Kari Hotakainen: Huumori on arjen selviytymiskeino

Kirjailija tunnustaa, että omien tyttäriensä syntymän kautta hän on oivaltanut, kuinka paljon hänellä on menetettävää. Se tunne on vanhemmuuden ydintä.


Tämän olen oivaltanut

Kirjoittamisesta

Vaikka olen kirjoittanut 38 vuotta, niin kirjoittaminen on aina aloitettava alusta. Jokaisen kirjan pitää olla uusi maailma. Aiemmasta kirjoittamisesta ei ole muuta hyötyä kuin tieto siitä, että jollain tavalla ne kirjat aina valmistuvat.

Uuden maailman luominen on samaan aikaan pelottavaa ja kiihdyttävää. Kirjan miettiminen ja pohdiskeleminen vaatii rauhaa, mutta itse kirjoittaminen ylikierroksia – että samaan aikaan on hätä ja pakottava tarve tehdä kaaoksesta selvää. Kirjoittaminen on kaaoksen järjestämistä.

Lukemisesta

Yritän lukea mahdollisimman laajasti kaikkea mainoksista tietokirjojen kautta aikakauslehtiin ja romaaneihin. Seiskaa lukemalla voi nähdä, miten karkea maailma on ja siirtyä siitä Avotakkaan, jossa maailma näyttää toisenlaiselta.

Kirjailijan ammatti on melkein yhtä paljon lukemista kuin kirjoittamista. On pakko lukea, jotta voi ajatella omaa kirjoittamistaan kriittisesti. Sanotaan, että siksi pitäisi lukea klassikoita ja hyvää kirjallisuutta, mutta väittäisin, että pitää lukea myös huonoa kirjallisuutta. Siten tajuaa, mikä on hyvän ja huonon ero. 

Huumorista

Pikkupoikana tarkkailin usein jotain asiaa, ja se alkoi naurattaa, vaikka ei olisi saanut. Minulle huumori lähtee siitä, että jokin asia on vinossa ja joku katsoo sitä sivusta. Sivusta katsottuna kaikki näyttäytyy oudossa valossa. Kun joku pitää juhlapuhetta, aina joku yleisöstä näkee sen huvittavassa valossa. Huumori on minulle suhteellisuudentajun alusta, jolla seisomme. Mutta se on myös selviytymiskeino.

Itselleni ja läheisilleni on tapahtunut vaikka mitä asioita, joissa ei ole yhtään huumoria, mutta sitä on tarvittu selviytymiseen. Vähän niin kuin olisi savolaisella soutuveneellä isossa myrskyssä keskellä Itämerta ja jostain heilahtaa eteen köysi.

Vanhemmuudesta

Omien lasten kautta elämässä on monta ikäkautta päällekkäin, kuin kerrosvoileivässä tai räsymatossa. Lapsissa näkee paitsi sen ajan, jota he juuri nyt elävät myös sen ajan, jonka on itse elänyt. Tyttäremme ovat ikävuosinaan 14–21 opettaneet minulle paljon uusia asioita ja ajattelutapoja. On ollut valtava oivallus tajuta, että heidän maailmansa on ihan erilainen kuin minulla oli samassa iässä.

Lapsen syntyessä tajuaa, kuinka paljon on menetettävää. Kun pesee avutonta vastasyntynyttä vauvaa, tuntee, että jos teen väärän liikkeen, menetän hänet. Se tunne on vanhemmuuden ydintä. Vanhempi, joka ei ole huolestunut lapsestaan, ei ole vielä vanhempi.

Eläkeiästä

Eläkkeelle jääminen on monelle elämän iso taitekohta. Työni luonteen takia en välttämättä huomaa, kun se tapahtuu minulle. Jään eläkkeelle sitten, kun minulla ei ole enää yhtään ajatusta kirjoitettavana. Uteliaisuus ja ylikierrokset viittaavat siihen, että ihminen on edelleen työelämässä. Minulla on niitä molempia.

Kuka?

Kari Hotakainen, 63, helsinkiläinen kirjailija, jonka kolmastoista romaani Tarina ilmestyi tänä vuonna. Kirja on saatavilla myös K-Citymarketeista.

Juuri nyt

Teen vastauksia Pitääkö olla huolissaan? -viihdeohjelmaan, jonka vakipanelisti olen.

5.5.2021TEKSTI   Jenni KleemolaKUVAT   Laura Malmivaara