Hurjan vuoden hyviä tekoja
Poikkeusajan epätavalliset haasteet ovat yhdistäneet meitä. Mikä saa ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen tai neulomaan 27 paria villasukkia töihin?
Nämä neljä tositarinaa K-ryhmästä ja sen asiakkaista muistuttavat, että pienilläkin teoilla on suuri merkitys. Jatketaan niitä myös vuonna 2021.
"Äidin ostokset tuodaan kotiin asti"
MITEN IHMEESSÄ SAAN viikoittain kauppaostokset äidin luokse Hollolaan? huolehti Espoossa asuva Kirsi Ranin maaliskuussa. Vaikka 83-vuotias Sirpa Kärkinen on hyväkuntoinen, oli alusta saakka selvää, ettei hänen kannattaisi altistaa itseään koronavirukselle väkijoukoissa.
– Sanoin äidille, että olen ainoa lapsesi ja sinä olet minun ainoa äitini. Haluan, että pysyt terveenä, Kirsi muistelee.
Kirsi lähetti Facebookin kautta viestiä äidin lähikauppaan, K-Market Soramäkeen. Kauppias Marjo Voutilainen vastasi vielä saman päivän aikana. Kaupalla ei ollut vielä verkkokauppapalvelua, mutta Marjo lupasi ottaa kauppalistan vastaan sähköpostitse ja toimittaa ostokset perille itse.
Marjon asenne ja halu tarttua toimeen lämmittivät mieltä. Hän kävi keväällä monen viikon ajan viemässä äidille ostoksia.
Marjo Voutilainen on sittemmin mainostanut kuljetuspalvelua myös muille lähiseudun asukkaille kaupan Facebook-sivuilla sekä Hollolan kunnan ja seurakunnan kautta. Maksu on hoitunut tarvittaessa käteisellä, laskulla tai pankkikortilla. Iäkkäitä asiakkaitaan Marjo on auttanut myös järjestelemällä heidän jääkaappejaan ja kuljettamalla vanhentuneita elintarvikkeita biojätekeräykseen.
– Käynnit asiakkaiden kotona ovat tuoneet minullekin vaihtelua kaupan arkeen. On mukava vaihtaa kuulumisia lähitienoon ihmisten kanssa, Marjo kertoo.
"Apu pientuottajille toi herkkuja asiakkaille"
MAALISKUUSSA K-CITYMARKET Klaukkalan kauppias Tomi Huuho julkaisi paikallislehdessä ilmoituksen, jossa hän pyysi koronan vuoksi vaikeuksiin joutuneita pientuottajia ottamaan yhteyttä. Pandemia on kurittanut erityisesti hotelli- ja ravintola-alaa, mikä on puolestaan vähentänyt ruokatuottajien tilauksia.
– Lupasimme auttaa ja tarjota heidän tuotteilleen kaupasta myyntipaikkoja. Tällaisina aikoina meidän kaikkien pitää puhaltaa yhteen hiileen, jotta päästään pahimman ajan yli mahdollisimman pienin vaurioin, Tomi perustelee.
Kaikkiaan kauppaan päätyi viidentoista valmistajan tuotteita. Yksi yrityksistä oli Välimeren ja Lähi-idän herkkuja valmistava perheleipomo, Asmara, jonka suolaiset piiraat ja makeat baklavat katosivat Klaukkalan K-Citymarketin tiskistä vauhdilla.
– Asiakkaamme tykkäsivät Asmaran tuotteista niin, että niitä piti tilata koko ajan lisää, ja ne ovatkin nyt vakiovalikoimassa.
Asmaraa isänsä ja tätinsä kanssa pyörittävä Himdad Swahmi oli vastaanotosta ihmeissään ja liikuttunut.
– Tämä johti siihen, että kahdeksan muutakin kauppaa tilasi tuotteitamme myyntiin. Olemme kaikki todella kiitollisia tästä.
Tomi Huuho kehottaa muitakin pientuottajia ottamaan rohkeasti yhteyttä kauppiaisiin.
– Ei isoja kauppoja kannata pelätä. Me olemme itse ihan samanlaisia yrittäjiä ja teemme työtä. Ilahdun joka kerta, kun kuulen, että yrittäjät ovat yhdistäneet voimansa ja ideoineet uutta.
Tomi tietää, mistä puhuu. Hän on työskennellyt saman kylän kaupassa 14-vuotiaasta saakka ja kokenut myös 1990-luvun alun lamavuodet, jolloin tuoreen kauppiaan syliin putosi melkoinen pommi.
Tomi uskoo, että vaikeina aikoina yhteisöllisyyden merkitys korostuu.
– Otin kauppaa varten 600000 markkaa (nyk. 100000 euroa) lainaa valuuttarahalainalla, jossa oli 13 prosentin korko. Paperien allekirjoituksien jälkeen markka devalvoitiin saman syksyn aikana kahdesti ja lainan korko hyppäsi 40 prosenttiin.
Tästä alkoivat 24-vuotiaan kauppiaan piinavuodet. Tomi huhki töitä yötäpäivää saadakseen maksettua velkansa. Hän nukkui kaupan takahuoneessa ja laihtui stressin uuvuttamana kaksikymmentä kiloa.
– En muista noista vuosista mitään, mutta sisimmässäni luotin, että kaikki kääntyy parhain päin. Olin oman kylän poika, jolla oli mahtava henkilökunta ja tutut asiakkaat ympärillään. Tuo kokemus opetti, ettei sellaista ongelmaa olekaan, mistä ei yhdessä selvittäisi. Yksin kukaan ei tee mitään.
Tomi uskoo, että vaikeina aikoina yhteisöllisyyden merkitys korostuu. Hän toivoo, että yritykset sinnittelisivät pahimman yli, eivätkä sortuisi yt-neuvotteluihin kevein perustein.
– Minulle tulee ensi vuonna 40 vuotta täyteen tällä alalla, kauppiaana olen ollut kohta 30 vuotta. Vaikka matkan varrelle on mahtunut haasteita, olen ylpeä, etten ole koskaan pitänyt yt-neuvotteluita.
"Kesätyö auttoi ja ilahdutti"
ENSIN TILANNE NÄYTTI mahdottomalta. Kuka palkkaisi kesätöihin tällaisessa tilanteessa? 18-vuotias Rasmus Myöhänen pohti viime keväänä. Monet yritykset pysäyttivät sesonkiapulaisten työnhakuprosessit jo maaliskuussa koronalukujen noustessa.
Ilmiö näkyi myös vantaalaisen Rasmuksen lähipiirissä.
– Kavereille oli jo luvattu työpaikkoja, mutta ne peruttiin. Viime kesänä oli tosi vaikea saada hommia, vaikka olisi ollut aiempaa työkokemustakin.
K-Rauta-ketju päätti kuitenkin työllistää epävarmasta alkuvuodesta huolimatta 800 nuorta kesätöihin. Hauskimman pestin keksi K-Rauta 75 Vantaan kauppias Ismo Penttinen: myymälä ilmoitti helmikuussa Facebook-sivuillaan etsivänsä mopokortin omaavaa nuorta tavaralähetiksi.
Kiinnostava työpaikkailmoitus osui myös Rasmuksen silmiin. Hän lähetti K-Rautaan työhakemuksen sähköpostilla ja soitti vielä perään, kun vastausta ei kuulunut.
Kannatti olla omatoiminen. Sain lopulta paikan ja pääsin aloittamaan työt jo toukokuun puolivälissä.
Työvälineekseen Rasmus sai sympaattisen APE Piaggio -mopedin, jonka lastaamista ja ajamista hän harjoitteli ensin rautakaupan pihalla. Sitten palvelua alettiin mainostaa asiakkaille, jotka innostuivat kotiinkuljetuksesta.
– Lähiseudun asukkaat tilasivat K-Rauta 75 Vantaan nettisivuilta multaa ja kukkia, joita minä kuljettelin perille. Luulen, että samalla vein vähän iloakin: mopo oli niin huvittavan näköinen, että ihmisiä tuntui aina hymyilyttävän, kun kaarroin heidän pihoillensa.
Kun mopossa ilmeni kesän edetessä käynnistysongelmia, Rasmus siirtyi auttamaan myymälän puolelle, jossa hän kasasi puutarhakalusteita ja järjesteli hyllyjä. Poikkeusajokortillaan Rasmus sai ajaa myös oikeaa pakettiautoa, jolla hän jatkoi tavarakuljetuksia.
– Kävi kyllä tuuri, kun sain niin mahtavan kesätyön. Palkkaa jäi hyvin säästöön.
Yritysmaailma kiinnostaa abiturienttia tulevaisuudessakin. Ensin on hoidettava pois alta ylioppilaskirjoitukset.
"Yllätys työkavereille: 27 paria villasukkia"
KYMMENEN VUOTTA SITTEN raisiolainen Kirsi Vuorela päätti ottaa haasteen vastaan ja opetteli neulomaan villasukkia. Aluksi suunnitelmana oli selättää vain hankala kantapää ja harjoitella muutamat sukat. Pian Kirsi huomasi olevansa koukussa: hän ei raaskinut laskea kutimia käsistään ollenkaan, vaan hyödynsi jokaisen liikenevän vapaahetken käsitöiden parissa. Lankakerät seurasivat Kirsiä television ääreen ja monesti jopa työpaikan taukotiloihin.
– Perheenjäsenet ovat välillä vitsailleet, että harrastukseni menee heidän edelleen. Ei se nyt ihan niin ole, mutta sellaista tilannetta ei olekaan, etteikö neulomiselle löytyisi aikaa. Tarkkaan en ole laskenut, mutta veikkaan, että olen neulonut sukkia noin tuhat paria, Kirsi arvelee.
Osan viikosta hän ahkeroi Kupittaan K-Citymarketin palvelupisteessä, jossa hänellä on 27 työkaveria. Poikkeuksellinen vuosi on vaatinut koko porukalta valtavasti venymistä. Siitä Kirsi sai myös syksyllä idean tempaukseensa. Kotona joutilaana oli melkoinen kasa lankakeriä ja kaupassa iso joukko upeita työkavereita, joille Kirsi päätti järjestää yllätyksen neulomalla 27 paria sukkia.
– Olen aina nauttinut ihmisten ilahduttamisesta ja lahjojen antamisesta. Siitä saa monin verroin iloa itsellekin.
Kun teen hyviä tekoja muille, pääsen usein kokemaan niitä myös itse.
Projekti vaati taustatyötä. Kaupassa Kirsi vilkuili vaivihkaa työkaveriensa jalkoja ja yritti päätellä silmämääräisesti, minkä kokoinen jalka kullakin on. Sukkien värien valitseminen oli helpompaa.
– Katsellessani lankakeriä tiesin heti, mikä väri sopii kenenkin työkaverin persoonaan. Varteen neuloin myös jokaisen nimet.
Parhaimmillaan Kirsi pyöräytti yhden sukkaparin illassa. Aikaa sukkien neulomiseen meni kaksi kuukautta. Urakka ei tuntunut missään vaiheessa mahdottomalta tai liian suurelta.
– Päinvastoin! Neulominen on ollut minulle aina rentoutumiskeino. Sukkapuikkojen varressa maailman suuret ja pienemmätkin murheet tuntuvat kutistuvan ja haihtuvan ilmaan.
Hienoin hetki koitti lokakuussa, jolloin Kirsi vei vihdoin yllätyssukat töihin.
– Hiukan jännitin, mitä porukan miehet tykkäävät villasukista, kun en yhtään tiennyt, onko heillä sellaisille käyttöä.
Vastaanotto oli iloisen yllättynyt. Työpaikan WhatsApp-ryhmään alkoi sadella kiitoksia ja kuvia sukista omistajiensa jaloissa.
– Ihmisten aidot reaktiot tuntuivat todella hyvältä ja todistivat, että pienillä teoilla on valtava merkitys. Varsinkin tällaisena aikana, kun uutiset ympärillä ovat olleet niin ankeita.
Kirsin tempaus poiki myös vastareaktion. Yksi työkavereista toi karkeista pitävälle Kirsille lahjaksi yhdeksän suklaalevyä, toinen lupasi leipoa hänen perheelleen isänpäiväkakun.
– Kun teen hyviä tekoja muille, pääsen usein kokemaan niitä myös itse. Niin yksinkertaista se lopulta on.
