juliathuren

Julia Thurén: Itaruuden ihanuus

”Saimme hullun idean: Molemmat säästävät 10 000 euroa. se vuosi opetti paljon rahasta ja yhteiskunnasta.”

Elokuussa, muutama vuosi sitten, puhuin mieheni kanssa siitä, että haluaisimme ostaa isomman asunnon. Tiesimme, ettei se onnistuisi ilman säästöjä. Saimme hullun idean: molemmat säästävät 10 000 euroa, ja vuoden päästä päätöksestä meillä olisi yhteensä 20 000 euroa säästötilillä. Alkoi piheilyn vuosi, joka opetti minulle paljon rahasta, itsestäni ja yhteiskunnasta.

ENSIMMÄINEN OPPI: Säästäväisyys voi olla kivaa, kun se on vapaaehtoista. Suomen 631 000 pienituloista ihmistä ei luultavasti pidä rahojen laskeskelua hauskana valintana.

Toinen oppi: Itsekuri on uusiutuva luonnonvara, ja välillä se kuluu loppuun. Kun on käyttänyt kaiken tahdonvoimansa siihen, että selviää raskaasta työviikosta ja käy vielä töiden jälkeen lenkillä, perjantaina itsekuri on nollassa. Tekee mieli törsätä baarissa tai palkita itsensä uudella huivilla. Jos tämän haluaa välttää, täytyy miettiä etukäteen jotakin kivaa ja ilmaista tekemistä – katsoa vaikka elokuva tai saunoa.

KOLMAS OPPI: Yhteiskuntamme on luotu kuluttamista varten. Ympäristömme (myös virtuaalinen) on täynnä lupauksia siitä, että ostamalla tuotteen elämä muuttuu paremmaksi. Uskon usein näihin lupauksiin.

Neljäs oivallukseni on, että säästeliäälle ihmiselle on varattu koko joukko ikäviä adjektiiveja: saita, sniidu, itara ja pihi. Kulttuuriimme on kirjattu ajatus, että rennot ”hetkessäeläjät” kuluttavat ja takakireät ihmiset eivät. Joskus tämä voi pitää paikkansa, mutta ei ehkä aina. Viides oppi: Helpoin tapa säästää on laittaa päättämänsä summa sivuun heti palkkapäivänä. Laitoin vuoden ajan 2 100 euron nettopalkastani 800 euroa säästötilille, jolloin asumiseen jäi 800 euroa ja elämiseen 500 euroa. Summa riitti yllättävän hyvin.

RAHA RIITTI, koska säästövuotenani minulla ei ollut lasta, en tarvinnut autoa ja elin parisuhteessa, jossa jaoimme kaikki kulut. Lisäksi olin terve, joten rahaa ei mennyt lääkkeisiin tai vaikkapa terapiaan.

Seitsemäs oppi: Kun olo on yksinäinen tai tylsistynyt, tekee mieli shoppailla ajankuluksi. Toisaalta joskus myös ystävien näkeminen johtaa rahanmenoon, kun käydään ravintolassa tai elokuvissa. Välillä höllensin tällaisina hetkinä rahankäyttöä, toisinaan taas ehdotin jotain maksutonta tekemistä, kuten kävelylenkkiä kahvittelun sijaan.

Kuluttaminen kertoo ihmisen arvoista. Tämä oli oivallus numero kahdeksan. Ymmärsin nopeasti, että saan elämyksistä, kuten junamatkasta tai hyvän romaanin lukemisesta, syvän hyvän olon tunteen. Ostaminen on vaivalloista, kun ajattelee, että tavara täytyy omistaa vähintään kymmenen vuotta. Esimerkiksi täydellisten tuolien metsästyksestä on tullut minulle turhankin hankalaa, ja siksi istumme edelleen rikkinäisillä, vanhoilla tuoleilla. En ole varma, onko tämä hyvä juttu. Luultavasti ei.

Viimeinen oppi on, että aluksi jouduin miettimään säästämistä paljon, mutta pian siihen tottui. Vuoden päästä projektin alkamisesta molemmat olivat onnistuneet säästötavoitteessaan, ja nykyään asun kauniissa 1950-luvun kerrostalossa.

Julia Thurén on toimittaja ja Juliaihminen-blogin kirjoittaja, joka julkaisi juuri teoksen Kaikki rahasta. Näin säästin kymppitonnin vuodessa (Gummerus). Kirja kertoo muustakin kuin säästämisestä – esimerkiksi siitä, miten rahaa tehdään lisää.

5.5.2021TEKSTI   KUVAT   Kaisu Jouppi