Meeri Koutaniemi: Vapaus vaikuttaa

JOKA JOULU Meeri Koutaniemen perheellä on sama tapa. He vetäytyvät Kuusamoon, hirsimökkiin järven rantaan, Meerin syntymäkotiin.

Vuosi vuodelta joulun viettäjiä on paikalla enemmän. Nykyisin taloon kokoontuu parhaimmillaan 22 ihmistä: Meerin vanhemmat, viisi sisarusta perheineen sekä Meeri ja hänen puolisonsa Sami Yaffa.

Koutaniemien perhejoulu on tunnelmallinen. Yhdessä haetaan joulukuusi, kairataan järven jäähän avanto ja vaellellaan tuntureilla.

Joulun käytännön järjestelyt ovat monimutkaistuneet sitä mukaa, kun väki on lisääntynyt. Mökissä on kaksi makuuhuonetta sekä siskonpetipaikkoja, parvi täynnä patjoja.

– Me kaikki pidämme kynsin ja hampain kiinni siitä, että pääsemme jouluksi kotiin, ja myös puolisoiden on taivuttava tähän. Jos joku meistä lapsista ei olisi paikalla, se otettaisiin loukkauksena koko perhettä kohtaan.

Koutaniemen joulunviettotavat on tehty myös Samille selväksi. Pari meni naimisiin vuosi sitten syksyllä.

– Sami tulee jouluksi Kuusamoon tai sitten minä menen yksin. Niin hän on tullut alusta lähtien ja ollut sekä kauhuissaan että haltioissaan.

Tänä jouluna Meeri ja Sami aikovat yöpyä mökin pihalla asuntovaunussa.

– Saamme ainakin nukkua rauhassa, koska sisällä lapset herättävät aamulla aikaisin ja me aikuiset pelaamme lautapelejä myöhään yöhön.

MEERI KOUTANIEMI, 31, on arvostettu kuvajournalisti, joka on kiertänyt kahdentoista vuoden ajan maailmaa ja vaikuttanut yhteiskunnallisilla töillään. Hänen kuviaan ympärileikatuista naisista on julkaistu suomalaisissa ja kansainvälisissä lehdissä, ja ne ovat herättäneet paljon keskustelua.

Kuvausmatkat ovat vieneet idästä länteen. Samalla Meeri on nähnyt köyhyyttä ja vaurautta.

Kuluttamisen lisääntyminen mietityttää häntä usein. Monissa maissa on käynnissä nyt sama keskiluokkaistuminen, joka tapahtui Suomessa jo vuosikymmeniä sitten. Yhä useammalla ihmisellä Aasiassa ja Afrikassa on mahdollisuus kasvattaa ostovoimaansa ja kuluttaa entistä enemmän tänäkin jouluna.

– Laajat massat haluavat nyt päästä osaksi sitä samaa elintasoa, joka meillä jo on. Tätä ei voi estää eikä moralisoida. Me kaikki tiedämme, että maapallo ei tule kestämään sitä.

Meeri keskustelee ystäviensä ja läheistensä kanssa usein ilmastonmuutoksesta ja siitä, kenen vastuulla on reagoida siihen. Hän uskoo vankasti, että tavallinen ihminen voi vaikuttaa muuttamalla omia tottumuksiaan, ja jokaisella on myös vastuu toimia niin.

Yksittäiset ihmiset voivat saada aikaan isoja muutoksia, varsinkin, kun he yhdistävät tahtonsa. Kuluttajan vaikutusmahdollisuudet ovat kymmenen vuoden aikana parantuneet esimerkiksi sosiaalisen median ansiosta.

Nykyisin yritykseltä voi kysyä esimerkiksi vaatteiden tuotantopaikkaa, ja yritys yleensä myös vastaa kysymykseen julkisesti.

Muutosten toteuttaminen ei kuitenkaan voi olla pelkästään kuluttajien harteilla. Erityisesti päättäjien on otettava vastuuta.

Meerin mielestä matkustamisesta aiheutuvia ilmastohaittoja tulisi korvata ympäristöverolla. Suurempi prosenttiosuus valtion tuloista tulisi myös suunnata ympäristönhoitoon ja luonnonsuojeluun. Yksilöiden vastuulle taas jää punnita matkojaan painavammin perustein.

– On hienoa nähdä, että myös yritykset käyvät nykyisin paljon arvokeskusteluja. Nyt tarvitaan koko maailmaa kattavia päätöksiä, joilla päästöjä, jätteitä ja esimerkiksi muovin käyttöä voi rajoittaa.

Meeri muistuttaa, että noin 80 prosenttia energiasta tuotetaan edelleen fossiilisilla polttoaineilla.

– Ilmastokatastrofin estäminen edellyttää energiatuotannon täyskäännöstä. Tarvitaan ilmastoystävällistä tekniikkaa, johon yritysten ja valtioiden on satsattava taloudellisesti.

MEERILLÄ ON TAKANA 30 joulua, joista vain kaksi hän on viettänyt muualla kuin Kuusamossa. Kerran hän oli jouluna Ghanassa ja kerran Yhdysvalloissa.

– Ghanan joulu oli kaunis, rauhallinen ja keskellä luontoa. Yhdysvalloissa joulu oli vielä Suomeakin kaupallisempi. Olin äimänä siitä, miten kaupallisuus määritteli jouluna koko yhdessä olemisen luonteen.

Hänen omaan jouluunsa kuuluu antamisen ilo, mutta ei pakko ostaa. Perheessä arvotaan ennen joulua, kuka antaa kenellekin lahjan. Näin jokainen saa lahjan, jonka tarvitsee.

– Kotona meille lapsille on aina korostettu sitä, että käsillä tehty lahja on kaikkein arvokkain.
Vain mielikuvitus on rajana sille, mitä voimme toisillemme antaa.

Lapsuudestaan Meeri muistaa, että sai kerran lahjaksi kauan toivomansa kokonaisen vesimelonin. Niitä tuli harvoin Kuusamoon.

"Mitä jos vaihtaisimmekin tänä vuonna palveluja keskenämme, ja antaisimme lahjaksi vaikka hierontaa ja itse tehtyjä villasukkia? Aina voi myös ohjata lahjan vaikkapa vähävaraiselle lapsiperheelle."

Joululahjoista tärkeimpiä Meerille ovat pienet, hyvät teot. Se voi tarkoittaa vaikka kuuntelemista tai koskettamista.

Hyvä teko syntyy, kun huomaa, mitä joku lähellä oleva tarvitsee tai toivoo. Joskus se voi olla esimerkiksi jaettu keskustelu parisuhteessa tai ystävien kesken.

– Se, että toinen ihminen osaa olla aidosti toiselle läsnä, on mielettömän iso teko. Myönnän, että teen hyviä tekoja läheisilleni liian harvoin. Pitäisi olla läsnä useammin ja säännöllisemmin, ja käyttää yllätyksiin mielikuvitusta.

Yksi tapa tehdä hyvää on vapaaehtoistyö. Meeri toimi aikoinaan mumminsa omaishoitajana. Nyt hän haluaisi alkaa käydä viikottain seuraa tarvitsevan vanhuksen luona.

– En voisi antaa parempaa lahjaa itselleni kuin altistaa mieleni keskusteluille ja tiedon määrälle, jonka saa iäkkäiden tapaamisista. Syntyy pysäyttävää perspektiiviä.

Omaishoitajana toimiminen oli kokemus vanhuuden ymmärtämisestä ja haavoittuvuuden tunnistamisesta. Vanhuus liittyy myös Meerin tulevaan työprojektiin.

– Minua kiinnostavat ihmiset, jotka ovat eläneet lähes koko viime vuosisadan. He ovat käyneet läpi sodat sekä köyhyyden ja tulleet sitten teknologian ylivaltaan. Se on hurja muutos, joka on tapahtunut yhdelle ihmiselle elämän aikana.

MEERI NÄKEE nykypäivän Suomessa monta epäkohtaa, joilta ei pitäisi sulkea silmiä joulunakaan. Esimerkiksi luonnon saastuminen, kaivospolitiikka, seksismi, translain toteutumisen haasteet, yksinäisyys ja vanhustenhoidon ongelmat, kasvava äärioikeisto, rasismi ja poliittinen radikalisoituminen huolettavat häntä.

Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on suurin osa myös hänen työstään.

– Kyse on oman osani tekemisestä. Työni on yhteiskunnallista, mutta en ole tekemiseni kanssa yksin, vaan osa suurempaa kokonaisuutta. Yhdistän omat intohimoni ja osaamiseni osaksi maailmanlaajuisia liikkeitä, joissa aktivismi on kanava kertoa asioista eteenpäin.

Meeri haluaa edistää myös nuorisokulttuuria. Hiljattain hän kävi puhumassa nuorille eräässä tapahtumassa. Siellä käytyjen keskustelujen innoittamana hän on perustanut nuorille työpajan, jossa kehitetään positiivista itsensä näkemistä ja itseilmaisun tapoja.

Meeri haluaa kannustaa nuoria käyttämään kansalaisoikeuksiaan. Hänestä peruskouluihin tarvittaisiin kansalaisvaikuttamisen peruskurssi.

– On erityisen tärkeää, että nuorille annetaan mahdollisuus taiteellisen sivistyksen rakentamiseen.

Moni muutos Suomessakin olisi jäänyt toteuttamatta ilman yhteisiä ponnisteluja. Esimerkiksi naisten äänioikeus tai laadukas koulutus tuntuvat nyt automaattisilta, mutta ne on saavutettu kovalla työllä.

– Ei näitä oikeuksia voi ottaa itsestäänselvyyksinä. Meiltä vaaditaan edelleen aktiivista osallistumista, että emme menetä niitä.

MEERILLÄ JA SAMILLA on kaksi kotia, toinen Mallorcalla, jossa he käyvät muutaman kuukauden välein, ja toinen Helsingissä, jossa he juuri muuttivat uuteen kotiin Katajanokalle. Muuttokuormaan kuului 70 laatikkoa, joiden sisällöille Meeri ja Sami ovat haeskelleet paikkoja.

Koti on täyttynyt lukuisista käsitöistä, jotka muistuttavat matkoista ympäri maailmaa.

– Päivät menevät vielä ihmetellessä, että voiko uusi koti olla totta.

Kotona ollessaan Meeri makaa mielellään matolla. Hän saattaa tanssia aamulla tai myöhään yöllä olohuoneessa.

– Ne hetket ovat henkireikiä. Kukaan ei määrittele ajankäyttöäni, vaan päätän itse, milloin tekee mieli tanssia.

Kun Meeri tekee töitä ja tapaa ihmisiä, hän käyttää kalenteria, jotta olisi oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Kotona Mallorcalla hän viettää ajatonta elämää. Hän saattaa nukkua päiviä putkeen, kuunnella yöpöllöä laaksossa, katsella tähtiä ja nauttia täysrauhasta. Samaa rauhaa hän kokee myös jouluna Kuusamossa.

Usein ihmiset ympärillä jakavat saman ajattomuuden.

"Minulle paras loma on sitä, että saan olla kotona. Kodista ja juurista on tullut minulle yhä tärkeämpiä."

Jos Meerillä nyt olisi päivä vapaata, hän lähtisi pitkälle kävelylle. Hän harhailisi rauhassa ympäri kaupunkia, söisi leivoksen, kävisi ehkä uimassa, tanssisi ja kirjoittaisi.

– Teen sitä kuitenkin liian harvoin. Ei ole helppo muistaa antaa itselleen näitä hetkiä.

Meeri ajattelee mielellään, että aikaa on paljon. Kysymys on vain, miten siihen suhtaudutaan. Hänellä itsellään on syvä kunnioitus aikaa kohtaan.

– En ole ikinä suhtautunut aikaan orjallisesti. Minusta vuorokauteen mahtuu paljon tilaa ja mahdollisuuksia. Yksi päivä voi olla ratkaiseva moneen asiaan.

Parhaillaan hän pitää taukoa matkustelusta ja keskittyy kuvausmatkojen jälkitöihin: millaisen tarinan valituista kuvista voi rakentaa, mitkä ovat oikeat sitaatit, ja kuinka tarinan kaari hahmotetaan. Tähän tarvitaan rauhaa, ajatustyötä ja keskustelemista työkumppaneiden ja Samin kanssa.

Ennen Samin tapaamista Meeri suhtautui työntekoon maanisesti. Hänelle oli normaalia tehdä töitä yöllä kolmeen, eikä hän erotellut työtä ja vapaa-aikaa toisistaan.

Nykyisessä parisuhteessaan hän on opetellut vaihtamaan välillä vapaalle. He saattavat vaikkapa katsella Samin kanssa iltaisin yhdessä televisiosarjoja, mikä on Meerille aivan uutta.

Meeri pitää nykyisin huolta siitä, että kalenteriin jää sopivasti tyhjiä kohtia. Ne eivät ole tyhjiä, vaan täynnä vapautta.

Parisuhde on rauhoittanut myös matkustelutahtia. Enää Meeri ei jatka pysähtymättä maasta toiseen, sillä itsestä on hyvä pitää huolta ja ottaa välillä myös palautumispäiviä.

– Kun olin yksin, minulla ei ollut piteleviä tekijöitä. Sami on antanut minulle juurevuutta. Hänellä on muutama vuosikymmen enemmän kokemusta matkailusta kuin minulla.

Enää Meeri ei ajattele, että yhden matkan aikana pitäisi saada kaikki työ valmiiksi. Kuvaukset Siperiassa liittyivät projektiin inkerinsuomalaisuudesta.

Yhdysvaltojen matka taas oli osa ympärileikkauskirjaa, jota hän on koostanut seitsemän vuoden ajan. Hän tapasi matkalla valkoisia, kristittyjä naisia, jotka on uskontonsa vuoksi ympärileikattu lapsena.

Kuvausmatkat ovat usein rankkoja, varsinkin henkisesti. Työn osaset sulautuvat osaksi omaa tietoisuutta, koettu ja nähty kulkevat mukana. Niistä tulee osa persoonaa.

– Henkinen palautuminen on pakollista ja tärkeää. On pakko koota ajatukset ja tuntemukset sekä jätettävä tilaa keskusteluille. Pitää juosta luonnossa tai uida raivo ja suru ulos, muuten kaikki kerääntyisi vyyhdiksi sisälle.

Kulunut syksy on ollut Meerille henkisesti raskas. Jouluksi tahti hellittää. Joulu merkitsee hänelle itsensä maadoittamista ja akkujen lataamista. Silloin voi käydä läpi vuoden kuulumiset, tulevat suunnitelmat ja puhdistautua.

– Tulemme kaikki synnyinsijoillemme eheytymään. Samalla joulu on muisto lapsuudesta, kun perhe on ollut koolla. Palaamme siihen samaan tunnelmaan ja yhtenäisyyteen.

Koutaniemet ovat ruoan rakastajia ja hoitavat joulun ruokailut yhteistyössä. Jokainen pariskunta vastaa vuorollaan yhden päivän aterioista.

– Joulu on hieno katsaus kaikenlaisia ruokia: minä ja Sami teemme tacoja, ja äiti valmistaa perinteistä porokeittoa.

Meerin kotona on syöty aina paljon marjoja, riistaa ja sieniä. Matkoillaan hän on nähnyt, että puhdas ruoka ja varsinkin vesi on maailmassa harvinaisuus. Häntä raivostuttaa, miten paljon matkoilla joutuu ostamaan ja käyttämään pullotettua vettä.

– Olemme pilaamassa koko maapallon tärkeimmän luonnonvaran. Tätä yhtä maailman tärkeintä ihmisoikeutta, pohjavettä, ollaan monessa maassa yksityistämässä. Vedestä tullaan käymään vielä valtava sota. Tulevaisuudessa myös ilmastopakolaisuus lisääntyy puhtaan veden puutteen ja viljelysmaiden muuttumisen takia.

Meerille joulu on perheläheistä aikaa, mutta kaikilla ei ole samoin. Moni on jouluna yksin tai epävarmoissa olosuhteissa, esimerkiksi vastaanottokeskuksessa, ilman tietoa tulevaisuudesta. Monet vanhukset viettävät joulua vanhainkodissa.

– Minulle joulu on kytketty kotiin ja tuo aina mieleen ne, jotka viettävät joulua yksin. Joulu on yhteisöllisyyden juhla, ja meidän pitäisi yhdessä huolehtia, että se todella myös säilyy sellaisena.