Oma auto vai yhteiskäyttöauto?
Heikki Sorasahi luopui omasta autosta ja käyttää silloin tällöin yhteiskäyttöautoa. Mervi Rantakarille oma auto on tarpeellinen pitkän työmatkan vuoksi.
"Käytän yhteiskäyttöautoa vain tarvittaessa"
*Sitran kiertotalousasiantuntija Heikki Sorasahi liikkuu yhteiskäyttöauton lisäksi pyörällä, kävellen ja julkisilla kulkuneuvoilla. *
”Sain ensimmäisen autoni 18-vuotiaana ja ajelin sillä reilut viisi vuotta. Jossain vaiheessa hankin isomman auton, mutta huomasin, että arjessa autoa tuli käytettyä aika vähän. Ajoin noin 15 000 kilometriä vuodessa lähinnä viikonloppureissuilla. Siitä huolimatta auto vei paljon rahaa ja siitä oli vaivaa. Auton omistaminen alkoi tuntua taakalta.
Siirryin yhteiskäyttöautoilijaksi marraskuussa 2017, sillä halusimme kokeilla autotonta elämää.
Meille oli tulossa vauva, ja auton omistaminen alkoi todella rassata.
Päätökseen vaikutti myös se, että yhteiskäyttöautoja alkoi näkyä katukuvassa Helsingissä.
Yhteiskäyttöauto vuokrataan tarvittaessa yritykseltä tai yksityishenkilöltä. Asumme Helsingissä, jossa niiden käyttö on helppoa.
Omasta autosta luopumalla säästämme vuodessa vähintään noin 2 000 euroa. Summa voisi olla 3 000-4 000 euroa, jos ajattelisi, että olisin vaihtanut vanhahkon autoni uudempaan.
Lisäksi ratkaisuuni vaikuttivat ympäristöasiat. Liikenne tuottaa Suomen päästöistä viidenneksen, ja niistä yli puolet tulee henkilöautoista. Yksi yhteiskäyttöauto korvaa eri arvioiden mukaan noin 8-25 yksityisautoa. Autottomuuteni on vain pisara tässä meressä, mutta se tuo minulle hyvää mieltä.
Kun omaa autoa ei enää ole käytettävissä, autoiluni on vähentynyt selvästi. Yhteiskäyttöautoa tulee käytettyä vain silloin, kun sitä todella tarvitsen. Vuoden aikana olen tarvinnut yhteiskäyttöautoa noin 15 kertaa.
Liikun paljon pyörällä, kävellen sekä käytän joukkoliikennettä. Myös kävely ja pyöräily ovat lisääntyneet autottomuuden myötä jonkin verran.
Silloin tällöin teemme pidempiä reissuja Kouvolaan tai Mikkeliin. Usein matka taittuu junalla: kävelemme vain kotoa kilometrin matkan juna-asemalle. Tavarat kulkevat mukana rinkassa. Junassa on kiva matkustaa perheen kanssa, kun yhdessäolo on tiiviimpää automatkaan verrattuna. Vauvammekaan ei itke junassa yhtä herkästi kuin autossa kantokopassaan.
Ilman omaa autoa asiat pitää suunnitella paremmin etukäteen, sillä yhteiskäyttöauto tai matkaliput kannattaa varata hyvissä ajoin. Ex tempore -reissuja tulee nykyisin tehtyä autolla aika vähän. Aiemmin saatoimme lähteä jonain iltana tuosta vain asioita hoitamaan, mutta nyt olen opetellut suunnitelmallisuutta. Ex tempore –reissuja tulee toki tehtyä nykyäänkin, mutta niiden tarpeellisuutta puntaroidaan nyt enemmän. On toisenlaista vapautta, että monet tarpeettomat ajot jäävät pois.
Vielä ei ole tullut vastaan asiaa, joka olisi jäänyt tekemättä ilman omaa autoa. Yhteiskäyttöautoon hyppääminen on hitaampaa kuin oman auton käyttö, koska auto pitää aina hakea jostakin. Usein noudan auton pyörällä tai juoksulenkin yhteydessä. Satunnaisella käytöllä tämä onnistuu. Auton omistaminen tuntuisi nyt kohtuuttomalta rahareiältä ja päästötaakalta.”
Lue SITRAn blogista lisää Heikin ajatuksia autoilusta.
"Ajan omalla autolla"
Mervi Rantakari on team leader A-lehdillä. Hän arvostaa oman auton tarjoamaa liikkumisen vapautta.
”Auton omistaminen on minulle välttämättömyys. Työmatkani Tuusulasta Helsinkiin on 30 kilometriä yhteen suuntaan, ja julkiset liikenneyhteydet ovat huonot. Omalla autolla matka taittuu parhaimmillaan 35 minuutissa, mutta junalla ja bussilla aikaa kuluu vähintään puolitoista tuntia. Työaikani eivät ole aina säännölliset, enkä muutenkaan halua olla mihinkään aikatauluihin sidottu.
En voisi kuvitella elämää ilman autoa.
Opiskeluaikana minulla ei vielä ollut autoa, mutta hankin ensimmäisen oman autoni, Volkswagen Polon kolmekymppisenä. Siitä lähtien olen omistanut auton.
Ajan autolla paljon, noin 20 000 kilometriä vuodessa. Heinäkuun jälkeen kilometrejä on tullut jo 11 000. Siihen sisältyy työmatkojen lisäksi pari Lapin reissua ja useita reissuja Pohjanmaalle. Pyrimme kuitenkin tekemään puolisoni kanssa pidemmät matkat yhdellä autolla, ellemme ole tulossa kumpikin eri suunnista.
Autoni on dieselauto, mutta päästöt ovat minimaalisen pienet. Lentämistä en ole parin viime vuoden aikana harrastanut juuri ollenkaan.
Tiedän, että autoilu on kallista, mutta nautin siitä vapaudesta, jonka omalla autolla liikkuminen tuottaa. Olen laskenut, että kun tankkaan sadalla eurolla, ajan sillä noin kuukauden työmatkat. Päälle tulevat tietysti auton ylläpitokustannukset, vakuutukset, huollot ja muut kulut.
Pidän autolla ajamisesta. Nautin siitä, että voin aamulla töihin ajaessani miettiä rauhassa päivän asioita tai puhua puhelimessa matkoilla olevan miehen kanssa. Ajaminen on minulle rauhoittava hetki, jolloin saan olla yksin ajatusteni kanssa. En yleensä kuuntele edes radiota autoa ajaessani.
Omassa autossa minulle on tärkeintä turvallisuus. Tykkään ajaa isolla autolla, joka on vakaa tien päällä ja jota on hyvä ajaa. Tavaratilan on oltava sellainen, että iso saksanpaimenkoirani mahtuu mukaan.
Nautin ajamisesta, mutta se on myös välttämätöntä minulle.”
