KariHotakainen web

Kari Hotakainen: Yltäkylläinen hotkija

"Jos pääsen eroon hotkimisesta ja pystykahveista, minusta tulee kelpo kansalainen", toteaa kirjailija Kari Hotakainen kolumnissaan.

MINULLA ON HUONO TAPA. Olen nimittäin hotkija. Nopeasti syöminen kumpuaa lapsuudestani, ison perheen arjesta. En ole viitsinyt opetella syömään hitaammin, ja perustelen hotkimistani sillä, että jos en kaappaa annosta nopeasti suuhuni, muut ”lapset” tulevat ja syövät kaiken. Näin ei tietenkään käy, mutta tapa on juurtunut elämääni lähes kohtalokkain seurauksin.

JOSKUS OLEN PÄÄSSYT hienoille illallisille, joissa tarjoillaan kolmen ruokalajin vivahteikas menu. Alkuruoka on heinä, jonka sisään on kiedottu tunnistamaton kalan osa. Oheen valkoviiniä. On pidäteltävä itseään. On pilkottava heinäkala osiin, jotta siitä tulisi yli neljä suupalaa. Viiniä on juotava puoli suullista. Jos hörppää koko suullisen, kesken toimituksen joku saattaa kysyä sinulta jotain. Viini menee väärään kurkkuun, ja kurkusta tulee sivistyneen lauseen sijaan epämääräistä korinaa.

RUOKA TAI JUOMA SUUSSA ei saa puhua, joten illallisella täytyy juoda ja syödä sopivissa väleissä. En meinaa millään löytää väliä. Kun se löytyy, hotkaisen ison suullisen – ja olen paljastunut: pöydässämme on hotkija, länsimaisen, yltäkylläisen elämäntyylin tyylitön edustaja. Hotkiminen on lähes mahdotonta siellä, missä sen pitäisi olla: pikaruokapaikassa. Jos yrität syödä hampurilaisen hotkimalla, joudut pesemään toimituksen jäljiltä kaikki vaatteet. Myös kaikenlaiset wrapit ja taskut, joihin ruokaa tungetaan, ovat haasteellisia. Niitä pitää syödä varovaisesti, muuten taskun sisältö päätyy päällystakin taskuun. Hieno tanskalainen voileipäkin on petollinen. Vaalea alusleipä ei kestä herkkujen painoa, vaan notkahtaa ratkaisevalla hetkellä housuille. Suositellaan syömään haarukalla ja veitsellä, mikä on hotkijalle aina myönnytys.

HOTKIMINEN ON RUMAA ja epäterveellistä. Minun on muututtava. On aloitettava uusi elämä. Tästä lähtien syön rauhallisesti, jokaista suupalaa kymmenen kertaa jauhaen, mietiskellen. Ja kun tämän olen oppinut, pitää päästä toisesta paheestani: olen niin sanottu pystykahvi-ihminen. Syön mielelläni seisaaltani. Joskus jään kiinni itse teosta, jos joku perheenjäsenistä tulee kotiin yllättäen ja näkee minut seisomassa kahvin ja voileivän kanssa keskellä keittiötä. Minulle kerrotaan, että on meillä pöytä ja tuolitkin.

Jos pääsen eroon hotkimisesta ja pystykahveista, minusta tulee kelpo kansalainen, istuma-asennossa hitaasti syövä nisäkäs. Mutta tuskin kukaan huomaa mitään eroa. Valintani ovat mitättömiä ja näkymättömiä. Niistä on vaikea kertoa dramaattisesti. ”Syön nyt hitaasti ja tuolilla istuen.” Ei kiinnosta. Aika suosii suuria valintoja, isoja käännekohtia, valtavia elämänmuutoksia. Mediasta saa kuvan, että elämme suurten henkilökohtaisten valintojen aikaa. Otsikot kirkuvat, kilot tippuvat, erotaan ja vaihdetaan kokoliha heinänkorteen.

Minusta tuntuu, että kaikki elämässä tapahtuneet suuret asiat ovat olleet pikemminkin ajautumista ja tapahtumista kuin itsenäisiä valintoja. Olenko vain ajelehtinut elämän riepottelemana? Enkö olekaan valinnut mitään, vaan se joku tai jokin on valinnut minut? Nyt pitää joka tapauksessa ryhdistäytyä ja valita kirsikkatomaatin ja tavallisen väliltä.

Kirjailija Kari Hotakaisen kirjoittama Tuntematon Kimi Räikkönen -kirja ilmestyy 16.8. ja on myynnissä K-Citymarketeissa.

5.5.2021TEKSTI   Kari HotakainenKUVAT   Petri Mulari