paajuttu otso sillanaukee

Pienillä valinnoilla parempi maailma

Voisitko mahduttaa vuoden roskat pieneen purkkiin? Tai vaihtaa auton pyörään? Miltä kuulostaa loma ilman lentomatkaa? Kolme ihmistä kertoo, miten vastuulliset valinnat ovat vaikuttaneet heidän arkeensa.

TEEMMME YHDEN PÄIVÄN aikana tuhansia valintoja. Suurin osa niistä on niin arkipäiväisiä, ettemme edes pysähdy ajattelemaan niitä: loraus maitoa kahviin, puhtaat sukat jalkaan, makaronilaatikkoa lounaaksi. Kiinnittämällä huomiota arkisiin asioihin voimme kuitenkin saada aikaan suuria muutoksia. Vastuullisuus arjessa on tämän hetken megatrendi, johon kannattaa hypätä mukaan. Se nimittäin parantaa paitsi maailmaa, myös omaa hyvinvointiamme.

Mutta miten ottaa huomioon ilmastonmuutos, merten saastuminen, halpatyövoima ja muut maailmanlaajuiset ongelmat, kun joskus lähikaupassa käyminenkin tuntuu arjen keskellä liian suurelta haasteelta?

Aloita pienestä asiasta, joka tuntuu itselle helpolta ja läheiseltä.

Kauppatieteiden kandidaatti Otso Sillanaukee, 23, päätti kaksi vuotta sitten tehdä kolme valintaa ympäristön hyväksi: vaihtaa muovipussit kestokasseihin, luopua muovipulloissa myytävistä juomista ja ottaa kahvinsa kertakäyttömukin sijaan termosmukiin tai posliinikuppiin.

Sillanaukee oli oppinut lapsuudenkodistaan tarkan kierrättämisen, ja kun opiskelija-asunnon pikkuruiseen keittiöön olisi pitänyt mahduttaa yhdeksäs roskakori muovinkeräystä varten, Sillanaukee havahtui miettimään kuluttamistaan. Videopalvelu YouTubessa sattumalta silmiin osunut puhe Zero Wastesta eli jätteettömästä elämästä pysäytti.

– Mietin, miksi käyttäisin enemmän aikaa kierrättämiseen, kun voin lähtökohtaisesti tuottaa vähemmän roskaa.

Uusi elämäntapa vaati muutosta ajattelussa, sillä Sillanaukee oli suhtautunut kuluttamiseen huolettomasti. Palkka kului vaatteisiin ja sisustustavaroihin, joita hän hankki kotiinsa jopa viikoittain.

SILLANAUKEE PÄÄTTI kuitenkin yrittää. Välillä termosmuki unohtui kotiin, mutta onnistumiset kannustivat jatkamaan. Sillanaukee huomasi, että hedelmien pakkaamisesta kestopussiin tai tarpeettomasta tavarasta kieltäytymisestä tuli hyvä mieli.

Turhasta luopuminen laajeni muuhunkin elämään. Sillanaukee laittoi kiertoon suurimman osan vaatekaappinsa sisällöstä ja jätti sinne vain vaatteet, joista erityisesti pitää.

Vuodenvaihteessa Sillanaukee luopui kokonaan sekajäteastiasta.

Alkuvuoden aikana syntyneet roskat mahtuvat pieneen lasipurkkiin, sillä hän pyrkii elämään niin, että tuottaa mahdollisimman vähän jätettä. Jos ruokaa ja muita pakollisia hyödykkeitä ei ole mahdollista ostaa ilman pakkausmateriaalia, hän valitsee kierrätettävän pahvi-, lasi- tai metallipakkauksen.

Erityisesti Sillanaukee pyrkii välttämään kertakäyttöistä muovia. Hän tekee deodoranttinsa itse ja käyttää bambusta tehtyä hammasharjaa. Vaikeuksia tuottavat sellaiset asiat kuten vessapaperi, joka pakataan myyntiä varten muovipussiin. Hiljattain päänvaivaa aiheutti mummon ostama nyhtökaurapakkaus. Sisältö oli Sillanaukeen mieleen, mutta häntä mietitytti, mitä tehdä muoviselle rasialle. Ongelma ratkesi, kun ystävä keksi, että pakkaus sopii mainiosti yrttien kasvatusalustaksi.

Sillanaukee haluaa todistaa, että sekajätteen määrää on mahdollista vähentää jopa muutamaan desilitraan vuodessa. Se on hämmästyttävän vähän, sillä keskivertosuomalainen tuottaa vuodessa lähes 500 kiloa kaatopaikkajätettä.

– Kaikkien ei tietenkään tarvitse edes pyrkiä samaan. Tärkeintä on, että jokainen yrittää tehdä joka päivä jotain hyvää.

KOKONAAN JÄTTEETTÖMÄÄN elämään ei pääse edes Sillanaukee. Esimerkiksi hedelmien punnitustarroja ei voi kierrättää niissä olevan muovin ja liiman yhdistelmän takia. Samoin lääkepakkauksissa on sekä muovia että metallia.

Sillanaukee on omaksunut uusia rutiineja yksi kerrallaan keskittymällä asioihin, jotka kulloinkin ovat tuntuneet helpoimmalta. Samaa hän suosittelee muillekin. Paperilaskut voi vaihtaa sähköisiksi, ja vanhoista lakanoista voi valmistaa kestohedelmäpusseja.

Nollahukkaan pyrkivä elämä ei ole uusi keksintö. Sillanaukee tekee paljon valintoja, jotka ovat tuttuja isovanhempien lapsuudesta, kun vanhat vaatteet kudottiin matoiksi ja itse kerätyistä marjoista tehty hillo säilöttiin vuodesta toiseen samoihin lasipurkkeihin.

Sillanaukee ei koe joutuneensa luopumaan mistään. Yksinkertaisempi arki on vapauttanut aikaa elämästä nauttimiseen. Häneltä ei kulu aikaa siivouskaapin pullojen ja purkkien järjestämiseen eikä pölyjen pyyhkimiseen käyttämättömistä astioista. Taloudellinen tilannekin on kohentunut, kun shoppailu on kutistunut harrastuksesta pakolliseen minimiin.

Sillanaukeen opaskirja* Zero Waste – Jäähyväiset jätteille* ilmestyi toukokuussa. Sillanaukee kirjoittaa myös Nollahukka-blogia elämäntavastaan ja toivoo esimerkkinsä innostavan muitakin.

– Ennen etsin yhtä isoa ratkaisua, joka pelastaisi maapallon. Sitten tajusin, että arjessa voi tehdä lukuisia pieniä valintoja, jotka vaikuttavat kestävään kehitykseen.

– Tarvitaan toki myös isoja poliittisia ja yritysten tekemiä päätöksiä, mutta ne vievät aikaa. Toisaalta yksilöiden valinnat luovat joukkopainetta, joka ohjaa päättäjiä tekemään globaalisti vaikuttavia, parempia päätöksiä.

Sillanaukee on opetellut luottamaan siihen, että hänen tekemillään valinnoilla on merkitystä myös globaalissa mittakaavassa. Vaikka yksittäisestä noutokahvista kieltäytyminen ei tunnu isolta asialta, se on osa muutosta.

Hyvinvointiyhteiskunnan kestävästä kehityksestä tohtoriksi väitellyt professori Arto O. Salonen auttaa hahmottamaan asiaa katsomalla taaksepäin.

– Parikymmentä vuotta sitten kahvilassa ei todellakaan kysytty, onko kahvi reilusti tuotettua vai ei. Nyt reilusta kahvista on tullut vaatimus ja kilpailuvaltti yrityksille.

VASTUULLISUUTTA VOI POHTIA omassa arjessaan monelta kantilta. Vastuullisuus voi olla kuluttamiseen liittyviä valintoja, kuten kotimaisten tuotteiden suosimista. Se voi olla vastuuta ympäristöstä tai vaikka omasta kaupungista.

Vastuuta voi kantaa sosiaalisesta näkökulmasta tai reilusta meiningistä. Siitä, että lapset Aasiassakin käyvät koulua eivätkä vietä päiväänsä vaatetehtaassa, tai etteivät eläimet kärsi turhamaisuutemme tähden. Moni kantaa huolta maapallon tulevaisuudesta ja ilmastonmuutoksesta.

Yksi suurimmista omaan hiilijalanjälkeemme vaikuttavista asioista on liikkuminen.

Hiilijalanjäljellä tarkoitetaan ilmastovaikutusta, joka syntyy käyttämämme tuotteen, toiminnan tai palvelun takia. Siksi kannattaa miettiä, voisiko lähikauppaan hurauttaa auton sijaan pyörällä tai pitää työssään yhden etäpäivän viikossa.

paajuttu Katja Lahti

Espoolainen Katja Lahti päätti kymmenen vuotta sitten kulkea osan työmatkoistaan polkupyörällä. Aluksi hän polki töihin harvakseltaan ja enimmäkseen kesäkaudella. Himopyöräilijä Katja Lahdesta tuli viitisen vuotta sitten, kun hän sai Project mama kautta mahdollisuuden kokeilla sähköpyörää. Vanha pyörä pääsi saman tien eläkkeelle.

Nyt Lahti hoitaa lähes kaikki arjen siirtymät sähköpyörällään. Siinä on hänen mielestään monia ylivertaisia ominaisuuksia tavalliseen pyörään verrattuna: Moottori avustaa vastatuulessa ja ylämäessä, mutta liikuntaakin saa halutessaan kytkemällä avustuksen pois päältä. Nopeaan, yli 25 kilometrin vauhtiin pääsee perinteisellä lihasvoimalla.

Pitkänkin matkan jälkeen sähköpyöräilijä saapuu perille puuskuttamatta ja paidanselkä kuivana. Lahti vitsailee olevansa Espoon Tapiolan kaupunginosan kylähullu, joka kuljettaa pyörällään kaikki ruokaostoksista syntymäpäiväkakkuihin ja kookkaisiin postipaketteihin.

– Sähköpyörä on niin mukava ja vaivaton tapa liikkua, että se toimii aidosti auton korvaajana.

SÄHKÖPYÖRIEN SUOSIO kasvaa nyt kovaa vauhtia. Kaiken kaikkiaan Suomessa myytiin viime vuonna noin 3 500 sähköpyörää. Intersport uskoo, että määrä kohoaa tänä vuonna noin 5  000:een. Eniten myydyt sähköpyörät maksavat nyt noin 1  300–2  500 euroa.

Katja Lahti on totutellut polkemaan lumella, pimeässä ja sateessa. Talvisin hän vaihtaa pyöräänsä nastarenkaat ja pukee jalkaansa toppahousut.

Sähköpyörä on hankintahinnastaan huolimatta edullinen verrattuna autoon. Se ei vie bensaa eikä tarvitse kallista vakuutusta.

Autosta säästyneet rahat Katja Lahti käyttää hyvällä omallatunnolla taksimatkaan silloin, kun pyöräily ei syystä tai toisesta ole vaihtoehto.

Itselle sopivimman pyörän löytää kokeilemalla, Lahti vinkkaa. Hän on valinnut pyörät kotimaiselta valmistajalta, koska haluaa suosia suomalaista työtä. Hän myös luottaa siihen, että tunnetun valmistajan akku ja moottori ovat turvallisia ja kestäviä.

– En ole pyöräilijänä ilmanvastusoptimoitu spändextrikoohirmu. Mutta heidätkin ohitan ylämäessä kevyesti korkkarit jalassa!

AiEMPINA VUOSIKYMMENINÄ vastuullisten valintojen tekeminen oli helpompaa, kun suuri osa ruoasta ja palveluista tuotettiin ja ostettiin lähellä. Toisaalta esimerkiksi sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että yksittäiset ihmiset voivat tuoda julki epäkohtia ja saada aikaan jopa maailmanlaajuisen muutoksen.

Näin on käynyt esimerkiksi seksuaalista häirintää koskevan #metoo-kampanjan ja merten muoviongelmasta kertovien lomavideoiden kohdalla.

Arkisten asioiden lisäksi vastuuta voi ja kannattaakin kantaa myös lomalla. Moni ajattelee, että arjesta pääsee irti vain lentämällä hotellilomalle aurinkoon.

Vastuullisen matkailijan käsikirjan toinen kirjoittaja Heidi Kalmari haastaa ajatuksen.

– Moni selittää itselleen, että matkustaminen on ainoa tapa palautua työstä. Mutta jos vuodesta toiseen lentää samantapaiseen lomakohteeseen makaamaan uima-altaalle, niin onko se aina edes kaiken siihen kuluvan rahan arvoista?

Kalmarin nelihenkinen perhe aikoo pysyä kesällä Suomessa. Syitä on useita. Yksi tärkeimmistä on huoli ympäristöstä.

Yhden lennon päästöt vastaavat helposti vuodessa kertyviä auton ajokilometrejä.

Sitä paitsi Suomessakin voi viettää kivan loman. Talven jälkeen Kalmari ottaa ilon irti hartaasti odotetusta kesästä. Kun on lämmin, perhe suuntaa maauimalaan tai veneelle.

– Moni meistä on niin valtavan ärsykemäärän äärellä koko ajan, että joutilas oleminen ilman suuria elämyksiä on sille hyvää vastapainoa. Minua huojentaa, kun lomalla ei tarvitse suorittaa mitään.

Jos seinät tuntuvat kaatuvan päälle, voi lähteä minilomalle kotimaassa, vaikka yhdeksi yöksi kylpylään tai retkelle kansallispuistoon. Pienikin irtiotto virkistää, ja samalla voi tukea suomalaisia matkailun parissa toimivia yrittäjiä.

paajuttu heidi kalmari

KYMMENEN VUOTTA SITTEN Heidi Kalmari päätti, että ei enää lennä kotimaan sisäisiä lentoja, ellei esimerkiksi työn takia ole pakko.

Hän ei edes harkitse lentämistä, vaikka perheen mökille Sallaan on kotoa Helsingistä matkaa lähes tuhat kilometriä. Matka taittuu junan ja auton yhdistelmällä.

– Hidas junamatka auttaa siirtymään lomatunnelmaan. On arvokasta viettää kiireetöntä aikaa lasten kanssa, katsella maisemia, lukea ja puhua maailmanmenosta.

Lentomatkoista maailmalle ei tarvitse luopua kokonaan, Kalmari sanoo. Mutta kun matkustaa, se kannattaa tehdä harkiten. Silloin matka tuntuu aivan erityisen ihanalta. Ensi talveksi Kalmarin perhe suunnittelee matkaa Kambodzaan, jossa lasten serkut nyt asuvat. Heidi Kalmari uskoo, että huolellinen suunnittelu ja rahan säästäminen saavat matkan tuntumaan entistä hienommalta.

Silloin kun matkalle lähtee, se kannattaa tehdä hyvällä mielellä. Matkanjärjestäjistä esimerkiksi Tjäreborgilla on valikoimassaan hotelleja, jotka ovat sitoutuneet toiminnassaan ympäristö- ja sosiaaliseen vastuuseen.

Perillä kohteessa kannattaa pitää kiinni samoista asioista kuin kotonakin: kerätä ja kierrättää roskat, säännöstellä vedenkäyttöä ja valita aktiviteetteja, jotka eivät kuormita ympäristöä. Esimerkiksi autiomaiden reunoille pystytetyt puistot ja suuret viheralueet vievät kohtuuttomasti vettä, kun taas retkeily, pyöräily tai museoissa käyminen eivät kuormita ympäristöä samalla tavalla.

Kun kunnioittaa ympäristöä, eläimiä, toisia ihmisiä ja heidän tapojaan, matkasta jää hyvät muistot.

– Juuri siksi vastuullisten valintojen tekeminen kannattaa. Kun tekee hyvän päätöksen, peilissä tervehtii itseensä ja valintaansa tyytyväinen ihminen, professori Salonen sanoo.

Kukapa haluaisi olla osa ongelmaa, jos voi valinnoillaan hiissata maailmaa parempaan suuntaan? Hienous on siinä, että tekemällä hyviä päätöksiä lisäämme samalla omaa onnellisuuttamme.

Lue myös

6.5.2021TEKSTI   Elisa MiininKUVAT   Kaisu Jouppi