Niksi-Pirkka sticker

Juha Itkonen: Mielen päällä

Juha Itkonen nauttii ruokakaupassa vaeltelusta ja kuuluu kotivarakoulukuntaan. Mitä muuta on kirjailijan mielen päällä?

Mökkikunnan ruokakauppa, kevät 2020. Sitä hetkeä Juha Itkonen ei unohda: hän ei työnnä hankalasti edessään yhtä, vaan kahta ostoskärryä. Kumpikin on kukkuroillaan vaikka mitä, vessapaperista säilyketölkkeihin, maidosta mehuihin ja kainalokaupalla herkkuja päälle. Kun tuttu kirjailijakollega tulee vastaan, nolottaa. Tuli vähän hamstrattua!

Kohtaamiselle on naurettu jälkikäteen, mutta silloin se ei naurattanut. Kun koronapandemia iski Suomeen, Itkonen myöntää liittyneensä kertaheitolla kotivarakoulukuntaan. Luksusta oli, että perhe pystyi vetäytymään Helsingin melskeestä Porvoon saaristossa sijaitsevalle kesäasunnolleen.

– Jos parissa koronavuodessa oli jotakin positiivista, meidän perheessämme se ei osunut pahimpaan mahdolliseen vaiheeseen. Vaikka etäopetus ei ollut kouluikäisten lastemme – tai meidän vanhempienkaan – juttu, kaksosemme olivat pandemia-aikaan taaperoikäisiä, joten pysähtyminen toi elämään keskittyneisyyttä, Itkonen tuumii.

Hiljaiseloon ehti tottua siinä määrin, että rajoitusten purkamisen jälkeen paluu harrastusrumbaan, lasten ja aikuisten menosirkukseen, tuntui shokilta.

PI9 22 itkonen paakuva

– Tämän tunnistaa varmasti moni lapsiperheessä elävä! Yhtäkkiä arki tuntui erityisen hektiseltä ja maailma vyöryi päälle erityisellä voimalla. Tuntuu, kuin meidän kaikkien suorituskyky olisi laskenut huomaamatta poikkeustilan aikana.

Haastatteluhetkellä kesän alussa Juha Itkonen kuvaileekin viime kuukausia ”melkoiseksi yhtälöksi”. Siinä missä korona-ajan kanssaihmisten kohtaamattomuus ja karsitut kontaktit tuntuivat raskaalta ja luonnottomalta tilalta, myös tiuhaan sosiaalisuuteen palaaminen tuntuu kuormittavalta.

Henkinen huoltovarmuus

Itkonen puhuukin vähintään yhtä mielellään ”henkisestä huoltovarmuudesta”. Hän on poiminut oivallisen termin seminaarista, jonka yleisössä istui taannoin.

– Käsite on herkullinen, oleellinen ja osuva. Mikä parasta, sitä käytettiin tilaisuudessa, jossa oli paikalla kulttuurialan tekijöiden lisäksi päättäjiä ja esimerkiksi Puolustusvoimien edustajia – ja Huoltovarmuuskeskuksen johtajakin. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että myös henkisellä huoltovarmuudella on merkittävä rooli suomalaisessa hyvinvoinnissa. Meidän on vaalittava vahvaa kansallista kulttuuria. Kansallisuus ei tarkoita kansallismielisyyttä vaan modernia, 2020-luvun suomalaisuutta.

Taideneuvoston puheenjohtajan roolissa Juha Itkonen oli korona-aikana aktiivinen kulttuurialan puolestapuhuja, kun ministeri toisensa jälkeen tuotti taiteen tekijöille ja tapahtuma-alan liitännäistoimijoille pettymyksen.

– En ole koskaan ollut erakkomaisen kirjailijan stereotyyppi mutta pystyin kuitenkin harjoittamaan ammattini ydintä silloinkin, kun esittävien taiteiden tekijöiltä loppuivat työt seinään, Itkonen pohjustaa.

– Oli silti helppoa ja ilmiselvää olla solidaarinen muuta kulttuurialaa kohtaan. Taloudellinen isku osui suhteettomalla tavalla heihin.Itkonen yllättyi itsekin, miten luontevalta äänitorvena toimiminen tuntui.

– Oli kurjaa huomata ja vaikea hyväksyä, miten huonosti poliitikot ja virkamieskoneisto reagoivat alamme tilanteeseen. Minun välineeni on sana – sekä kirjallisena että puheessa. Nyt sen käyttäminen tuntui tärkeältä.

PI9 22 itkonen 4

Itkonen tahtoo kuitenkin korostaa arvostavansa valtaosin suomalaisen yhteiskunnan toimivuutta – myös koronakriisin aikana.

– En tahdo olla pelkkä räksyttäjä. En ajattele, että yhteiskuntamme ei toimisi ollenkaan, sillä kyllähän se toimii vertailussa melkein mihin tahansa. Valitettavasti ymmärrys kulttuurin merkityksestä yksilön ja yhteisön hyvinvoinnille osoittautui kuitenkin ohuemmaksi kuin pelkäsinkään.

Tämä pulma on pysyvä ja pitkäikäinen, ja Itkonen tahtoo tehdä työtä sen purkamiseksi jatkossakin.

– Meidän on pidettävä huolta omista kielistämme ja esimerkiksi lukutaidosta. Lukutaito linkittyy esimerkiksi fake newsin tunnistamiseen. Se taas on puolustuskykyä informaatiovaikuttamista vastaan. Tämä tajutaan esimerkiksi armeijassa varsin hyvin, ja se on hienoa.

Kansakunnan liima

Kulttuuri ei ole harrastus, eikä varsinkaan pienten piirien harrastus. Se ei ole hyvien aikojen ylimääräistä luksusta.

– Kulttuuri ei ole jotain, jolle on sijaa vain, kun perustarpeet on tyydytetty. Se on kansakunnan liimaa ja välttämättömyys, Itkonen painottaa.

– Jos ei itse käy oopperassa, ei kannata ajatella, että koko kulttuuri on turha juttu.

PI9 22 itkonen 3

Myös urheilun ja kulttuurin pakotettu vastakkainasettelu harmittaa Itkosta. Hän rakastaa kumpaakin – kuten moni muukin. Miksi suhtaudumme niihin kuitenkin vastakkaisesti?

– Olemme omaksuneet käsityksen, että urheilu on kaikkien juttu, kulttuuri vain harvojen ja valittujen. Se ei ole luonnonlaki vaan sattumanvarainen päätös. Eivät jääkiekon MM-kisatkaan oikeasti liikuta jokaista suomalaista. Me vain kuvittelemme niin.

Juha Itkonen itse nauttii kulttuurista laajalla spektrillä: edellisiltana hän on kuvannut kännykällään ylpeänä isänä vanhimman poikansa rockbändin keikalla, sitä ennen käynyt pitkästä aikaa klassisessa konsertissa. Hän katsoo Yle Areenasta Aikuiset-sarjaa perheen teinin kanssa, ja yöpöydällä on tietenkin aina vino pino uutuusromaaneja. Niitä luetaan, kun perhearjelta jaksetaan. Kulttuuria ei tarvitse suorittaa vaan nauttia voimavarojensa mukaan.

Arkinen ilon aihe

Vaikka pandemia tuntuu viimein olevan hellittämässä, Juha Itkonen kannustaa pitämään henkisestä huoltovarmuudesta huolta perusarjessakin. Fyysisen huoltovarmuuden osalta kaksien ostoskärryjen taktiikka on sentään supistunut yksiin. Niihin Itkonen latoo pari kertaa viikossa kuuden hengen perheen ruuat. Vaikka urakka kuulostaa melkoiselta, kauppakäynnit ovat Itkoselle arkinen ilon aihe.

– Outoa kyllä, itse asiassa nautin ruokakaupassa vaeltelusta, hän nauraa.

– Ehkä tyydytän sillä jotakin muinaista metsästäjä-keräilijän viettiä. Siksi en ole koskaan päässyt verkko-ostosten makuun. Niiden tekemisessä ei ole samaa tunnelmaa.

Kärryt täyttyvät lähinnä kasvispainotteisilla raaka-aineilla. Itkosen perheen vastuullisuusjohtaja on Maija-vaimo, joka tunnetaan muun muassa nyhtökauran lanseeraajana. Nykyään Maija Itkonen työskentelee eettisemmän syömisen puolesta Onego-nimisessä yrityksessä, jossa kehitetään kasviperäistä korviketta kananmunan valkuaiselle.

– Totta puhuen pelkään hieman, että yrityksen menestys ajaa vaimoni taas reissaamaan paljon työn puolesta, Juha tunnustaa.

– Mutta hyvin me pärjäämme arjessa lasten kanssa keskenämmekin, vaikka huonompi kokki olenkin.

Keittiöbravuuri ”maanantaikala”

Perheen ruokafilosofia on armollisen inhimillinen: vain äiti on kasvissyöjä, muille maistuu kaikki. Punaista lihaa ei tosin enää tule ostettua kotiin, luomu on suosiossa, ja kananmunien pitää olla eettisesti tuotettuja.

– Emme ole täydellisiä mutta yritämme parhaamme. Vegaanius on hieno ja arvostettava aate, eikä lihantuotanto nykymuodossaan ole kestävää planeetan kannalta. Olen silti keskitien kulkija ja haluan uskoa, että hienovaraisemmatkin muutokset kulutustottumuksissa ovat tärkeitä. Niihin pystyy jokainen, Itkonen sanoo.

– Näitä faktoja on pakko ajatella: syötämme eläimille valtavan määrän maailmassa viljellystä viljasta, ja nälänhätä on vähintään tulevaisuudessa realismia monella puolin palloa. Se on ihmiskunnan yhteinen ongelma.

Juhan keittiöbravuuri on ”maanantaikala”, jonka resepti on yksinkertainen: voissa paistettua pakasteseitä, jonka kaveriksi pannulle kipataan ruokakermaa, tilliä ja valkopippuria. Sein paistuessa keitetään perunat ja valmistetaan kiinankaali-paprikasalaatti.

– Siinä on vähän retrofiilis! Juha tuulettaa.

Itkonen muistelee 1980- ja 90-lukuja mielellään muutenkin kuin keittiössä. Tällä hetkellä hän kirjoittaa omakohtaista kirjaa perhe-elämästä lapsuudessaan ja nyt. Tavoitteena on tutkiskella omien havaintojen kautta myös sukupuoliroolien ja yhteiskunnan muuttumista. Teoriani perheestä -niminen kirja on ilmestymässä alkuvuodesta 2023.

Tämän kirjan osalta Itkonen on ensimmäisen kerran miettinyt myös audiomuotoa. Kirja ilmestyy sekä painettuna että Itkosen itsensä lukemana äänikirjana. Ideoita siis riittää, vaikka uraa on takana jo kunnioitettava pätkä.

PI9 22 itkonen 2

– On hätkähdyttävä herätä siihen, että omasta esikoisromaanista on pian 20 vuotta. Kustantamon juhlissakaan en enää ole tulokas vaan asemansa vakiinnuttanut keskipolven kirjailija. Hullua! Mieli ei ole siinä mielessä pysynyt ajan kulussa mukana.

Kirjoittaminen on kylläkin pirulainen, joka ei Itkosen mukaan muutu helpommaksi vuosien eikä vuosikymmentenkään myötä.

– Päinvastoin, tavallaan kirjoittaminen on tietystä rutinoitumisestaan huolimatta vaikeampaa kuin ennen! Pari-kolmekymppisenä tahtoo hurjasti menestyä ja kehittyä. Myöhemmin työ hautautuu helposti kaiken muun elämän alle.

– Ikääntyminen karsii tiettyä draivia, ja asiat asettuvat terveelläkin tavalla uusiin mittasuhteisiin. En voi kuitenkaan väittää, että romaanin maailmaan sulkeutuminen olisi neljän lapsen isänä helppoa. En kärsi niinkään ajan kuin henkisen tilan puutteesta.

Kuka

Kirjailija Juha Itkonen,47, on kotoisin Hämeeninnasta. Asuu neljän lapsensa ja puolisonsa Maija Itkosen kanssa Helsingissä.

Juuri nyt

Kirjoittaa seuraavaa kirjaansa Teoriani perheestä, joka ilmestyy ensi vuonna.

Juttu julkaistu Pirkka-lehdessä 9/2022

JULKAISTU   30.8.2022TEKSTI   Laura FrimanKUVAT   Konsta Leppänen

Oliko juttu kiinnostava?

Kyllä (0)Ei (0)

Luitko jo nämä?