Anni Kytömäki: Ihminen on osa luontoa

Kirjailija Anni Kytömäki kirjoittaa, koska ei ole synnynnäinen puhuja. Enää hän ei yritä muuttaa itseään sosiaalisemmaksi.


Tämän olen oivaltanut

Luonnosta

Teini-ikäisenä aloin liikkua enemmän metsässä ja havahduin sen monimuotoisuuteen. Ehkä silloin oivalsin, että ihminen on osa luontoa eikä sen yläpuolella. Ennen on ajateltu, että ihminen eroaa muista eläimistä ominaisuuksiensa nojalla, mutta näin ei ole. Minusta se, että ihminen on osa luontoa, ilmenee selkeimmin fysiologian kautta. Emme joudu pitämään erikseen huolta elintoiminnoistamme – vaikka siitä, että ruoansulatus toimii. Muitakaan luonnon perustapahtumia ei tarvitse määrätä tapahtuviksi, kuten pölytystä ja yhteyttämistä. Ruumiimme kautta olemme luonnossa koko ajan.

Musiikista

Soitan pianoa ja haitaria ja olen enemmän soittaja kuin kuuntelija. Olen tajunnut, että musiikki on syvällisellätasolla osa ihmisyyttä. Muistan lukeneeni, että musiikkia on ollut olemassa ennen puhetta. Musiikki puhuttelee meissä evolutiivisesti vanhoja osia. Jännittävässä tilanteessa saatan hyräillä. Se rauhoittaa, samoin laulaminen. Sairas lapsi tai vanhus kuolinvuoteella kaipaa usein laulua. Ajattelen, että ihminen ei ole vain musikaalinen, vaan musiikillinen. Joku syke tai rytmi on olemassa meissä kaikissa.

Lapsista

En itse halunnut äidiksi. Minulle on vieras ajatus, että sisälläni kasvaisi joku ja johonkin olisi niin vahva ruumiillinen yhteys. Kun olen nainen, se on tuntunut kummalliselta ominaisuudelta. Viime vuosina olen oivaltanut, että monet ihmiset ajattelevat samoin eivätkä halua vanhemmiksi. Heillä on yhteisössä merkitystä muuten. Joillakin on voimavaroja perustaa perhe, kasvattaa lapset ja vielä töihinkin. Toisilla resursseja on vähemmän, ja ne pitää keskittää siihen, minkä kokee elämänsä tehtäväksi. Jos minulla olisi lapsi, en olisi kirjoittanut romaanejani.

Kirjoittamisesta

Viron presidentti Lennart Meri muotoili hienosti, että veronkantaja keksi kirjoitustaidon, veronmaksajat taidekirjallisuuden itsesuojelukeinoksi. Oma näkemykseni on, että kirjoittamalla voi luoda uudenlaisia maailmoja, myös parempia. Kirjoittamalla pystyn muotoilemaan asiat niin kuin toivoisin niiden menevän todellisuudessa. Sanotaan, että sanoista tekoihin. Uskon, että sanat ovat jo tekoja. Niillä kerrotaan, mitä maailma on, ja muokataan todellisuutta. Kirjoittaminen ei ole vain ajatusten muistiin merkitsemistä vaan asioihin vaikuttamista.

Introverttiydestä

Yritin pitkään muuttaa itseäni sosiaalisemmaksi. Nuorena kävin diskoissa ja leireillä, mutta olin onnellinen, kun tulin kotiin hiljaisuuteen. Jossain kohtaa tajusin, että minun ei tarvitse yrittää olla toisenlainen. Jos ihminen ei viihdy hälyssä ja päällekäyvässä ympäristössä, hänen ei tarvitse mennä sellaisiin paikkoihin.

Yhteiskunnassa suositaan ihmisiä, jotka tuovat itseään esiin ja viihtyvät huomion kohteena. On ikävää, että introverttien voimavaroja heitetään hukkaan, jos heidän ei anneta toteuttaa itseään, kuten he parhaiten toteuttaisivat. Kirjoitan, koska en ole synnynnäinen puhuja.

27.4.2021TEKSTI   Jenni KleemolaKUVAT   Konsta Leppänen

Oliko juttu kiinnostava?

Kyllä (0)Ei (0)

Luitko jo nämä?