elastinen1 pif

Elastinen: Valon tuoja

Elastista pidetään nykyään superisänä, mutta on muitakin määreitä, jotka häneen liitetään.

MILLOIN VIIMEKSI OLIN onnellinen? Sitä hetkeä ei tarvitse penkoa kaukaa.

Elastisen eli Kimmo Laihon huulille nousee saman tien tavaramerkiksi kohonnut leveä hymy. Tänä aamuna. Onnen hetki ei ollut ollenkaan eksoottinen, mutta silti merkityksellinen.

Elastinen nosti kaksivuotiaan poikansa pihakeinuun ja lykki sitten esikoiselleen vauhtia. Ensin varovasti, sitten rohkeammin. Lisää, isä! Poika rakastaa kovia vauhteja. Sillä hetkellä ei voinut keskittyä muuhun kuin lapsen riemukkaaseen hihkuntaan ja keinun lempeään liikkeeseen.

Vastaavat pienet onnenhetket täplittävät tätä nykyä Suomen tunnetuimpiin kuuluvan räppärin arkea: hän on kahden pienen lapsen isä, joka on huomannut, että keikkalavan kutkuttavat, kylmät väreetkin jäävät kakkoseksi, kun vastassa on leikkihetki oman lapsen kanssa. Silloin kaikki muu katoaa ympäriltä.

Elastisen esikoispoika on kaksi, tytär vauvaikäinen.

– Isyys on muuttanut minua lämpimämmäksi ja maanläheisemmäksi, Elastinen myöntää levy-yhtiönsä Rähinä Recordsin neuvotteluhuoneen muhkealla sohvalla.

– Vanhemmuus maadoittaa uudella tavalla. Onnellisuus ja lapset kulkevat käsi kädessä.

Vanhempana Elastinen tahtoo vaalia omasta lapsuudenkodistaan tuttua ”rakastavaa kunnioituksen kulttuuria” ja tapoja, jotka tuntuvat yhä oikeilta – kuten ratkaisukeskeisyyttä ja sitä, että kotona ei käydä koskaan riidoissa nukkumaan.

Kovin paljon enempää suosikkiartisti ei tahdo perhe-elämästään avautua. Hän on onnistunut pitämään puolisonsa piilossa julkisuudesta, eikä hän koe olevansa maailman eriskummallisin isäkään: ihan tavallinen faija vain.

– Kun innostun ja puhun jostakin julkisuudessa, minusta aletaan usein muokata jonkin asian mannekiinia – oli kyse sitten treenaamisesta tai ruokavaliostani. Nyt minusta taidetaan yrittää leipoa perheenisän malliesimerkkiä, vaikka lapsia on kaikilla muillakin. Sitä paitsi koen olevani isänä vielä kesken.

ela

JOS ELASTISTA PIDETÄÄN nykyään superisänä, on muitakin määreitä, jotka häneen hanakasti liitetään. Hoidetaan se kliseisin heti alta pois: positiivisuus. Onko Suomen myönteisimmän ihmisen epävirallinen titteli riippakivi vai ylpeyden aihe?

– Enemmän jälkimmäistä. Haluan kuitenkin korostaa, että myönteinen ihminen ei ole narri, ja positiivisuus on jotakin ihan muuta kuin pelkkä tyhjä hymy ja naminamia. Sen sijaan on siistiä olla se tyyppi, joka tuo kuulijoille oikeasti valoa ja toivoa. Hiphop-kulttuuria leimaavat gangsteritouhut ja machoilu, mutta itse en tahdo esittää kovanaamaa.

Näin ei ole ollut aina. Puolitoista vuotta sitten Elastinen kipuili hymypojan maineen kanssa. Mielikuvaa rikottiin tietoisesti muun muassa Viivi Huuskan ottamilla, tuimilla promokuvilla.

– Kun katson niitä nyt, pidän kuvia hienoina, mutta ne eivät edusta sitä pirteää jäbää, jonka näen peilissä. Siitä ei pääse mihinkään.

Se ei tarkoita, että Elastistakaan hymyilyttäisi aina. Sen tietävät ainakin läheisimmät kollegat ja yhtiötoverit, jotka tuntevat hänen tinkimättömän ja perfektionistisen työtapansa.

– Luova työ on rajua ja aiheuttaa mielialojen aaltoilua. Hyvät hetket ovat tosi hyviä, huonoja taas joudutaan käsittelemään koko tiimin kesken. Elän täysillä, joten koen myös vastoinkäymiset voimalla. Hetken ajan olen aivan maani myynyt.

Tätä kuohuntaa vastaan on Elastisen mielestä turha taistella.

Myönteinen ihminen ei ole narri. Positiivisuus on muuta kuin tyhjä hymy ja naminamia.

– Jos vaikkapa biisi ei ota valmistuakseen, pettymyksen aalto on väistämätön. On tervettä purkaa ahdistuksiaan ja pelkotilojaan ja antaa niiden vyöryä yli sellaisina, kuin ne ovat.

Sitä paitsi kurjia aaltojakin seuraa optimismin puuska, koska sellainen Elastinen nyt vain pohjimmiltaan on ja on aina ollut.

– En ole muuten koskaan tajunnut sanontaa siitä, että pessimisti ei pety. Eikö pessimisti ole pettynyt jo valmiiksi?

Siksi Elastinen pyrkii suhtautumaan toiveikkaasti myös suuriin yhteiskunnallisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen. Vaikka tulevaisuuden maailma huolettaa häntäkin, hän ei usko saarnaamiseen tai syyllistämiseen. Kielteisen kautta vaikuttaminen ei kanna hedelmää.

– Valveutuminen vei osaltani monta vuotta. Väittelyt keikkabussissa ovat avartaneet ajatteluani ja ajaneet minut ottamaan asioista selvää. Olen asenteeltani avarakatseinen ja se näkyy myös suhtautumisessani vaikkapa ilmastonmuutoksen ratkomiseen. Vaikka pienillä teoilla on merkitystä, en usko siihen, että näin suuria ongelmia ratkaistaan yksilötasolla. Vaaditaan suurempia, korkean tason linjauksia.

Se ei tarkoita, että vastuun kantamista ei vaadittaisi jokaiselta. Peiliin katsominen ja realismi ovat paikallaan, vaikka täydellisyyteen ei väen vängällä pyrkisikään.

– Mä itse olen vihdoin valmis muuttumaan, Elastinen lupaa ja nyökkää päätään.

elastinen6 pif

PIONEERI, KONKARI JA ESIKUVA Elastinen ei väistele vaatimattomuuttaan isojakaan nimikkeitä, vaan tiedostaa roolinsa suomiräpin kentällä.

Hän aloitti uransa Iso-H:n kanssa Fintelligens-duossa 1990-luvun lopulla, kaksikymmentä vuotta sitten. Suomalaiset eturivin räppärit JVG:stä lähtien nimeävät usein parivaljakon Voittamaton-debyyttihitin siksi mullistavaksi kappaleeksi, joka sai uskomaan siihen, että hiphopia saattoi tehdä myös suomeksi.

Elastinen onkin nähnyt urallaan räpin ja hiphopin murroksen ja suosion kasvun, joka on tuonut genren graffitiseiniltä iskelmäkanaville.

Siinä missä loikka marginaalista valtavirtaan ahdistaa tiukkauskoisimpia räp-harrastajia, Elastinen näkee ilmiössä pelkkiä mahdollisuuksia. Hänestä on ”pelkästään luonnollista”, että räppiä haluavat kuunnella myös aikuiset.

– Tein kaksi vuotta sitten päätöksen siitä, että halusin etsiä urallani aktiivisesti reittiä eteenpäin, hän kertoo.

– En ole tilivelvollinen kenellekään, ja minulla on lupa luoda oma polkuni. Kun artisti kasvaa ja muuttuu, on väistämätöntä, että toiset diggaavat, mutta toiset taas eivät.

Vanhemmuus maadoittaa. Onnellisuus ja lapset kulkevat nyt käsi kädessä.

Valtaosa diggaa: Pirkka-lehden kyseltyä taannoin lukijoiden suosikkikasvoja lehden kanteen Elastinen nousi selkeästi kärkikastiin. Omaan asemaansa pop-kentällä Elastinen onkin tyytyväinen.

Hän on mielellään ”koko kansan Ela”, jota fanitetaan joka ikäluokassa – oli se nuivimpien mielestä coolia tai ei.

– Minulla ei ole enää tarvetta todistella mitään yhdellekään ulkopuoliselle, mutta olen itseäni kohtaan ankara, hän myöntää. – Olen saavuttanut tietyn pisteen, ja sieltä laskeutuminen tekisi kipeää. Se tuottaa välillä paineita, mutta niiden kanssa oppii elämään. En halua olla ainoastaan ajankohtainen, vaan edellä. Minun on turha leikkiä kaksikymppistä ja yrittää miellyttää pelkkiä Spotifyn käyttäjiä.

Elastinen laskee siunauksekseen sen, että hänen uransa on säntillisen rakennustyön tulos – ei pikavoitto.

– Jatkuva nousukiito tai aallolla surffaaminen eivät ole minulle tuttuja juttuja. Sen sijaan olen käynyt monta kertaa alhaalla ja noussut sieltä uudestaan huipulle. Esimerkiksi vuonna 2004 isot levy-yhtiöpomot ajoivat suomiräpin tietoisesti alas, jolloin moni luovutti.

Tärkeintä on sutia menestyspaineet säännöllisesti tietoisesti syrjään ja keskittyä olennaiseen. Parasta aikaa ovat heinäkuu, joulunpyhät ja viikonloput.

Kun muut lomailevat, Elastinen pääsee ”kikkailemaan ja kokeilemaan” studioille ja kaivamaan esiin luomisen nautinnon. Siihen on nykyään ihan liian vähän aikaa. Silloin räppäri muistaa, mistä koko hullunmyllyssä on kyse: musiikista.

elastinen 3 pif

OMAN URAN LISÄKSI levy-yhtiötä pyörittävä Elastinen tekee yhä työtä kunnianhimoisesti, mutta uusissa raameissa. Siinä missä Elastinen saattoi hinkata ennen lupaavaa biisiä studiolla päiväkaupalla timanttiseksi, nykyään koti kutsuu ja pakottaa keskeyttämään työt. Se on myönteinen juttu. Turhautunut kela katkeaa, ja lapset vievät mielen muualle. Vaikutus on vapauttava.

– Yli viisitoista vuotta yrittäjänä ovat tehneet kotona rauhoittumisesta vaikeaa. On haaste panna puhelin pois ja vaientaa meilit. Onnistun siinä aina viikon kerrallaan. Silloin noudatan tiettyä rutiinia ja vien puhelimen heti töistä tultuani yöpöydälle. Otan sen käteen vasta, kun menen sänkyyn.

– En ole huomannut, että Netflixin katsominen illalla veisi yöunia, niin kuin lehdissä väitetään, vaan saan sarjoja katsomalla helpommin unta.

Elastinen uskoo, että älypuhelinpaastot ovat tulevaisuuden trendi.

– Ihmisten some-koukut ovat pahenemaan päin. Uskon, että suuntaus on vähitellen kohti luomua: sitä, että pyrimme tietoisesti irti puhelimistamme emmekä ole enää verkossa, vaan läsnä läheisille.

Siihen Elastinen pyrkii jo nyt. Lasten ollessa hereillä hän tahtoo olla saatavilla ja keskittyä jälkikasvun puuhiin, vaikka kyse olisi helistimen hiplaamisesta tai loputtomasta muovailuvahashow’sta.

– Läsnäolo on taito, jota kannattaa treenata kuin lihasta. Se ei onnistu tuurilla, vaan vaatii keskittymistä.

elastinen4 pif

VIIMEKSI ELASTINEN HARJOITTELI läsnäolotaitojaan myyttisellä Hirvensalmella, jossa kuvattiin kesän aikana Vain elämää -sarjan kymmenes, all stars -juhlakausi. Pitkät kuvauspäivät pakottivat keskittymään esityksiin ja syvällisiin keskusteluihin kollegoiden kanssa, ja puhelimet unohtuivat koko päiväksi hotellihuoneeseen.

– Vertailimme VilleGallen kanssa ruutuaikalaskureitamme ja myhäilimme, että lukemat näyttivät kerrankin hyviltä!

Myhäiltävää riitti muutenkin. Pian käynnistyvä Vain elämää -kausi on tunnelmaltaan erityisen lämmin.

Oivaltavat esitykset ja paljastavat keskustelut ruokapöydän äärellä ovat yhä suosikkisarjan keskiössä, mutta tällä kertaa kyse ei ollut synkkaamisesta ainoastaan kameroiden edessä.

Siinä missä tuotantotiimi kertoo aiempien kausien osallistujien painuneen kuvausten jälkeen keskiyöllä nukkumaan, tämän kauden artistit lähtivät vielä pikkutunneilla saunanlämmityspuuhiin. Sitten heitettiin rauhassa löylyä, vaikka kello oli mitä.

Oli kasvattavaa kuulla muiden osallistujien haasteista ja työtavoista. Vertaistuki on Vain elämää –kokemuksen olennaisin osa.

– Diipeimmät läpät vaihdettiin pimeillä lauteilla, kameroiden sammuttua. Kaikilla oli tieto siitä, että tässä seurassa saattoi sanoa mitä tahansa. Lukot olivat auki. Ei ole liioiteltua sanoa, että se oli maagista ja tajunnan räjäyttävää. Lauteilla solmittiin myös uusia ystävyyssuhteita.

– VilleGallen kanssa lähentyminen oli minulle erityisen tärkeää, Elastinen pohtii.

– Olemme olleet moikkaustuttuja vuosikausia, mutta nyt oli aikaa puhua ummet ja lammet. Meillä oli hirveästi jaettavaa. Koin ahaa-elämyksen myös Antti Tuiskun suhteen, ja meistä tuli hyvät kaverit.

Ennen kaikkea Elastinen kuvaa Hirvensalmen kokemusta terapeuttiseksi.

– Oli kasvattavaa kuulla muiden osallistujien haasteista ja työtavoista. Vertaistuki on Vain elämää –kokemuksen olennaisin osa. Sanoin Lauri Tähkälle jo etukäteen, että odotin sitä kaikista eniten. Kuulostaa elitistiseltä, mutta on ihanaa istua pöydässä, jonka ympärillä jokainen ymmärtää toinen toistaan. Sen kokemuksen soisi minkä tahansa ammattikunnan edustajalle!

Siksi Satulinnan leiriltä palasi mies, joka oli taas erityisen innoissaan luomistyöstä ja tulevaisuudesta. Nyt Elastinen tähyilee pitkälle.

– Kun Cheek lopetti 36-vuotiaana, häntä pidettiin tähän ammattiin liian vanhana. Nelikymppinen räppäri on suomalaisille vielä uusi asia, ja siinä mielessä tiedän kantavani soihtua. Suomi tulee kuitenkin näkemään vielä viisikymppisenkin räppärin. Antakaas, kun näytän teille!

5.5.2021TEKSTI   Laura FrimanKUVAT   Janita Autio