kukat, joita kasvaa Kotipellon puutarhassa yli sadan lajikkeen verran. Valikoimaa yhdistää yksi yhteinen tekijä: kaikki on syötävissä.

Moni intohimoinen kulinaristi on törmännyt Kotipellon puutarhan Mimis-tuoteperheen versoihin ja värikkäisiin sarviorvokkeihin ruokaostoksilla mutta myös huippuravintoloissa. Mimis-tuotteita on myynnissä K-ruokakaupoissa Etelä-Suomesta Lappiin saakka, ja Kespron tukun kautta versot ja kukat ovat levinneet myös ravintola-alan ammattilaisten käyttöön. Mimisin kukkia on nähty myös maailman arvostetuimmassa kokkikilpailussa, Ranskan Lyonissa vuosittain järjestettävässä Bocuse d’Orissa.

– Tuntuu yhä hienolta bongata meidän puutarhan kukkia ravintola-annoksista ja seurata, miten ammattilaiset käyttävät niitä. Teemme kokkien kanssa tiivistä yhteistyötä ja saamme heiltä arvokasta tietoa tuotteiden kehittämiseksi. Tästä hyötyvät lopulta tavalliset kuluttajatkin, kertoo Kotipellon puutarhan toimitusjohtaja Niko Honkanen.

Lähialueen ihmisten työllistäjä

Niko tuli perheyhtiöön 12 vuotta sitten silloisen puolisonsa Sanna Honkasen kautta. Vaikka pariskunta ei enää yhdessä asukaan, he jakavat rakkauden yhteiseen yritykseen. Sannan vanhemmat, Pirjo ja Tapio Mönkkänen, perustivat Kotipellon puutarhan 25 vuotta sitten.

– Pirjo ja Tapio ostivat silloin vanhan tilan, jossa oli valmiiksi pieni kasvihuone tomaatin ja kurkun viljelyä varten. Vuonna 2009 teimme ison muutoksen ja lähdimme erikoistumaan versoihin ja syötäviin kukkiin. Se kannatti: olemme nyt Suomen suurin syötävien kukkien viljelijä.

Hyvien jälleenmyyjien ja tukkujen apu on ollut Niko Honkasen mukaan olennainen Kotipellon puutarhan kasvattamisessa.

– Tiedän, että monet pientuottajat saattavat arastella yhteydenottoa Keskon kaltaiseen jättiläiseen, mutta meillä on aina ollut kivat ja rennot välit ostajaamme. Olemme yhteydessä viikoittain ja suunnittelemme yhdessä tulevia sesonkeja. Kotipellon puutarhan suurimmat kilpailijat tulevat ulkomailta.

– Esimerkiksi Hollannissa sato kerätään pelloilta koneellisesti, ja siksi he pystyvät pitämään hinnan matalana. Meidän kasvihuoneemme taas työllistää lähialueelta 25 ihmistä, sillä istutamme ja keräämme kukat sekä versot käsin.

"Supermarja valloittaa pian Suomen"

Moni suomalainen kasvattaa pihassaan tietämättä vitamiinipommia, jossa on enemmän antioksidantteja kuin missään muussa marjassa tai hedelmässä. Sen kehutaan laskevan kolesterolia ja verenpainetta sekä lisäävän vastustuskykyä.

– Marja-aronia päihittää gojimarjan mennen tullen. Ja parasta on, että sitä ei tarvitse kuljettaa toiselta puolelta maapalloa, Jan-Ole ja Gallina Sandås huomauttavat. Sandåsin luomutilaa vetävä aviopari on kasvattanut aroniamarjaa Uusikaarlepyyssä jo viisi vuotta ja kehittänyt siitä Superberries-tuoteperheen.

Tilalla tuotetaan 100 000 kiloa aroniamarjoja vuodessa ja siitä valmistetaan mehuja ja ruokaan lisättävää marjajauhetta.

– Kylmäpuristamme kaikki mehumme ja kuivatamme marjat 35 asteen ilmakiertojärjestelmällä. Näin ne säilyttävät supervoimansa eivätkä vitamiinit tuhoudu, Jan-Ole kertoo. Kun marjat kerätään riittävän kypsinä, niiden luontainen makeus saadaan esiin ilman sokeria.

Gallina ja Jan-Ole tarjosivat Superberriesin tuotteita ensin Vaasan kupeessa sijaitsevaan K-Market Koivulahteen kaksi vuotta sitten. Kauppias ja asiakkaat innostuivat supermarjasta niin, että mehua ja jauhetta alettiin kuljettaa myös pääkaupunkiseudun K-kauppoihin.

– Aina kun viemme mehuamme maistiaisiksi kauppiaille, he ovat vaikuttaneet yllättyneiltä, että se maistuu niin raikkaalta, Gallina sanoo. Syksyllä Sandåsien unelma toteutuu, kun Superberriesin tuotteet saadaan Keskon kautta valtakunnalliseen jakeluun.

"Tärkeintä on pitää panimo juurillaan"

Joskus oluen matka panimosta kaupan hyllylle ja asiakkaan ostoskoriin on yllättävän lyhyt. Tämä tuli todistetuksi kuusi vuotta sitten, kun panimomestari Kaj Kostiander kuljetti pakettiautolla ensimmäisen myyntierän Lapland Original Lageria Tornion panimosta 2,5 kilometrin päähän K-market Lohipatoon.

Ensin Kaj purki tuotteet kaupan takana olevalle lastauslaiturille. Hetken kuluttua hän ajoi kaupan pääoven puolelle, asteli myymälään ja kävi ostamassa tölkillisen oman panimon olutta.

– Tuo oli hieno hetki, sillä siihen liittyi samalla iloa torniolaisen, yli 140-vuotisen oluen-panon perinteen paluusta kaupan hyllylle. Palautimme tuolloin tuotantoon meillä yhä työskentelevän panimomestari Leo Andelin 1960-luvulla kehittämän Lapin kultamitali-oluen reseptin, Kaj muistelee. Tornion Panimo ehdittiin jo lopettaa vuonna 2010, kunnes paikalliset oluen ystävät sisuuntuivat ja ryhtyivät Kaj Kostianderin johdolla toimiin.

Joukkorahoituksen turvin Tornion panimo käynnistettiin uudelleen vuonna 2016. Nykyään K-ryhmän jakelussa on yli kymmenkunta Tornion panimon juomaa oluista lonkeroihin. Panimo työllistää kymmenen hengen tiimin.

– Tämä porukka on kuin yhtä perhettä. Vaikka haluamme kasvattaa yritystä yhdessä, tarkoitus on pysyä yhä pientuottajana. Tärkeintä on, että saamme pidettyä panimon juurillaan Torniossa. Panimoteollisuus on kilpailtu ala. Kaj myöntääkin, että töitä on tehtävä, jotta oma tuote erottuu.

– Kaupan juomaosastot ovat kuin irtokarkkihyllyjä. Valikoimaa on niin paljon, että näyttäviin pakkauksiin ja etiketteihin on satsattava. Toki tärkein on yhä maku.

”Tilan historia muistuttaa, että kaikesta voi selvitä”

Jos Hollolassa sijaitseva Kinnarin tila osaisi puhua, sillä olisi hurjia juttuja kerrottavanaan. Vuodesta 1667 asti toiminut sukutila on nähnyt sodat, noitavainot ja sortokaudet sekä ehtinyt olla vuoroin Ruotsin ja Venäjän vallan alla.

Kun tilan ensimmäinen isäntä Sipi Eerikinpoika viljeli peltoja 355 vuotta sitten, olot olivat ankarat. Suomalaisia kuoli nälkään ja kulkutauteihin. Silti tila sinnitteli sukupolvesta toiseen.

– Aina kun nykyinen kaoottinen maailmantilanne pelottaa, mietin tilamme pitkää ja värikästä historiaa. Se tuo lohtua ja uskoa, että kaikesta me ihmiset voimme selvitä, Terhi Kinnari sanoo. Hän edustaa puolisonsa Teemun kanssa Kinnarin tilan 14. sukupolvea. Tila on periytynyt jatkajilleen Teemun puolelta.

Jos elämä maatiloilla oli entisaikaan kovaa, taistelevat viljelijät ja pientuottajat nyt lannoitteiden, rehujen ja energian hinnankorotusten kanssa. Luovuttaminen ei ole käynyt silti koskaan Terhin ja Teemun mielessä. He ovat halunneet kehittää tilaa pitkäjänteisesti jo seuraavan sukupolven, 4-vuotiaan Urhon ja 17-vuotiaan Oskarin vuoksi.

– Investoimme viime vuonna uuteen kauramyllyyn ja olemme erikoistuneet höyryttämättömiin kaurahiutaleisiin, joissa maku ja ravintoaineet säilyvät paremmin. Meillä kauraa ei prosessoida millään tavalla, joten hiutaleistamme tehty puuro on sametinpehmeää.

Kinnarin tilan tuotteita on ollut myynnissä Lahden ja Hollolan seudun kaupoissa vuodesta 2013. Ensimmäinen kohtaaminen paikallisen K-Supermarket Okeroisten kauppiaan kanssa on jäänyt mieleen.

– Kauppias asteli tilallemme pellon poikki ja tuli kysymään, saisiko hän tuotteitamme myyntiin. Aika pian opimme, että kannattaa mieluummin erikoistua pariin kolmeen tuotteeseen ja tehdä niistä niin hyviä, että se kantaa, Terhi sanoo. Kaksi vuotta sitten Terhi Kinnari lähetti Keskon päivittäistavarakaupan johtajalle sähköpostin, jossa hän kertoi tilan historiasta ja tulevaisuuden suunnitelmista. Pian valikoimapäällikkö Eija Parviainen otti Kinnareihin yhteyttä ja yhteistyö sai alkunsa.

– Saimme kullanarvoista tietoa muun muassa tuotteiden pakkauksista ja lavoista, sillä on tärkeää, ettei kuljetuksessa jää hukkaneliöitä. Pakkauksista suunnittelimme muovittomat ja kierrätettävät. Ulkoasussa hyödynsimme mainonnan ammattilaisia, koska halusimme, että tuote erottuu kaupan hyllyltä.

Terhi tunnustaa, että Kinnarin tilan kaurahiutaleiden ja -suurimoiden näkeminen kauppojen hyllyillä tuntuu yhä sykähdyttävältä. Asiakkaat lähettävät Teemulle ja Terhille myös jatkuvasti palautetta, sillä tuotteiden kyljessä on heidän nimensä.

– Viimeksi eilen sain liikuttavan pitkän viestin asiakkaalta, joka kehui, ettei ole syönyt ikinä niin täyteläistä puuroa. Nämä ovat hetkiä, jolloin työmme tuntuu erityisen tärkeältä.

”Jäätelöä hyvällä omallatunnolla”

Kun jäätelö on oikeasti hyvänmakuista ja aitoa, silloin sitä on helppo myydä, kiteyttää Suomisen Maito Oy:n toimitusjohtaja Horst Neumann uutuuttaan hohtavassa jäätelökioskissa Helsingissä. Sen kyljessä lukee Jymy, joka sai alkunsa kokki Jyrki Sukulan lempinimestä. Kun miehet vajaat kymmenen vuotta sitten alkoivat kehitellä Jymyä, tavoitteita oli kaksi.

– Halusimme tehdä jäätelöä, jossa on vastuullisuus ja hyvä maku samassa purkissa. Jäätelö on ollut ihmisille aina lohtu ja nautinto. Jokainen toivoo, että sitä voi herkutella hyvällä omallatunnolla, Horst sanoo.Tässä miehet ovatkin onnistuneet.

Vuodesta 2014 kaupoissa olleet Jymyt ovat nykyään hiilinegatiivisia. Se tarkoittaa, että tuotteiden raaka-aineet ja valmistusprosessit sitovat hiiltä enemmän kuin sitä pääsee ilmakehään. Maustakin on tullut kiitosta: Jymy palkittiin Malmön luomumessuilla parhaana pohjoismaisena luomubrändinä.

Jymyä valmistetaan Varsinais-Suomen Aurassa, ja se saa maitonsa Vennan luomutilalta, jossa veljekset Olli ja Samuli Suominen tuntevat lehmätkin nimeltä. Suomisen Maito Oy:n osakkaina he ovat tiivis osa Jymyn menestystarinaa.

– Tilan yhteydessä on nykyään luomukanala: saamme parhaan makuiset kananmunatkin tuoreeltaan jäätelötehtaalle. Teemme myös täysin vegaanista jäätelöä, Horst sanoo. Jymyä miehet myivät ensin suoraan K-ruokakauppoihin Turkuun. Positiivinen palaute auttoi viemään jäätelön laajemmallekin.

– Kysymme säännöllisesti K-ryhmältä palautetta ja ideoita. Se on tärkeä osa tuotteiden kehitysprosessia.

"Moni on käynyt meillä jo isäni aikana"

Mökkiläiset parkkeeraavat tänäkin kesänä Lohjan Hyönölässä tutun rakennuksen pihaan. Tuukkasen leipomo ja kahvila on ollut Koivusalontien ja Somerontien kulmassa 1960-luvulta saakka. Jo tuolloin leipomossa syntyi ruisleipää vanhasta juuresta, jonka omistaja Antero Tuukkanen oli saanut tuttavaltaan.

Sama satavuotias juuri sekä limppureseptiovat käytössä yhä, mutta vanhempiensa leipomoa pyörittää nykyään Kari Tuukkanen oman poikansa kanssa. Antero-isä täyttää pian 90 vuotta, ja on hengessä mukana.

– Kuutena päivänä viikossa tulen aamuyöstä tänne leipomaan leipiä. Sitten menen hetkeksi kotiin nukkumaan ja palaan iltapäivästä takaisin juurta työstämään, Kari kertoo. Ruislimpun lisäksi Tuukkasen leipomon valikoimassa on toistakymmentä leipätuotetta ja makeita leivonnaisia. Lohjan seudun perinneleipää, Keko-limppuakin yhä leivotaan.

Jauhot Tuukkasen leipomoon hankitaan lähituottajan myllystä. Tuukkasen tuotteita on myynnissä K-Supermarket Karkkilassa ja K-market Landenilla Saukkolassa.

– Meidän tuotteemme päätyivät kaupan hyllyille niin, että asiakkaat olivat toivoneet niitä kauppiailta. Monella suomalaisella on tunneside tähän paikkaan, he ovat käyneet ostoksilla jo isäni aikana, Kari jutustelee. Kun leipuri kehittää tuotteita, hän saattaa lähteä uunituoreen leivän kanssa koemaistatuskierrokselle tuttuihin lähikauppoihin.

– On hienoa, että K-kaupat ovat yrittäjävetoisia. Heillä on matala kynnys ottaa myyntiin uusia tuotteita. Hinnan neuvottelemme yhdessä niin, että molemmat saavat siitä katteensa.

Tutustu lähituottajiin

7. Ruthin leipomon Ruis100-leipä:
   Viipurilaisesta vesirinkelistä ajatus lähti: miksi rinkeleitä pitää tuoda muualta, jos niitä voi tehdä itse? Näin sai alkunsa kauppias Robert Ruthin Jyväskylässä 1906 perustama Ruthin leipomo, jossa leivotaan lähellä tuotetuista raaka-aineista.
8. Kaski Vehnälager & Kaski Pils: Maailmallakin palkintoja kahmineita Kaski-oluita ei olisi, ellei Mikko Suur-Uski olisi vuonna 2014 palannut 328-vuotiaalle sukutilalleen Kymenlaaksoon. Kotipeltojen kaura ja ohra päätyvät Takatalo & Tompuri Brewery -panimon kautta pulloon.
9. Hummus Snacks Za’tar:
   Suomen pienimmässä kaupungissa, Kaskisissa, on valmistettu jo parinkymmenen vuoden ajan rouskuvia sipsejä ja pikkusuolaisia herkkuja. Weekend Snacks on Norrgårdin perheen yritys.
10. Paistettu munajuusto Ruska:
    Huippuravintoloidenkin suosimat juustot saivat alkunsa 27 vuotta sitten, kun Janne Tolvi ja Outi Kolattu-Tolvi hankkivat Outin vanhalle sukutilalle vuohia. Nykyään Kolatun juustolan juustonvalmistus on laajentunut jogurtteihin.
11. Jävlä Sås Bolag Classic BBQ Sauce: Ravintola- ja elintarvikealan monitoimimies Kaius Gestranius alkoi vuosia sitten kehitellä barbeque-kastiketta, jossa olisi vähemmän teollisia aineita. Syntyi maustekastikkeiden tuoteperhe Jävla Sås Bolag, jota valmistetaan hävikkitomaateista Lappeenrannassa.

1. Mynämäki: Kotipellon puutarhan Mimis-versoseos
2. Uusikaarlepyy: Finnish Superberriesin Aronia- luomutäysmehu
3. Tornio: Tornion panimon Original Lapland Lager
4. Hollola: Kinnarin tilan höyryttämätön kaurahiutale
5. Aura: Suomisen maidon Jymy-luomujäätelö
6. Lohja: Leipomo Tuukkasen Lähiruisleipä
7. Jyväskylä: Ruthin leipomon Ruis100-leipä
8. Virolahti: Takatalo & Tompuri Breweryn Kaski-olut
9. Kaskinen: Weekend Snacks -yrityksen Weekend Snacks Hummus -sipsit
10. Somero: Kolatun juustolan paistettu munajuusto Ruska
11. Lappeenranta: Jävlä Sås Bolagin BBQ-kastike

Tuotteet saatavilla osin vain paikallisesti ja valikoiduista K-ruokakaupoista.

Juttu julkaistu Pirkka-lehdessä 6-7/2022